Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Juhannusyönä kaikki on mahdollista - Pohjois-Euroopassa juhannuksessa on häivähdys magiaa

Lempeät lemmentaiat eivät ole ainoita juhannukseen liittyviä kansanuskomuksia.

Lähes kaikki tietävät ainakin yhden juhannustaian: kerätään yhdeksän erilaista kukkaa ja laitetaan tyynyn alle, tai katsotaan kaivoon sormuksen läpi. Tarkoituksena on nähdä tuleva puoliso.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko toteaa juhannukseen liittyvän uskomusperinteen olevan ”älyttömän runsasta”, etenkin sulhasen tai morsiamen löytämistaikojen suhteen. Keskikesän juhlaan liittyy taikauskoa kaikkialla, mutta Pohjois-Euroopassa juhannuksen merkitys maagisena aikana on erityinen. Yöttömässä yössä on hohtoa. Keskikesällä myös Pohjolan luonto kukoistaa, mikä johtaa ajatukset hedelmällisyyteen.

Toisaalta enteiden ottaminen ja hyvän onnen manaaminen on kuulunut juhannukseen kuten moniin muihinkin vuotuisiin juhliin.

– Vuoden lyhin yö on uudenvuodenyön tavoin siirtymä tai rajatila, Nirkko selittää.

– Koko loppuvuoden ajatellaan olevan siinä yhdessä hetkessä läsnä. Silloin sen suuntaa voi tarkastella tai muuttaa.

Siihen liittyi kuitenkin riskejä. Monikohan lemmenkipeä juhannusmaagikko tietää, että kosijanäylle ei saa ojentaa kättä tai käy huonosti?

– Arkielämässä oltiin olosuhteiden ja Jumalan armoilla, mutta magiassa oma kohtalo otettiin omiin käsiin. Se oli tavallaan luvatonta, syntiä. Tehokkuuden takaamiseksi taikojen piti olla myös riittävän vaikeita, Nirkko sanoo.

Vuoden lyhin yö on siis kansanperinteen mukaan hetki, jolloin arjen lainalaisuudet eivät päde. Silloin voi löytää paljon muutakin kuin kumppanin. Uskallatko sinä lähteä tänä juhannuksena keskiyöllä kukkaniittyjen sijasta saniaismetsään tai kosken kivelle? Vain omalla vastuulla.

Lue myös: Jokainen juhannustaika ei vaadi nakuilua – tässä taikoja lykyn lisäämiseen kotiin, ystävyyteen ja lempeen
 

1. Saniainen kukkii

Saniainen eli sananjalka lisääntyy itiöiden avulla eikä kuki lainkaan – paitsi legendan mukaan juhannusyönä. Kukka siemenineen tekee kantajansa haavoittumattomaksi, tuo rikkautta sekä antaa kyvyn muuttua näkymättömäksi, ymmärtää kaikkia maailman kieliä ja avata minkä tahansa lukon. Saniaismetsässä on istuttava valkoisen lakanan päälle ja odotettava aivan vaiti ja liikkumatta. Lopulta saniainen kukkii, ja kukka pitää siepata nopeasti talteen.

2. Aarteiden jäljillä

Virvatulet eli aarnivalkeat ovat metsissä tai soilla lepattavia sinertäviä valoja. Niiden kerrotaan palavan kätkettyjen aarteiden päällä, kun haltiat polttavat niiden päältä hometta. Tuleen on viskattava jotain raudasta tehtyä, niin aarretta vartioiva haltia ilmestyy suuren mustan eläimen hahmossa. Jos sen kysymyksiin osaa vastata oikein, aarre jää löytäjälleen. Tai jos aarteenvartija näyttäytyy härkänä tai pässinä, sitä voi ottaa sarvista kiinni ja pidellä järkähtämättä auringonnousuun. Silloin huomaat piteleväsikin raha-arkkua!

3. Vaarallinen soittotunti

Haluatko sittenkin tähtiviulistiksi tai kitarasankariksi? Ota instrumentti mukaan ja mene istumaan koskessa olevalle kivelle. Silloin näkki tai itse piru tulee opettajaksi. Tietäjäksi mielivälle se kertoilee omia salaisuuksiaan. Aamun sarastaessa täytyy kuitenkin varoa, ettei näkki kisko mukanaan joenpohjaan! Tämän voi välttää kietoutumalla kaulaliinaan, jonka solmun saa helposti auki.

4. Maagisia paikkoja

Kosken kiven lisäksi kansanperinteessä tunnetaan muitakin paikkoja, joissa on erityistä taikaa juhannusyönä (samoin kuin pääsiäisyönä): kolmesti siirretyn rakennuksen katto, kolmen tien risteys sekä kivi, jonka ympäriltä on kynnetty. Kaikilta näiltä paikoilta voi tähyillä tulevaa puolisoa, mutta myös ennustaa ympäriltä kuuluvista äänistä tai kutsua avukseen hämäriä voimia.

5. Juhannusjuhlan pelastus

Railakas ryypiskely on kuulunut suomalaiseen juhannukseen pakana-ajoista lähtien. Ei ihme, että juhannusyönä lähteiden vedenkin väitetään muuttuvan viiniksi. Raamatussa Jeesus muuttaa Kaanaan häissä veden viiniksi, miksei siis vastaavaa voisi tapahtua Suomessakin keskikesän ihmeenä? Tähän legendaan lienevät erityisen kärkkäästi uskoneet ne juhlijat, joilta ovat loppuneet viinakset kesken.

Lähteet: Satu Aalto (toim.): Suuri perinnekirja. Karisto 1999. ; Jouko Hautala (toim.): Vanhat merkkipäivät. SKS 1990. ; Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto. Otava 1994.

Artemis Kelosaari
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X