Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

”Minusta on rikkaus, että kuulen ja näen asioita, joita muut eivät havaitse”

Kummallinen otus! Viisivuotias Saara oli avaamassa vanhempiensa toimiston ovea, kun hänen sil­miensä eteen ilmestyi jotain outoa. Oven edessä oli leijonaharjainen, sinisiin lappuhaalareihin pukeutunut hahmo, jonka kasvoista näkyi vain puolet.

Saara säikähti ja lähti juoksemaan karkuun. Hänen siskonsa jäi ihmettelemään, mikä tytölle oikein tuli.

Se oli Saaran ensimmäinen yliluonnollinen kokemus. Nyt Saara on 31-vuotias perheenäiti, jolle on tapahtunut hänen omien sanojensa mukaan ”kaikenlaista omituista”. Näkyjä, voimakkaita ennakkoaavistuksia, läsnä olevien vainajien aistimista. Saara on kuullut ääniä, joille ei ole ollut järkiperäisesti selitettävää lähdettä. Muutaman kerran hän on tuntenut jonkun nykäisevän olkapäästä ennen suojatielle astumista.

Saaran olemus ei herätä huomiota jyväskyläläisessä kahvilassa. Hän on pukeutunut tummaan tuulipukuun ja puhuu kokemuksistaan rauhallisesti ja johdonmukaisesti - melkein kuin muistelisi eilispäivän kauppareissua.

Ennen kuin Saara kertoo, miten on selittänyt tapahtumat itselleen, hän nojaa hiukan eteenpäin ja vilkaisee ympärilleen.

- Uskon henkien olemassaoloon. Kuvailisin myös, että minulla on tuntosarvet, jotka havainnoivat asioita herkemmin kuin tavalliset aistit.

Yliluonnollisia vai kummia kokemuksia?

Yliluonnolliset kokemukset ovat yleisempiä kuin usein ajatellaan. Ruotsissa tehdyssä väestökyselyssä 18 prosenttia kertoi kokeneensa telepatiaa, 14 prosenttia koki olleensa kontaktissa kuolleeseen ihmiseen.

Kun eri kokemuksia summataan yhteen, päästään suurempiin prosenttilukuihin. Tutkimuksia yhdistellyt amerikkalainen psykologiryhmä päätyi siihen, että puolet ihmisistä on kokenut jotain yliluonnollista.

Suomessa ei ole tehty väestötason tutkimusta, mutta Turun yliopiston kulttuurisen terveyden ja hyvinvoinnin professori Marja-Liisa Honkasalo uskoo länsimaisten tutkimusten olevan lähellä totuutta. Hän tosin puhuu ”yliluonnollisen” sijaan ”kummista” kokemuksista. Yliluonnollinen on Honkasalon mielestä kokemuksia negatiivisesti arvottava sana.

- Arkiymmärryksen ylittävät, kummat ilmiöt ovat yhtä yleisiä kuin sydämen rytmihäiriöt, joista kärsii yli 40 prosenttia suomalaisväestöstä, Honkasalo vertaa.

Vielä yleisempää on yliluonnolliseen uskominen. EU:n kyselyssä 41 prosenttia suomalaisista ilmoitti uskovansa Jumalaan ja 40 prosenttia jonkinlaiseen henkiseen voimaan. Vain 16 prosenttia ilmoitti, ettei usko mihinkään yliluonnolliseen.

Kokemuksista ei uskalleta puhua

Kokemukset yliluonnollisesta vaihtelevat hurjasti, sanoo aihetta Tampereen yliopistossa tutkinut sosiaalipsykologi Jeena Rancken. Toisessa ääripäässä on demoneiden hyökkäyksiä tai takapihalle laskeutuvia ufoja, toisessa enneunia, voimakkaita aavistuksia tai déjà-vu-tuntemuksia.

Yksi yhteinen piirre kokemuksilla on: niistä ei uskalleta puhua. Järkeä ja tiedettä arvostavassa yhteiskunnassa yliluonnollisesta kertominen leimaa ihmisen helposti hulluksi tai hörhöksi. Kun tätä kirjoitusta varten pyydettiin lukijoiden kokemuksia Facebookissa, joku halusi heti kertoa, että ”pöllöinähän niitä pidetään, jotka näkevät omiaan”.

- Yliluonnolliset kokemukset herättävät voimakkaita ja jopa vihamielisiä reak­tioita. Se kertoo siitä, että aihe on tabu, Rancken sanoo.

Saaralle aiheesta puhuminen on sekä luontevaa että vaikeaa. Hän kertoo suhtautuvansa yliluonnollisiin kokemuksiinsa positiivisesti ja olevansa niiden kanssa sinut. Hän ei pelkää uusia kokemuksia eikä koe itsessään olevan mitään vikaa.

Samalla Saara ymmärtää, että muiden on vaikea käsittää hänen kokemaansa. Esimerkiksi hänen aviomiehensä suhtautuu vaimon puheisiin skeptisesti.

- Silti kerron hänelle kaikesta. Minusta on rikkaus, että kuulen ja näen asioita, joita muut eivät havaitse.

Kummat ilmiöt ovat yhtä yleisiä kuin rytmihäiriöt. Professori Marja-Liisa Honkasalo

Mutta Saarakin pelkää leimautumista. Hän kertoo valvoneensa kolme yötä ennen Sunnuntaisuomalaisen haastattelua ja pohtineensa, saako koskaan töitä, jos paljastaa henkilöllisyytensä lehdessä. Entä mitä Saaran lasten kavereiden vanhemmat ajattelisivat?

- On hienoa, että tällaisista asioista puhutaan. Eikä minua itseäni haittaa, mitä minusta ajatellaan. Pelkään lähipiirini puolesta, Saara sanoo.

Päivää ennen sovittua haastattelua Saara lähettää viestin ja kertoo jänistävänsä koko jutusta. Lopulta sovimme, että hänen nimensä muutetaan ja että häntä ei valokuvata.

"Voisiko Sauli Niinistö kertoa ufosieppauksesta?"

Saaran reaktio on tutkijoiden mukaan tyypillinen. Jeena Rancken haastatteli väitöskirjaansa varten 84 suomalaista, joilla oli yliluonnollisia kokemuksia. Osa heistä saapui Ranckenin mukaan haastatteluun ”kaulukset pystyssä”, jotta kukaan ei tunnistaisi heidän olevan yliluonnollisuutta tutkivan ihmisen seurassa.

Erityisen huolestuneita olivat arvostetuissa tehtävissä työskentelevät miehet. Käytös sopii yhteen amerikkalaistutkimuksen kanssa. Siinä selvitettiin, että mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa ihminen on, sitä vaikeampi hänen on puhua arkijärjen ylittävistä kokemuksista.

- Voisiko Sauli Niinistö kertoa ufosieppauksesta? Rancken naurahtaa.

Kaikkein vaikeinta oli puhua negatiivisista tai pahaenteisistä kokemuksista, jotka Rancken määrittelee ”tuplatabuiksi”. Ei riitä, että uskaltaa kertoa yliluonnollisesta. Pitää myös luottaa siihen, ettei tarina ahdista kuulijaa liikaa.

Kertomuksia kiistetään ja vähätellään

Ihmisten pelot eivät ole aiheettomia. Suurin osa Ranckenin haastateltavista oli kertonut kokemuksistaan muille, mutta vastaanotto oli usein negatiivinen. Kertomuksia kiistettiin ja vähäteltiin, ja ihmiset ahdistettiin puolustuskannalle.

Sellainen vaikuttaa kokemusten käsittelyyn. Marja-Liisa Honkasalo on omassa tutkimuksessaan tarkastellut yli 220:tä kirjettä, joissa suomalaiset kertovat arkiymmärryksen ylittäneistä tapahtumista. Honkasalon mukaan tekstit muistuttavat sävyltään oikeudessa esitettäviä todistajanlausuntoja.

- Ihmiset käyttivät paljon energiaa sen vakuuttelemiseen, että he ovat varteenotettavia ja uskottavia kansalaisia. He kertoivat jopa puuduttavan tarkasti yksityiskohtia, luettelivat tutkimuskirjallisuutta ja listasivat lähdeviitteitä, Honkasalo kertoo.

Hän arvelee kokemuksista vaikenemiseen liittyvän myös pelkoa siitä, että ihmisiä ei tunnustettaisi moderneiksi kansalaisiksi.

- Modernisaatio tapahtui Suomessa hirmu nopeasti. Pari kolme sukupolvea sitten täällä nähtiin vielä riihitonttuja.

Joillekin yliluonnollisesta kertominen on sallitumpaa. Korkeasti koulutetut ja toimitusjohtajat pitävät kokemukset sisällään, mutta taiteilijalle yhteys selittämättömään henkimaailmaan saattaa tuntua normaalilta.

- Väitän, että taidetta ei edes olisi ilman kummia kokemuksia, Honkasalo sanoo.

Arja Jormakan mukaan hänen äitinsä Kerttu kävi hyvästelemässä hänet ennen kuolemaansa. ”Myös äidilläni oli voimakas intuitio”, Jormakka kertoo.

Äiti kävi hyvästelemässä

Arja Jormakka, 71, nauraa puhelimessa.

- Oletko valmis kuulemaan tarinoita?

Yli kolmekymmentä vuotta Ruotsissa asunut Jormakka on tehnyt työuransa ylempänä toimihenkilönä: muun muassa konttoripäällikkönä ja henkilöstöhallinnon konsulttina. Samalla hän koki useita yliluonnollisia tapahtumia.

- Mutta enhän minä niistä oikein työelämässä voinut puhua.

Enää Jormakan ei tarvitse pelätä tai peitellä kokemuksiaan. Jyväskylässä syntynyt ja varttunut Jormakka kokee, että hänellä on jonkinlainen ”tavallista voimakkaampi intuitio”. Vuonna 1976 hän osti hetken mielijohteesta mustat vaatteet juuri ennen kuin sai tietää isänsä kuolemasta. Hän ei tiennyt isänsä edes olevan sairas. Useamman kerran hänen ruumiiseensa on tullut paha olo, kun läheisille on sattunut jotain pahaa.

Joulupäivänä 2011 Jormakka oli miehensä kanssa matkalla Helsingistä Jyväskylään, jossa hänen äitinsä oli sairaalassa. Äidin tila tiedettiin vakavaksi, mutta ei niin akuutiksi, että pariskunnalla olisi ollut kiire.

Puolenpäivän aikaan he pysähtyivät syömään Jari-Pekka-huoltoasemalle Hartolaan. Pian sen jälkeen kun Jormakka oli istunut pöytään ruokailemaan, hän pyörtyi. Mies tuli auttamaan, ja parin minuutin kuluttua Jormakka palasi tajuihinsa.

Kun pariskunta jatkoi matkaansa kohti Jyväskylää, Jormakan puhelin soi. Lääkäri pyysi ajamaan tien sivuun.

- Sanoin, että ei tarvitse. Tiedän, mitä on tapahtunut. Äitini kävi juuri hyvästelemässä minut.

Jormakan ääni muuttuu itkuiseksi. Hänen äitinsä kuoli 25.12.2011 kello 12.06. Kokemus hämmästytti myös Jormakan miestä, joka on Arjan mukaan ”todellinen jalat maassa -tyyppi”.

"Näytöstä kiisteleminen on loputon suo"

Tällaiset kertomukset herättävät kuulijassa helposti epäuskoa. Eihän tuo voi olla totta? Asialle täytyy olla jokin luonnollinen selitys: sattuma, virheellinen muistikuva, aivokemialla selitettävä aistiharha tai jotain muuta.

Professori Honkasalon mielestä on tärkeämpiäkin kysymyksiä kuin se, onko kummallinen kokemus totta. Pitäisi kysyä, mitä kokemus on merkinnyt kokijalle itselleen. Todisteita tivaamalla tullaan vahvistaneeksi aiheeseen liittyvää salailua, puhumattomuutta ja häpeäleimaa.

- Kulttuurintutkijana ajattelen, että ihmisille merkittäviä kokemuksia voidaan ja pitää tutkia, Honkasalo pohtii.

- Näytöstä kiisteleminen on loputon suo. Onko vain se totta, mikä pystytään luonnontieteellisesti todistamaan? Silloin ihmisten kokemuksilla olisi aika vähän arvoa.

Jeena Rancken pelkäsi tutkimuksensa kohtaavan vähättelyä. ”Minua suojelee se, että en ole tavallisin tutkijatyyppi.” Kuva: Tiina Hautamaki

Kokemusten arvo voi todellisuudessa olla mittaamaton. Ranckenin tutkimukseen osallistui vuosia huumekoukussa ollut mies, jonka elämä muuttui euforisen valaistumiskokemuksen jälkeen. Hän koki kohdanneensa ihmeen ja jätti huumeet ilman vieroitusoireita.

- Minusta se kertoo siitä, että ihmismielessä on ulottuvuuksia, joista emme vielä tiedä kaikkea, Rancken sanoo.

Hän muistuttaa, että ihmisen sisäisen kokemusmaailman mittaaminen on mahdotonta. Esimerkiksi rakkautta pidetään todellisena, vaikka se ei ole luonnontieteellisesti todennettavissa.

Ranckenin haastattelemat ihmiset suhtautuivat kokemuksiinsa avoimesti. He eivät väittäneet tietävänsä, mitä oli tapahtunut, vaan päinvastoin pyysivät tutkijalta apua kokemusten selittämiseen.

- Suurin osa sanoi, että yliluonnollinen tulkinta on voimassa siihen asti kunnes toisin todistetaan. He eivät vain olleet löytäneet parempaa selitystä.

Suuria näkemyseroja

Tutkijoiden näkemykset eivät vakuuta kaikkia skeptikoita. Honkasalo kertoi tutkimuksestaan ensimmäisen kerran Turun yliopiston tiedotuslehdessä maaliskuussa 2013. Sen jälkeen skeptikkojärjestö Skepsiksen ihmiset ovat hänen mukaansa pommittaneet tutkijoita. Kritiikkiä on esitetty myös Skeptikko-lehdessä, ja Honkasalo naurahtaa vielä saavansa järjestön näennäistieteelle myöntämän Huuhaa-palkinnon.

- Ihmiset, jotka tutkivat stigmaa, tulevat itse stigmatisoiduksi. Skeptikkojen mielestä yliopiston ei pidä mennä yliluonnolliseen maailmaan, Honkasalo sanoo.

Honkasalon tutkimuksesta Skeptikkoon kirjoittanut tietokirjailija Otso Tammisalo korostaa, että tieteen tehtävä on etsiä todisteisiin nojaavia selityksiä ihmisten kokemuksille. Tammisalo sanoo, että ihmismielellä on taipumus illuu­sioihin, mutta tutkijoiden ei pidä sekoittaa ulkoisen todellisuuden ja sisäisten kokemusten välistä eroa.

Tähän keskustelu sitten jämähtääkin. Skeptikot odottavat selkeää kantaa siihen, ovatko yliluonnolliset kokemukset totta vai eivät. Kokemusten tutkijoilta sellaista kantaa ei ole tulossa. Jeena Rancken siteeraa nykyaikaisen uskontopsykologian perustajana pidettyä William Jamesia.

- Kokemuksia tulee kunnioittaa kokijoilleen todellisina, mutta kokijoilla ei ole oikeutta vaatia, että kukaan muu ottaa ne elämänsä auktoriteetiksi.

Alalla tavoitellaan taloudellista etua

Skeptikot varoittelevat yliluonnollisuuteen liittyvästä taloudellisen edun tavoittelusta. Syystäkin, sillä Suomesta on helppo löytää erilaisia ennustajapalveluita, new age -terapeutteja tai energiakivikauppoja.

Mutta kun Saara kertoo jyväskyläläisessä kahvilassa kymmenistä kerroista, jolloin hän on nähnyt ennalta jonkin myöhemmin tapahtuvan tilanteen, ei kyse ole mistään sellaisesta. Saara on suostuteltu haastatteluun, eikä hänellä ole käynyt mielessäkään käyttää kokemuksiaan taloudellisesti hyväksi. Tuntuu mahdottomalta keksiä syy sille, miksi Saara haluaisi valehdella.

Hän itse pitää esimerkiksi henkien kutsumista ja takaa-ajamista huuhaana.

- En usko, että henget haluavat tulla sillä tavalla esiin.

Saara kertoo myös järkeilleensä osan kokemuksistaan. Kerran hän heräsi ja näki huoneensa nurkat täynnä mustia, pieniä piruja.

- Ajattelin, että se oli sittenkin unta tai jokin ylikuormitustila. Kyllähän mieli voi tehdä tepposet.

Yhdessä lapsuuden kotitaloistaan Saara kuuli jatkuvasti ääniä, mutta viime vuosina hänen kokemuksensa ovat olleet vähenemään päin. Saara uskoo sen johtuvan siitä, että hän on alkanut kyseenalaistaa kokemaansa.

