Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Arki

Risa vaate päätyy usein poltettavaksi, mutta se kelpaisi vaikka autojen osiksi - LAMKin opiskelijat mukana ratkaisemassa ongelmaa

Tekstiilimurskaa käytetään esimerkiksi autojen muoviosissa ja verhoiluissa.

Kierrätysyritys Reccin toimitusjohtaja Juha-Matti Kykkänen perustaa kierrätyspaikkoja käyttökelvottomille vaatteille. Kuva: Laura Oja

Moni kierrättää vanhat ehjät vaatteensa tuttaville, kirpputoreille tai lahjoituskontteihin. Se on ekologista ja kannattavaa. Päänvaivaa aiheuttavat kuitenkin rikkinäiset tai pysyvästi tahraantuneet tekstiilit.

Niiden kuten muunkin orgaanisen jätteen vieminen kaatopaikalle kiellettiin laissa vuonna 2016. Lumpuille ja rievuille ei ole kierrätyslaatikoita yhtä tiheässä kuin lasille tai paperille, joten usein helpoin ratkaisu on roskis. Sekajätteenä hävitettävät vaatteet päätyvät poltettavaksi.

Reikäisten boksereiden tai maalitahraisten paitojen loppusijoituspaikalla on kuitenkin merkitystä. Suomessa syntyy yli 14 kiloa tekstiilijätettä asukasta kohden vuodessa, yhteensä yli 70 miljoonaa kiloa.

Tekstiilijätettä ovat paitsi huonokuntoiset vaatteet ja sisustustekstiilit myös esimerkiksi tekstiiliteollisuuden leikkuujäte.

Vuosittain kertyvästä tekstiilivuoresta 80 prosenttia poltetaan energiajätteenä. Se on parempi vaihtoehto kuin kaatopaikan jätepenkka, mutta poltettaessakin haaskataan raaka-aineita, joita voitaisiin kierrättää teollisuuden käyttöön.

Kierrätetään jo

EU-komission mukaan tekstiilijätteiden erilliskeräys on järjestettävä vuoteen 2025 mennessä. Silloin on odotettavissa kierrätyslaatikoita myös risoille ja likaisille tekstiileille.

Joillakin vaatekauppaketjuilla ja muilla yrityksillä on jo keräyspisteitä, joihin voi toimittaa huonokuntoisia vaatteita tekstiilimateriaalina. Yksi niistä on helsinkiläinen kierrätysyritys Recci, jolla on tällä hetkellä 125 keräyspaikkaa ”Kuopiosta etelään”.

– Tavoitteena on luoda mahdollisimman laaja keräysverkosto, jotta tekstiilimateriaalin käsittelyyn ja kierrätykseen erikoistuvaa tuotantoa saadaan Suomeen. Komission velvoite ei takaa, että kerätty tekstiilijäte päätyisi kiertoon raaka-aineena. Se voi yhä mennä poltettavaksi, toimitusjohtaja Juha-Matti Kykkänen sanoo.

Lue myös: Rakkaat rääsyt - vaatteiden laatu on heikentynyt
 

Recci vastaanottaa vanhoja vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Niistä ehjät päätyvät myyntiin kahteen Helsingin-liikkeeseen, ja loput viedään murskattavaksi Puolaan tai Saksaan. Tekstiilimurskaa käytetään esimerkiksi autojen muoviosissa ja verhoiluissa.

– Murskasta kehitellään koko ajan uusia tuotteita, kuten nyt kuormalavoja. Rakennusteollisuudessa murskaa hyödynnetään kovissa massoissa, Kykkänen kertoo.

Hänen missionsa on saada suomalaisten vanhat vaatteet kiertoon tavalla tai toisella mahdollisimman tarkasti. Tällä hetkellä yrityksen kautta kulkevasta materiaalista poltetaan vain pari prosenttia.

Puuvillaan liittyy ongelmia

Tekstiilijätteen tehokkaaseen kierrättämiseen kannustavat myös puuvillaan liittyvät ongelmat.

Puuvilla on tekstiiliteollisuuden toiseksi eniten käyttämä raaka-aine, jonka tehotuotanto kuormittaa ympäristöä. Myös nopeasti uusiutuva halpamuoti pakottaa etsimään vaihtoehtoja, sillä puuvillan on ennustettu loppuvan maailmasta.

Puupohjaiset raaka-aineet, kuten lyocell, ovat yksi vaihtoehto, mutta myös tekstiilijätettä ja erityisesti puuvillaa voidaan kierrättää takaisin vaateteollisuuden käyttöön uusiokuituna.

– Massatuotantoihin soveltuvaa tekstiilijätteen kierrätysteknologiaa kehitellään nyt monissa maissa, kuten Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Suomi kuuluu edelläkävijöiden joukkoon, Teknologian tutkimuskeskus VTT:n erikoistutkija Pirjo Heikkilä sanoo.

VTT:llä on kehitetty liuotustekniikka, jolla puuvillainen tekstiilijäte voidaan hyödyntää tekstiiliteollisuudessa uutena kuituna.

Käytännössä silputtu kangas liotetaan kuiduiksi, joista kehrätään lankaa ja tehdään uutta kangasta. Sen valmistamiseen kuluu vain pari prosenttia uuden puuvillan valmistamiseen tarvittavasta vedestä. Tekniikan kaupallistamista vie eteenpäin suomalainen startup-yritys.

– Uusiokuidusta tehty puku nähtiin jo viime Linnan juhlissa europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisellä, Heikkilä kertoo.

Hän on mukana hankkeessa, jossa kehitetään tekstiilijätteen keräystä ja lajittelua.

– Yksi ratkaistava asia on tekstiilijätteen luotettava tunnistaminen. Vaikka pesulapussa lukisi ”sataprosenttista puuvillaa”, tuote ei välttämättä ole sitä.

Vaatteen raaka-aineesta jopa viisi prosenttia saa olla muuta kuin mitä on ilmoitettu. Puuvillan seassa on usein tekokuituja, jotka eivät sovi uusiokuidun valmistukseen.

Maailmalla tunnistamiseen käytetään infrapunasäteeseen perustuvaa NIR-tekniikkaa. Lahden ammattikorkeakoulun mekatroniikan opiskelijat rakensivatkin jo viime syksynä linjaston, jolla vaatteen raaka-aineet analysoidaan samaisen tekniikan avulla.

– Vaatteita tehdään yhä enemmän sekoitekankaista. Siksi erilaisia hyödyntämistapoja on kehitettävä, Juha-Matti Kykkänen sanoo.

Mia Rouvinen
mia.rouvinen@karjalainen.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi