Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Padasjokelainen Teemu Salonen on valittu muotoilijaksi, jota kannattaa seurata – "Nyt voisi olla aika uniikkihommalle"

Käsityömuotoilijaksi valmistunut Salonen osti vanhan koulun ja ajautui kuvataidealalle järjestämään näyttelyitä. Muiden taide sai jäädä, kun oma tekeminen alkoi poltella näpeissä.

– Oli se yllätys, että pääsin sinne. Tavallaan design-auktoriteetit ovat nyt hyväksyneet minut, sanoo padasjokelainen muotoilija Teemu Salonen.

Helsingin Messukeskuksessa syksyisin järjestettävä design-tapahtuma Habitare valitsi Salosen keväällä neljän kiinnostavimman suomalaisen muotoilijan joukkoon. Listalle nostetut muotoilijat saavat tapahtumaan omat osastonsa näkyvälle paikalle.

Salonen valmistelee Habitareen esille tulevia käsin tehtyjä ja uniikkeja muotoiluesineitä parhaillaan. Teokset ovat samaan aikaan tavaroita ja veistoksia. Yksi niistä on pöytä, jossa on aallokko, pala merta, hiekkadyyni ja palmu, jossa on valo.

Osa töistä on esillä jo nyt taide- ja muotoilukeskus Ars Auttoisilla, joka on Salosen koti ja työpaikka. Rakennus on vanha alakoulu, jonka Salonen hankki vuonna 2008 silloisen tyttöystävänsä kanssa. Liikuntasalissa on muotoilijan paja ja luokkahuoneissa näyttely- ja asuintiloja.

Ulkona tallustelee kukko ja seitsemän kanaa, joiden keskustelu luo rentoa maalaistunnelmaa pihapiiriin. Auttoisille tultuaan Salonen ei vielä tiennyt, että rakennuksessa järjestettäisiin näyttelyitä.

– Vietettiin ensimmäistä joulua täällä, ja äitini oli käymässä. Hän heitti idean, että mitä jos pitäisitte kesänäyttelyn. Vaikka oli joulu, soitin heti seuraavana päivänä ainoalle taiteilijalle, jonka tunsin.

Näyttelyt vaativat henkisiä ja fyysisiä voimia

Salosen mukaan hänen työnsä jakavat katsojia. Osa näkee ne kauniina, toiset taas näkevät töiden sarkastisen puolen. Kuva: Sami Kuusivirta

Tuohon aikaan Salosen taidetuntemus rajoittui pariin Kiasma-käyntiin. Kun näyttelyiden järjestäminen alkoi, täysin noteeraamatta jäänyt maailma avautui, ja Salonen jäi sen pauloihin. Kesänäyttelyiden järjestäminen työllisti Salosta ympäri vuoden. Hän kiersi taidenäyttelyitä ja kokosi parikymmentä taiteilijaa mukaan vuosittain. Aluksi suunnitelmana oli täyttää pari salia, mutta lopulta tilat olivat täynnä.

Isojen näyttelyiden pitäminen oli henkisesti ja fyysisesti raskasta, eivätkä näyttelyt olleet kultakaivoksia. Lisäksi omien töiden tekeminen keskeytyi aina kesäksi. Yhteisnäyttelyiden pitäminen lopetettiin, ja viime vuonna Auttoisilla oli esillä vain talon asukkaiden, eli Salosen ja hänen tyttöystävänsä Komugi Andon, taidetta.

– Tuntui, että nyt oli aika lopettaa, koska oma tekeminen alkoi poltella.

Salonen on opiskellut puusepäksi Forssan lähellä Tammelassa ja käsityömuotoilijaksi Lahden Muotoiluinstituutissa. Valmistuttuaan Salonen perusti toiminimen ja alkoi valmistaa lasikuidusta kaikkea mahdollista hiekanerotuskaivoista vanerikoneen osiin.

Työn piti olla väliaikaista, koska sen tavoitteena oli oppia työstämään lasikuitua. Materiaalista tehdyille tuotteille oli tilausta, ja Salonen jatkoi muottien ja mallien valmistusta pidempään kuin oli suunnitellut. Vaikka Salonen tekee nykyään pääasiallista työtä muotoilijana, yksi asiakas tilaa häneltä edelleen lasikuitutuotteita.

Idea voi samaan aikaan naurattaa ja olla tosikkomainen

Osa Teemu Salosen töistä on esillä tällä viikolla alkaneessa näyttelyssä Ars Auttoisilla. Kuva: Sami Kuusivirta

Salosen muotoilemista teoksista suurin osa on valaisimia. Hän tekee niitä mielellään, koska valaisimissa ei tarvitse miettiä ergonomiaa ja hinta on mehukannua paremmin perusteltavissa. Teosten joukosta löytyy myös hyllyjä, pöytä ja radio.

Materiaaleina Salonen käyttää mitä vain: lasikuitua, betonia, keramiikkaa, alumiinivalua, puuta ja kipsiä. Vanhan esineen osa voi saada uuden kodin, kun muotoilija kiinnostuu sen pinnasta tai muodosta. Kerran asiakas antoi Saloselle laatikollisen sekalaista tavaraa, joista oli tarkoitus valmistaa valaisin. Työstäminen oli jännittävää, koska sen paremmin Salonen kuin asiakaskaan eivät tienneet, mitä rojusta syntyisi. Lopputulos miellytti tilaajaa ja tekijää.

– Kun alan työstää jotain, tavallaan tiedän tarkkaan, mitä olen tekemässä, mutta tavallaan en. Olen ottanut sattuman yhdeksi materiaaliksi. Jos idea tuntuu siltä, että se naurattaa, mutta samalla näen siinä käsityöläisen tosikkomaisuuden, lopputuloksesta voi tulla todella hyvä.

Uniikkien muotoilutuotteiden tekeminen on ollut Saloselle aina itsestäänselvää. Välillä hän on omien sanojensa mukaan hairahtanut yrittämään sarjan tekemistä, mutta se on tuntunut huijaamiselta.

– Ehkä olen sen verran kuvataiteilija, että haluan tehdä uniikkeja kappaleita. Jos tekee käsin, niin miksi pitäisi tehdä sarjaa, jota koneet voivat tehdä. Koneet eivät ehkä koskaan pysty tekemään sitä, mitä itse teen.

Salosen töissä käytännöllisyys ei ole ensisijaista. Käytännöllisiä valaisimia on jo niin paljon, että Salonen haluaa tarjota töillään jotain muuta.

– Koulussa opetetaan, että form follows function (muoto seuraa käyttötarkoitusta). Minulla se on toisin päin. Kunhan jotenkin toimii.

Työpäivät pajalla kestävät välillä ympäri vuorokauden, jos Salonen pääsee vauhtiin. Silloin kello ja puhelin pysyvät syrjässä.

Kun Salosella on tekemisen ja veistämisen meininki, hän laittaa musiikin soimaan. Stereoissa soi biisejä laidasta laitaan. Välillä on ysäriteknoa, sitten Misfitsiä ja Danzigia. Viimeksi soivat Topi Sorsakoski ja Jamppa Tuominen. Työskentely tuntuu samaan aikaan harrastukselta ja työltä. Ideoita tulee niin paljon, ettei Salonen ehdi toteuttaa kaikkia.

Koulun myyminen käy vuosittain mielessä

Habitareen näytille tulevan hyllyn idea on näyttää mahdollisimman huteralta mutta olla silti tukeva. Ensimmäinen osa oli keltainen putki, johon Teemu Salonen kiinnitti laudan. Kuva: Sami Kuusivirta

Vanha padasjokelainen koulu on iso rakennus kahdelle asukkaalle varsinkin nyt, kun yhteisnäyttelyitä ei enää järjestetä. Joka talvi Saloselle tulee mieleen, pitäisikö paikka myydä. Kylmällä tekee mieli muuttaa Kreikkaan tai muualle lämpimään.

Vuonna 2013 Salonen laittoi rakennuksen hetkellisesti myyntiin, mutta perui lopulta aikeensa.

Unelmana ei ole jäädä ikuisesti Padasjoelle tai paikoilleen minnekään. Ulkomailla on messuja ja gallerioita, jotka ovat keskittyneet uniikkidesigniin, joka on puoliksi kuvataidetta kuten Salosen työt.

– Suomi on pieni maa, jonka markkinat tulee äkkiä kyllästettyä kikkareillani. Uniikkidesign tuntuu olevan nyt nousussa ulkomailla, vaikkei se koskaan tule olemaan massoja varten ihan jo hintojen takia.

Habitaren tuoma näkyvyys voi poikia Saloselle uusia tilaisuuksia muotoilumaailmassa, josta hän "ulkoisti" hetkeksi itsensä, kun ajautui kuvataidepuolelle näyttelyitä järjestämään.

– Tämä nosto ehkä vaaditaan siihen, että ihmiset uskaltavat jopa ostaa tavaroitani. Toivon mukaan saan messuilta uusia kontakteja, joiden kautta voisin saada töitä myyntiin. Nyt voisi olla aika uniikkihommalle.

Alina Mäkynen
alina.makynen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X