Tulevaan hän suhtautuu huolettomasti. Outoja kokemuksia tulee, jos on tullakseen.

- En vaivaa niillä päätäni, kunhan ne eivät muutu uhkaaviksi.

Lue myös: Kertomuksia yliluonnollisista kokemuksista - "Hänen unessa kohtaamansa nainen oli kuollut tulipalossa"
 

Kummat kokemukset kiinnostavat lukijoita

Turun kirjaston aulassa käy syyskuisena sunnuntaina kuhina. Honkasalon ja dosentti Kaarina Kosken toimittaman teoksen Mielen rajoilla - Arjen kummat kokemukset julkistamistilaisuus vetää kirjaston auditorion täyteen ihmisiä. Hetkeä aiemmin Honkasalo on saanut tietää kustantajalta, että kirjasta halutaan lisäpainos.

Se kuvastaa suomalaisten kiinnostusta yliluonnollisia kokemuksia kohtaan juuri nyt. Syksyllä on julkaistu kaksi muutakin aihetta käsittelevää tietokirjaa: Ranckenin Yliluonnollinen kokemus ja Terhi Utriaisen Enkeleitä työpöydällä. Sosiaalisen median ryhmissä jaetaan yliluonnollisia kokemuksia ja keskustellaan niistä. Jatkotutkimuksia on suunnitteilla, ja tutkijoiden puhelimet pirisevät lehtijuttujen jälkeen uusista kokemusten kertojista.

Henkisyyden kenttä on muutoksessa

Jeena Rancken puhuu ”postmodernista ristiriidasta”. Modernisaation ja rationalisaation on pitkään ennustettu johtavan yhteiskunnan maallistumiseen, mutta kiinnostus yliluonnollista kohtaan on vain kasvanut. Vaikka perinteisen kristinuskon rooli on ohentunut, rinnalle on tullut uusia uskomisen muotoja: luonnonuskontoja, enkeliuskoisuutta, muiden kulttuurien uskontoja, uskontojen yhdistelyä, pyrkimystä suoraan yhteyteen yliluonnollisen kanssa...

Samalla kun henkisyyden kenttä muuttuu, myös henkisistä asioista puhuminen on muuttumassa. Ranckenin haastateltavat kertoivat, kuinka eivät vielä 1980-luvulla olisi uskaltaneet puhua yliluonnollista kokemuksistaan edes nimettömästi tutkijan kanssa. Nyt jopa Ranckenin kollegat yliopistolla ovat innostuneet kertomaan erikoisista kokemuksistaan.

Se lämmittää tutkijoiden mieltä.

- Tutkimuksen tavoitteena on ollut vähentää kummiin kokemuksiin liittyvää leimautumista. Monessa muussa kulttuurissa sellaiset kokemukset, joita meillä pidetään yliluonnollisina, ovat ihan normaaleja, Honkasalo sanoo.

Mitä itse ajattelet?

Harvoin joudun toimittajana vastaamaan haastateltavien kysymyksiin niin usein kuin tätä kirjoitusta tehdessä:

Mitä itse ajattelet? Uskotko yliluonnolliseen vai pidätkö sitä hörhöilynä? Entä voisitko puhua yliluonnollisesta kokemuksestasi lehtesi päätoimittajan kanssa?

Se on ymmärrettävää. Yliluonnollinen on niin herkkä aihe, että haastateltavat haluavat tietää, millaisen ihmisen kanssa he keskustelevat.

Ensimmäinen vastaukseni on tylsä. Kuulun siihen 16 prosentin vähemmistöön, joka ei usko mihinkään yliluonnolliseen. En jumalaan, en energiaan, en kuolemanjälkeiseen elämään. Kenties haluaisin uskoa, mutta se ei taida olla haluamisesta kiinni.

Toisaalta en koe olevani oikea ihminen lokeroimaan toisia hörhöiksi. En ainakaan sen jälkeen, kun äitini tutki asuntojen henkiä ”taikavarvun” kanssa.

Viimeinen kysymys on hankalin. Pidän itseäni avoimena tyyppinä ja sörkin mielelläni keskusteluita kummalliseen suuntaan.

Mutta että puhuisin päätoimittajan kanssa siitä, että tulinpa tuossa kokeneeksi jotain yliluonnollista? Älkää nyt hulluna pitäkö.

Heikki Kärki
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi