Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Mieskaveri on lapselle ylpeyden aihe - vapaaehtoiset mieskaverit näyttävät arkeaan muun muassa yksinhuoltajaäitien lapsille

Pasi Nissilä ja Artturi Jouko ovat muun muassa koonneet yhdessä Legoja. Nissilästä tuli Artturin mieskaveri viime syksynä. Kuva: Sami Kuusivirta

Kuusivuotiaan Artturi Joukon huoneesta kuuluu legojen penkomisen ääni. Esikoulua käyvän lahtelaispojan huoneessa pöydät ovat täynnä jo valmiita rakennelmia: poliisiautoja ja paloasema paloautoineen, lentokoneita ja helikopteri, veneitäkin.

Nyt meneillään on suuren valkopunaisen lentotukialuksen kokoaminen. Sen ohjetta Artturi tutkii lattialla toisen Lego-fanin, mieskaverinsa Pasi Nissilän kanssa.

Nissilä on ollut Artturin mieskaveri alkusyksystä saakka. Tuolloin Nissilä, Artturi ja Artturin äiti Päivi Jouko tapasivat ensi kertaa.

Sittemmin tapaamisia on ollut noin 2-4 kertaa kuukaudessa Nissilän työkiireistä riippuen. Mieskaveri ja pikkukaveri ovat legojen kokoamisen lisäksi tehneet paljon arkisia juttuja, kuten käyneet kaupassa tai syömässä. Vastikään Nissilä tuli katsomaan, kun Artturi ja Päivi-äiti kävivät luistelemassa.

Kivointa Artturin mielestä on ollut, kun hän kävi Pasin kanssa katsomassa Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvan.

Pohjalla halu tehdä hyvää

Päivi Jouko pitää mieskaveritoimintaa hyvänä palveluna. Artturi on ollut innolla mukana. Kuva: Sami Kuusivirta

Mieskaveritoiminta on valtakunnallista vapaaehtoistoimintaa, jota Lahdessa järjestää Lahden ensi- ja turvakoti. Mieskaveri on aikuinen mies, joka toimii kaverina tytölle tai pojalle, joilla ei esimerkiksi ole elämässään muita miespuolisia läheisiä.

Mieskaveritoiminnan ohjaaja Anna-Maria Sipponen sanoo, että mieskaverin kautta lapsi pääsee tutustumaan aikuisen miehen arkeen ja elämään.

- Jos lapsella ei ole läheistä miestä, hän voi kasvaa ilman kontaktia miehiin. Silloin miehen malli voi jäädä oudoksi, Sipponen selittää ja lisää, että samalla autetaan yksinhuoltajaäitejä jaksamaan paremmin.

Hänen mukaansa tyypillinen syy lähteä mieskaveritoimintaan on halu auttaa ja tehdä hyvää.

- Se on pohjalla kaikilla. Toisaalta taustalla voi olla oma huono tai hyvä isäsuhde. Vaikka kyse ei ole isän korvaamisesta, mies voi haluta antaa hyvän kokemuksen miehen mallista lapselle, Sipponen kuvailee.

Mieskaverit eivät ole yhdestä muotista: nuorimmat ovat 35-vuotiaita, vanhimmat yli seitsemänkymppisiä. Mukana on niin perheellisiä, perheettömiä kuin isovanhempiakin.

Legoja, autonpesua ja kaupassa käymistä

Nissilällä ei ole omia lapsia. Hänelle mieskaveruus sopii, sillä hän pitää itseäänkin vähän lapsenmielisenä. Hänen kotoaan löytyy suuri legokokoelma, jolla myös Artturi on käynyt leikkimässä. Aikaakin vapaaehtoistyölle on, sillä hänellä ei ole esimerkiksi aikaa vieviä urheiluharrastuksia.

- Saan tästä itsekin paljon. Samalla opin: pienen ihmisen elämän ihmetteleminen on minulle kasvamisen paikka, Nissilä pohdiskelee.

Nissilä huomauttaa, ettei ole viihdeautomaatti. Yhteinen tekeminen on usein arkista.

Samaa sanoo Päivi Jouko. Mieskaveri voi tehdä pikkukaverin kanssa sellaisia asioita, joita lapsi ja isä usein yhdessä tekevät: vaikkapa vievät auton pesulaan tai katsovat, mikä mättää pyörän jarruissa.

Myös mieskaveriohjaaja Anna-Maria Sipponen painottaa, ettei tarkoitus ole sirkushuvien järjestäminen. Tekeminen voi olla vaikkapa ulkoilua, retkeilyä, pulkkamäkeä ja hiihtämistä.

- Se riippuu lapsen halusta ja iästä ja siitä, millaiset intressit molemmilla on. Jotkut ovat pidempään tavattuaan kyläilleet kotona tai mökillä. Äiti ja mieskaveri sopivat käytännön asiat ja toiveet tarkkaan, Sipponen kuvailee.

Aina mies- ja pikkukaverien ei tarvitse keksiä tekemistä, sillä heille järjestetään esimerkiksi retkiä, leirejä ja muita yhteisiä juttuja.

Suru puserossa kaksi minuuttia

Joukon ja Nissilän välillä käytännön sopiminen on ollut yksinkertaista.

- Saatan soittaa Päiville ja kysyä, sopiiko että haen Artturin ja teemme jotakin, Nissilä kertoo.

Joukon työ lentoemäntänä vie hänet välillä useiksi päiviksi ulkomaille, ja niinpä Nissilä on välillä hakenut Artturin mukaansa lähistöllä asuvan anopin ja appiukon luota.

Miehen mallista ei perheessä olekaan puutetta. Appiukko eli Artturin pappa on erittäin aktiivisesti mukana Artturin elämässä: hän hoitaa Artturia Joukon ollessa töissä, ja he tekevät todella paljon yhdessä.

Artturi on ollut innolla mukana: äiti kertoo pojan olevan ylpeä siitä, että hänellä on mieskaveri.

- Se on sellaista, mitä muilla ei ole, Jouko kuvailee.

Pienen ihmisen elämän ihmetteleminen on minulle kasvamisen paikka. Mieskaveri Pasi Nissilä

Ensimmäisen kerran Artturi ja Nissilä olivat kahdestaan, kun Jouko lähti tunniksi käymään hierojalla. Sillä aikaa mies- ja pikkukaveri kävivät kaupassa.

- Artturilla oli suru puserossa kaksi minuuttia. Sitten se muuttui iloksi ja hän kertoili, mitä esikoulussa oli sinä päivänä tapahtunut, Nissilä kertoo.

Ainakaan vielä mies- ja pikkukaverin välille ei ole tullut ristiriitoja. Nissilä ei kyllä osaa sanoa, miten itsekään silloin käyttäytyisi. Mitä hän tekisi, jos vaikka kauppareissulla tulisi känkkäränkkä ja lapsi heittäytyisi lattialle?

- En vielä tiedä sitä. Ehkä hyppäisin siihen viereen sätkimään, hän miettii.

Mieskaveri on lasta varten

Päivi Joukon talossa on paljon kuvia hänen miehestään ja Artturin isästä, Tuisku Joukosta, joka kuoli neljä vuotta sitten. Isäänsä Artturi ei enää muista, mutta on kyllä kiinnostunut siitä, millaisista asioista isä piti.

- Artturi tietää, että Pasi ei ole isä eikä hänestä tule äidin poikaystävää, Jouko sanoo.

Jouko pitää mieskaveritoimintaa hyvänä palveluna, jolle on tarvetta.

- Jos vaikkapa sinkkuäidillä on poikaystävä, tämä on enemmän äidin kanssa. Mieskaveri taas on nimenomaan lasta varten.'

Suomessa 250 mieskaveria

Mieskaveritoiminta sai alkunsa pääkaupunkiseudulla vuonna 1992. Muualle Suomeen se alkoi levittäytyä 2012. Lahdessa koulutuksia on järjestetty toissasyksystä alkaen.

Mieskaveritoiminnan ohjaaja Anna-Maria Sipponen myöntää aluksi jännittäneensä, lähtevätkö miehet mukaan toimintaan. Huolet ovat olleet turhia: nyt 23 lahtelaisella lapsella - eli pikkukaverilla - on oma mieskaveri. Valtakunnallisesti mieskavereita on noin 250.

Sipposen mukaan tarve mieskavereille on Päijät-Hämeessä suuri. Kelan tilaston mukana maakunnassa oli suhteessa eniten yhden vanhemman perheitä, 21,5 prosenttia.

- Tarve kouluttaa vapaaehtoisia on krooninen, Sipponen kuvailee.

Sipposen suunnitelmissa on tänä vuonna järjestää neljä uutta kurssia, joista ensimmäinen alkaa tammikuun lopussa. Lisäksi Sipponen suunnittelee koulutusta myös Heinolaan ja mahdollisesti muuallekin Päijät-Hämeeseen.

Muutama pikkukaveri jonossa

Jokainen mieskaveri käy läpi 12-15 tunnin mittaisen koulutuksen. Sen aikana käydään läpi esimerkiksi toiminnan perusasioita, miesten omia lapsuusmuistoja ja mieheksi kasvamista sekä esimerkiksi sitä, millaista oli viettää aikaa oman isän kanssa. Samoin tutustutaan lapsen kehitysvaiheisiin ja siihen, mitä kaikkea lapsen kanssa voi tehdä.

Sipponen lisää, että kaikki miehet myös haastatellaan yksilöllisesti ja heistä hankitaan rikosrekisteriote.

Vapaaehtoisten tarpeesta huolimatta Sipposen mukaan mies- ja pikkukavereiden määrä on pysynyt hyvin tasapainossa.

- Täällä muutama pikkukaveri on jonossa, mutta ei kohtuuttoman moni. Uudellamaalla jonot ovat pidemmät.

Juttua muokattu 26.1.2018 kello 16.25. Lisätty virke: Miehen mallista ei perheessä olekaan puutetta. Appiukko eli Artturin pappa on erittäin aktiivisesti mukana Artturin elämässä: hän hoitaa Artturia Joukon ollessa töissä, ja he tekevät todella paljon yhdessä.

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi