Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Aluksi triathlon oli Saila Hannisesta kamalaa - nyt hän kerää sillä rahaa syöpää vastaan

Hollolalaislähtöinen Saila Hanninen kerää urheilemalla rahaa syöpätutkimukseen, joka voisi pelastaa myös hänen omankin henkensä.

Saila Hannisen ranteessa komeilee tekti "jaksaa", joka merkitsee hänelle voimaa syöpätaistelujen keskellä. Kuva: Katja Luoma

Saila Hanninen, 36, istuu Risa Robellin kahvilassa ja siemailee kahviaan. Välillä keskustelua käydään englanniksi, välillä suomeksi. Hanninen on yksi Lahden Ironman-triathlonin kilpailijoista.

Vaikka Hanninen ei ole vuosiin asunut Suomessa, sanoo hän Lahden Ironmanin tuntuvan kuin kotikisoilta, joita hänellä ei koskaan ole ollut. Hannista kannustamassa on yli puoli sataa lähintä ystävää ja sukulaista. Osa Hannisen seurueesta kisaa mukana, osa kannustaa liput liehuen matkan varrella.

Hannisella on parantumaton keuhkosyöpä, minkä takia uiminen kylmässä järvivedessä jännittää. Hanninen on silti valmis haasteeseen. Lahden kisojen jälkeen hän aikoo kuitenkin rauhoittua sekä terveyden että töiden takia.

– Tuntuu hyvältä olla kotona Suomessa. Kesä on juuri sellainen kuin muistin, hän sanoo hymyillen ja viittaa ulkona ropisevaan sateeseen.

Hollolasta Atlantaan

Vaikeuksista huolimatta Saila Hanninen sanoo, että ihmisten pitäisi ainaa elää täysillä ja parasta elämäänsä. Kuva: Katja Luoma

Saila Hanninen syntyi Hollolassa 1980-luvun alkupuolella. Hän muistaa yhä lukuisat uimareissut Vähä-tiilijärvelle ja kodista kävelymatkan päässä olleen R-kioskin. Lähellä asui paljon ystäviä, joiden kanssa hän leikki päivät pitkät. Kotikadulla väki oli muutenkin yhteisöllistä ja vanhat naapurit pitävät edelleen yhteyttä.

Sailan ollessa 5-vuotias, isä sai töitä Atlantasta ja koko perhe pakkasi matkalaukkunsa ja nousi lentokoneeseen.

Yhdysvalloissa Sailan perhe harrasti paljon liikuntaa. Heillä oli hevosia, joiden parissa hän vietti mielellään aikaansa. Ratsastus pysyi nuoren tytön lempilajina pitkään, kunnes isän maratonharrastus alkoi tarttua myös tyttäreen.

– Aina kiitospäivänä Atlantassa järjestetään pieni maraton-tapahtuma. Saimme kotiimme postissa ilmoittautumislomakkeen, johon pystyi merkitsemään joko puolikkaan tai täyden matkan. Silloin ei vielä ilmoittauduttu kisoihin internetissä, niin kuin nykyään. Pohdin ääneen, että olisi hauska lähteä juoksemaan puolikas matka. Veljeni naljaili, etten selviäisi matkasta, joten ilmoittauduin suoraan täydelle matkalle, Hanninen kertaa nauraen.

Vaikeaa se oli, mutta Hanninen selvisi kuin selvisikin maaliviivan yli. Elettiin vuotta 1998 ja Saila oli juuri täyttänyt 17 vuotta.

– Se oli oikeastaan kauhea kokemus. En todellakaan harjoitellut tarpeeksi matkaa varten, mutta olo oli silti jälkikäteen upea. Todellinen itsensä voittamisen tunne, Hanninen muistelee.

Alku lähti pienestä

Saila Hanninen odottaa innolla Lahden Ironmania, mutta kylmä järvivesi ei houkuttele uimaan. Kuva: Katja Luoma

Ensimmäisen maratoninsa jälkeen Hannisen ystävä alkoi kysellä häntä mukaansa triathlonkilpailuihin. Hannisen mukaan triathlon oli kamalaa. Kokeillessaan lajia, hän ei osannut edes uida oikeaan suuntaan, vaan meni minne sattui. Lisäksi pelkästään juoksemiseen tottuneelle tytölle eri lajien vaihto kesken kilpailun tuotti kasapäin harmaita hiuksia.

Hannisen ystävä oli silti sinnikäs. Hän halusi osallistua New Yorkissa suuren mittaluokan triathloniin ja sai houkuteltua Sailan mukaansa suostuttuaan suorittamaan triathlonin ryhmänä, jossa ystävä hoitaisi pyöräily- ja uintiosuudet ja Saila juoksuosuuden.

– Katselin siinä sivussa, miten ihmiset suorittivat yksin kokonaisen matkan. Yhtäkkiä pelkän juoksuosuuden suorittaminen ei enää riittänytkään minulle. Halusin kokeilla uudestaan, Hanninen sanoo.

Niin hän alkoi treenata triathlonia varten. Ensimmäisenä oli pienempiä kilpailuja, kuten mökki-triathlon ystävän kesämökillä Hangossa rapujuhlan yhteydessä. Sitten muutamia puolikkaita matkoja.

Pian alettiinkin jo puhua Ironmanista, maailman tunnetuimmasta triathlonkilpailubrändistä. Lopulta vuoden 2016 syksyllä Hanninen otti osaa Barcelonan Ironamaniin. Kyseessä oli kaikkiaan toinen täysi triathlonmatka, jonka Hanninen oli koskaan suorittanut. Täyteen matkaan kuului 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja 42 kilometriä juoksua. Hanninen suoritti ensimmäisen Ironmaninsa piirun verran yli 12 tunnin ajalla.

– Valmentajani sanoi, että voisin tehdä puolikkaan matkan, mutta sisimmässäni halusin lähteä täydelle matkalle. En halunnut pelästyä ensin lyhyellä matkalla triathlonin rankkuutta ja sitten sanoa, etten halua enää tehdä pitkää matkaa, kuvailee Hanninen omaa itsepäisyyttään.

Kunnon heikkeneminen paljastuikin syöväksi

Kesällä 2017 Hannisen elämä muuttui täysin. Jo keväällä hänestä alkoi tuntua, ettei kropassa kaikki ollut täysin kunnossa. Varoitusmerkkejä tuli yksi toisensa jälkeen.

– Osallistuin toukokuussa Kaliforniassa triathlonin puolimatkalle. Uidessa hengittäminen tuntui vaikealta. Vesi oli kuitenkin todella kylmää ja moni keskeytti kilpailun, joten en osannut ajatella siitä oikeastaan mitään, Hanninen muistelee.

Toukokuusta eteenpäin jokaisena viikkona Hannisen olo vain huononi entisestään.

– Olen tottunut juoksemaan maratoneja ja yhtäkkiä juoksin aina hitaammin ja hitaammin. Elettiin kesäkuun loppua ja Yhdysvalloissa valmistauduttiin itsenäisyyspäivän rientoihin. Olimme ystäväni Alyssan kanssa juoksulenkillä, enkä päässyt eteenpäin edes mailin vertaa.

Hanninen lähti lääkäriin, josta hänet ohjattiin kuvauksiin ja jatkotutkimuksiin. Tuomi oli karu. Hanniselta todettiin 4:n asteen keuhkosyöpä, joka oli levinnyt lukuisina pieninä kasvustoina keuhkoista imusolmukkeisiin ja selkärankaan. Hannisen syöpä on parantumatonta laatua, sillä laajalle levittäytyneenä sitä ei koskaan saada leikattua täysin pois.

Aina tervettä elämää elänyt Hanninen sanoo, ettei ole katkera syövästään.

– Olen tavannut minuakin nuorempia, vieläkin urheilullisempia ja terveellisempiä ihmisiä, jotka sairastavat samaa tautia. Myös moni heistä ei ole koskaan esimerkiksi polttanut tupakkaa ja silti heillä on keuhkosyöpä. En jaksa miettiä, mistä sen olisin voinut saada ja olisinko voinut tehdä jotain toisin. Parempi katsoa eteenpäin, hän tuumaa.

Diagnoosista tasan vuosi

Tänään, lauantaina 30. kesäkuuta tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Saila Hanninen sai syöpädiagnoosinsa. Paljon asioita on muuttunut, mutta hän on onnellinen, että voi viettää vuosipäiväänsä rakkaiden ystäviensä ja perheensä ympäröimänä omilla synnyinseuduillaan Hollolassa ja Lahdessa.

– Kaikki tuntuu kohtalolta, hän huokaisee ja hymyilee.

Oikeastaan jo silloin, kun Hanninen odotti lääkärin vasta kertovan, mitä röntgenkuvissa näkyneet täplät tarkoittivat, hän sanoo tienneensä sen olleen syöpää. Lääkärin odotushuoneessa Hanninen oli jo päättänyt, että hän tatuoisi ihoonsa jotain tärkeää suomen kielellä. Lopulliseksi sanakseen hän valitsi "jaksaa".

– Muistan ensimmäisen Ironmanini Barcelonassa. Ajattelin, ettei siellä varmaan ole ketään suomalaisia, mutta yllätyksekseni heitä olikin todella paljon. Minulla oli kisa-asussani Suomen lippu ja ohittaessani väkijoukon kuulin sieltä kovaäänisen huudon "jaksaa, jaksaa". Siitä tuli minulle todella tärkeä voiman ja eteenpäin menemisen sekä kannustamisen symboli. "Jaksaa" ei tarvitse edes liittyä syöpätaisteluun, vaan se voi olla mikä tahansa vastoinkäyminen elämässä, jonka yli on mentävä, Hanninen selittää.

Sama tatuointi komeilee nykyisin myös Hannisen äidin ranteessa, veljen kyljessä ja monien muiden ystävien ja sukulaisten kehoissa. Siitä on tullut voimasana monelle muullekin, Hanninen kertoo.

Uudenlaista hoitoa etsimässä

Diagnoosin saatuaan Hanninen ei jäänyt maahan makaamaan, vaan lähti etsimään parasta hoitomuotoa. Hän tutustui useampaan vaihtoehtoon, mutta jokin veti häntä kohti Bostonilaista syöpäinstituuttia. Instituutissa Hannista alkoi hoitaa suomalainen lääkäri Pasi A. Jänne.

Sattumankauppaa sekin, että useamman tutkimusten jälkeen instituutissa todettiin Hannisen syövän olevan juuri sellaista laatua, jonka mutaatioiden hoitamisessa Jänne oli maan johtava asiantuntija.

– Hyviä uutisia ilmoitti lääkäri, nauraa Hanninen, mutta sanoo asenteen olleen juuri sellainen, jota hän tarvitsikin ympärilleen.

Saila lähti mukaan instituutin tutkimukseen, jossa testataan uudenlaista lääkehoitoa kyseiseen syöpätyyppiin. Tarkoituksena on hillitä muutoksia syövässä, eli syövän mutaatioita ja estää sen kasvua. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat olleet onneksi vähäisiä ja elämä on suhteellisen normaalia, kertoo Hanninen.

– Vaikka syöpääni ei voida koskaan saada pois, toiveena olisi, että syöpä olisi kuin krooninen sairaus, jota voitaisi lääkitä.

Kampanjalla rahaa syöpätutkimukseen

Keuhkosyöpään liittyy Hannisen mukaan paljon mustamaalaamista, jota vastaan hän haluaa taistella.

– Yhdysvalloissa valtio rahoittaa keuhkosyövän tutkimusta hyvin niukasti verrattuna muihin syöpiin, vaikka tauti on todella yleinen. Keuhkosyöpä yhdistetään usein tupakoimiseen, jolloin ajatellaan, että ihminen on aiheuttanut taudin itselleen.

Hanninen tahtoi tehdä asialle jotain ja niinpä hän perusti Jaksaa-kampanjan – oman voima sanansa mukaan. Kampanjan keräämät rahat Hanninen ohjaa lyhentämättömänä lääkärinsä Pasi A. Jänteen keuhkosyöpätutkimukselle. Varoja kerätään muun muassa urheilutempauksilla, kuten Hannisen osallistumisella Lahden Ironmaniin. Jaksaa-kampanja on kerännyt alle vuodessa liki 100 000 euroa, mikä on summa, jonka keräämiseen oli varattu alun perin viisi vuotta aikaa.

– En halunnut hidastella, sillä aina meillä ei ole viittä vuotta aikaa. Ymmärrän kyllä, etten tule olemaan se henkilö, joka parantaa syövän, mutta haluan tehdä osani tutkimuksen edistämiseksi ja vastausten löytämiseksi, Hanninen sanoo.

Hänen mukaansa syöpä on vaikea puheenaihe monelle ja juuri siksi hän kokee tarvetta puhua omista kokemuksistaan vieläkin äänekkäämmin.

– Haluan levittää tietoutta siitä, että keuhkosyöpä voi tulla meille niin sanotusti perusterveillekin ihmisille. Lisäksi haluan nostaa tutkimuksen tärkeyttä esiin, Hanninen painottaa.

Lisää Jaksaa-kampanjasta täällä.

Ruska Paronen
ruska.paronen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X