Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Teemat
Päivi
Rämö
marttaminia@luukku.com

Kolumni: Suosittelen papiljotit päässä nukkumista siskoille, joilla on tarve vahingoittaa itseään

Isänäitini oli jyrkkä ja varma mielipiteissään. Hän rakasti minua ja kohteli aina hellästi, mutta monia muita kohtaan hän oli ihmeen ynseä.

Kipaisin koulusta mummun luokse ja sain pullaa tai lettuja. Mainitessani parin luokkatoverin sukunimet hän tokaisi:

– Ne ovat karjalaisia. Älä leiki niiden kanssa.

Epäilyttäviä olivat muutkin, jotka eivät puhuneet lahtelaisittain, ja heistä sai käyttää nimiä Mie taikka Mää.

– Mie meinaa muuttaa torin varteen.

– Mää toi karviaisia, kun niille kasvoi liikaa.

Hän tunsi vastenmielisyyttä myös lyhyitä ja hoikkia ihmisiä kohtaan. Kun XS-kokoinen tätini meni kihloihin keskimittaisen herran kanssa, mummu melkein itki.

– Olisi ottanut isomman miehen, että lapsista tulisi ihmisen mittaisia!

Mummun anoppikollega oli varreltaan lyhyt, eikä mummu ystävystynyt hänen kanssaan. Yhteinen lapsenlapsi aiheutti epäluuloa ja mustasukkaisuutta.

– Osaako se toinen mummosi edes laittaa ruokaa?

Miniäänsä mummu ei koskaan sulattanut, vaan sanoi minun kuulteni:

– Kun ei ihmisessä ole muuta kuin iso tukka!

Äitini oli alle 160-senttinen ja sirorakenteinen, ja olihan hänen tukkansa tuuheampi ja huolitellumpi kuin mummun kuiva permanenttisäkkärä, mutta pahempi vika oli tietysti se, että hän oli tohtinut napata anoppinsa ainoan pojan.

Hiusasiat olivat mummulle tärkeitä. Hän hyväksyi miehillä vain lyhyet ja siistit pääkarvat. Partaa ei saanut kasvattaa, eikä kunnon miehillä ollut viiksiä. Kunniallisilla naisilla taas piti olla permanenttikiharat.

Mummu uskoi Jumalaan ja opetti minulle iltarukouksen, mutta karsasti kirkossa käyviä ihmisiä. Kun naapurin Jenny lähti pyhäaamuna jumalanpalvelukseen, mummu katsoi ikkunasta ja naurahti pilkallisesti. Eihän kirkossa kuulunut käydä kuin häissä ja hautajaisissa. Jenny oli mummun lapsuudenystävä, mutta omituiseksi kasvanut. Hänen tukkansa oli harmaa ja piikkisuora, kotioloissa hän ei käyttänyt sukkia eikä kenkiä, eikä hänellä ollut edes miestä.

– Vanhapiika! Pyh!

Jenny asui veljensä kanssa, joka oli sotainvalidi ja alkoholisti. Eikka-parkaakin mummu väheksyi.

– Semmoisia viininlitkuja se juo. Ryyppäisi edes oikeaa viinaa!

Mummu kuoli, kun olin teini-iän porstuassa. Jos hän yhä eläisi, hän nakkelisi mielipiteitään someen, ja minä pahoittaisin hänen mielensä toistuvasti. En näet kaihda kirkossa kävijöitä sen enempää kuin viinin ystäviäkään. Rakas anoppini oli evakko. Huonekunnassani on partoja. Paras likkakaverini on 147-senttinen. Näen painajaisia, joissa minulle tehdään permanentti.

P.S. Huokea neuvo: piikikkäät muovirullat päässä nukkuen saa halvalla kunnon kipukokemuksen. Suosittelen sitä siskoille, joilla on hinku vahingoittaa itseään tatuoinneilla, lävistyksillä, nälkäkuureilla ja epilaattoreilla. Papiljotteja saa tosi edullisesti kirpputorilta. Tukkakin olisi aina aamulla nätisti.

Kirjoittaja on hollolalainen pakinoitsija.
marttaminia@luukku.com

Päivi Rämö
marttaminia@luukku.com
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi