Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Karri Pasanen taivaan tulien perässä: "Yhdetkään revontulet eivät mene ohi, jos vain sää sallii"

Pilvettömänä kevättalven iltana pohjoistaivaalla voi päästä todistamaan hienoa näytelmää. Karri Pasanen perusti yhdessä kavereidensa kanssa ryhmän, jotta mahdollisimman moni näkisi revontulia.

Karri Pasanen

Puhelimeen saapuu viesti: tiedossa geomagneettinen myrsky G1.

Se lupaa loimotusta taivaalle.

Kapea tie mutkittelee Jaamankankaalla Pohjois-Karjalassa kohti Höytiäisen rantaa. Nuotiopaikalla loimottaa, ja Karri Pasanen kaivaa kassista halkoja tulen ruuaksi. Pohjantähti loistaa kirkkaana yli 20 asteen pakkasillassa.

Pasanen kaivaa puhelimen käteensä ja tarkastaa tilanteen. Ennuste ei näytä enää yhtä hyvältä mutta ei toivottomaltakaan.

– Seuraavan tunnin aikana on mahdollisuus nähdä jotain.

Revontulikyttääjä tyttären rippijuhlien myötä

Karri Pasanen, 43, on revontulikyttääjä.

Sellainen hänestä tuli tyttären rippijuhlien ansiosta vuonna 2011, kun juhlia varten tarvittiin järjestelmäkamera. Yhtenä iltana hän katseli taivasta, jossa näytti olevan jotain erikoista. Hän haki sisältä kameran ja näppäsi kuvan.

– Kuva oli surkea, ei siinä ollut mikään kohdallaan. Silti se oli ahaa-elämys. Tajusin, että kameralla on mahdollista tallentaa taivaalta jotain sellaista, mitä välttämättä näe paljain silmin. Himmeät revontulet ovat aivan eri näköisiä kamerassa kuin silmillä katsottuna.

Pasanen hurahti. Ensimmäisinä vuosina hän lähti heti, kun puhelimen revontulisovellus näytti vähänkin otollista säätä.

Pasanen lataa havaintonsa Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan Taivaanvahti-palveluun. Onnistuneita havaintoöitä on pitkälti toistasataa, suurin osa Pohjois-Karjalasta. Kevät on Pasasen suosikkiaikaa, sillä silloin samassa kuvassa saattaa näkyä sekä revontulten lepatus että iltarusko.

Paras aika on iltayöstä

Revontulet syntyvät aurinkotuulesta, ja auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden sykleissä. Aktiivisuutta kuvaavien auringonpilkkujen määrä oli korkeimmillaan vuonna 2014-

Puhelimet kävivät kuumina, kun Pasanen viestitteli kavereilleen, miltä ennusteet näyttävät, ja minne päin pitää ajaa kirkkaimman taivaan perässä.

Pasanen, Kari Kuninkaanniemi ja Teemu Saraniemi perustivat Facebookiin Revontulikyttääjät -ryhmän. Nyt ryhmässä on jo lähes 7 000 jäsentä eri puolilta maata.

– Yhdetkään revontulet eivät mene ohi, jos vain sää sallii, Pasanen kehaisee ryhmän voimaa.

Pasanen ottaa jalustan ja kameran ja laskeutuu jäälle. Horisontti näyttää kuun valossa tavalliselta, sinisen harmaalta.

Paras aika revontulien näkemiselle on iltayöstä. Jos kohdalle sattuu oikein hyvä show, ei Pasanen haluaisi mennä ollenkaan nukkumaan. Joskus on pakko, sillä päivätyössä Luonnonvarakeskuksella noudatetaan virka-aikaa.

– Monta kertaa olen jättänyt kameran raksuttamaan kiven koloon.

Viime vuosina Pasanen on malttanut hieman hellittää kameransa säätöjen äärestä. Retki on myös kavereiden yhdessäoloa, makkaranpaistoa ja nuotiolla istumista. Revontulia heittäydytään katsomaan selälleen.

Nyt ei tee mieli heittäytyä. Pakkanen panee ottamaan hyppyaskelia. Pasanen kaipaa pari numeroa liian isoja revontulisaappaitaan, niihin mahtuu monta sukkaa.

– No nyt näkyy jotain. Sieltä tulee, innostuu Pasanen kameransa takana.

Hän näyttää peukalon ja etusormen välistä mittaa ja neuvoo katsomaan sen verran horisontista ylöspäin. Hentoa vihreää siellä häilähtelee, ja kameran kuva vahvistaa havainnon. Linssin kautta värit näkyvät paremmin kuin mihin ihmissilmä kykenee.

Kuin siipiään levittävä feenix-lintu

Suomalaiset ovat onnekkaita. Vain noin kaksi prosenttia maapallon ihmisistä asuu seudulla, jossa voi normaalisti nähdä revontulia. Lapissa Kilpisjärven korkeudella taivaalla loimottaa jopa kolmena yönä neljästä.

Pasanen on lähtenyt revontulien perässä Norjaan Varangin niemimaalle asti. Viime syksyn matkalla kilometrejä tuli kolme ja puolituhatta.

Kotimaakunnassaan Pasanen lähtee usein Kolille, Tuupovaaran Vekarukselle tai vaikka Ilomantsin Huhukseen. Joensuun lähistöllä Puntarikosken Häikänniemi on harrastajien suosiossa. Pääasia on, että paikka on pimeä ja siitä on esteetön näkymä pohjoiseen taivaanrantaan.

– Pientä kirkastumista nyt tähän näin, Pasanen patistaa ja taputtaa nahkarukkasiaan yhteen.

Luontoäiti ei esiinny käskemällä. Pasanen kaivaa vielä kerran puhelimensa esille, mutta luvut eivät lupaa enempää loimotusta.

Ennusteista huolimatta revontulien näkeminen on tuuripeliä, ja tilanteet vaihtuvat nopeasti. Kun kohdalle osuu kunnon show, on se kaiken vaivan arvoista.

Revontulimyrskyssä säteet näyttävät toisinaan laskeutuvan lähes suoraan yläpuolelta. Puhutaan koronasta, joka on kuin siipiään levittävä feenix-lintu, Pasanen maalailee.

– Kun taivaalta tulee megasettiä, iskee pieni hepuli. Ajantaju katoaa, tietää satojen revontulien mies.

Verkkopalveluiden revontuliennusteet perustuvat satelliittien keräämiin havaintoihin aurinkotuulesta. Ennusteita antavat muun muassa Space Weather Live, Aurora Service, Tampereen Ursa sekä Ilmantieteen laitoksen Auroras Now! -palvelu.

Taru Väänänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi