Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Arki

Kaikista keinokuituvaatteista irtoaa pesussa muovia - fleece ei olekaan suurin pahis

Muovia korvaavaa raaka-ainetta ei ole toistaiseksi olemassa. Myös villalla ja puuvillalla on pulmansa.

Vaatteista irtoava ja vesistöihin päätyvä mikromuovi on päivän murhe. Suomen Luonto -lehti valitsi retkeilijöiden ja urheilijoiden rakastaman fleecen eli polyesteristä nukkaamalla valmistetun tekokuidun viime vuoden turhakkeeksi.

Muovia korvaavaa tekstiiliteollisuuden raaka-ainetta ei kuitenkaan toistaiseksi ole olemassa.

Suomen ympäristökeskuksessa testataan eri tekstiililaaduista pesuissa irtoavia ainesosasia. Tulokset kertovat karusti, että muovia irtoaa kaikista keinokuituisista tekstiileistä - hikeä läpäisevistä urheilupaidoista ja polyamiditrikoista jopa fleeceä enemmän.

- Perusteita siis yhden tekstiililaadun esille nostoon ei ole. Parhaillaan tehdään paljon aiheeseen liittyvää tutkimusta ja etsitään myös vaihtoehtoisia raaka-aineita muovipohjaisille tekstiileille, ryhmäpäällikkö Markus Sillanpää Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

- Missään nimessä vanhoista keinokuituvaatteista ei kannata hankkiutua eroon, koska niille on jo ensimmäiset pesukerrat tehty. Silloin suuri osa irtoavasta muovista on jo lähtenyt niistä.

Sillanpää kehottaa ihmisiä miettimään kulutustottumuksiaan.

Fleeceasuja kannattaa aina mieluummin tuulettaa kuin pestä usein.

Vaatetehtaille hän esittäisi uusien vaatteiden pesua keskitetysti. Siten 10-20 prosenttia mikromuoveista voitaisiin saada talteen. Tavallisissa pesukoneissa suodattimet tukkeutuvat helposti.

Kuva: Eveliina Salomaa

Vaatteiden mikromuovi on pieni osa merten saastumista

Ympäristökeskuksen laboratorion testit kahdesta erilaisesta fleecestä eivät vielä osoita, että niissä olisi laadun tai hinnan mukaan vaihtelevia eroja. Nukkaantumattomana markkinoidusta takista vapautui yhtä paljon muovikuituja kuin ilman mainintaa olleesta vaatteesta.

Muovipohjaisten polyesterin ja polyamidin lisäksi tutkitaan akryyliä, jota käytetään paljon neuleissa.

Erikoistutkija Outi Setälä Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa, että vaatteista vapautuvat mikromuovit ovat vain pieni osa merten saastumisongelmaa.

- Keskustelua tarvitaan. Ihmiset heräävät, kun huomaavat, että muovia on omalla iholla.

Setälä toivoo tolkkua siihen, minkä verran ihmisten kaapeissa on muovikuituisia ja sekoitemateriaalisia vaatteita.

- Niitä ei todellakaan pidä heittää pois vaan käyttää loppuun.

Lue myös: Kuinka eettinen on vintage-turkis? Kysyimme kolme mielipidettä
 

Entä villa ja puuvilla?

Suomen luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Nieminen näkee villan vaihtoehtona muovikuiduille.

Merinovillaisten kerrosasujen ongelmana on kalleus, mahdolliset eläinsuojelulliset puutteet ja lampaiden laidunnuksesta aiheutuva eroosio.

Nieminen korostaa, että villavaatteiden tuotantoketjut pitäisi avata: tietoa pitää saada, missä lampaita on laidunnettu ja miten niitä on kohdeltu.

Suomeen hienoa villaa tuottavan merinolammasrodun villaa tuodaan esimerkiksi Uudesta-Seelannista.

Puuvilla on perinteinen luonnonmateriaali, mutta sen viljely vaatii runsaasti vettä ja peltoalaa. Peltoja voitaisiin maailman ruokakriisin vähentämiseksi käyttää ruuan tuotantoon.

Kaikista maailman tekstiileistä jo 40 prosenttia on polyesteriä, mikä osoittaa, ettei muovipohjaisille materiaaleille toistaiseksi ole vaihtoehtoa - ei ainakaan maailmanlaajuisesti.

- Korkeintaan hyvinvointivaltioissa olisi varaa siirtyä pelkästään puuvillan tai villan käyttöön, maailmanlaajuiseen vaateteollisuuteen ne eivät riitä, tutkija Markus Sillanpää Suomen ympäristökeskuksesta kiteyttää.

Pesukokeissa on käynyt selväksi, että puuvillasta irtoaa kuituja jopa 2,5-kertainen määrä polyestereihin verrattuna. Vuosittain puuvillakuitua irtoaa pesuvesiin Suomessa kaikkiaan 410 000 kiloa.

- Mikrokuiduilla on kyky kiinnittää itseensä kemikaaleja ja muita haitallisia aineita. Puuvillakuidutkin voivat toimia vesistössä haitta-aineiden kuljettajina, Sillanpää sanoo.

Ympäristön muovikuormituksen biologiset vaikutukset ovat monimutkainen vyyhti: eliöt saattavat saada kylläisyyden tunteen elimistöönsä päätyneistä muovihiukkasista.

Siten ne jättävät varsinaisen ravinnon nauttimatta ja menehtyvät.

Kuva: Eveliina Salomaa
Mikromuovit

Tekstiilien päästöt

Kotitalouksien pyykinpesuissa Suomessa vapautuu 154 000 kiloa mikromuovia vuosittain.

Koko maailmassa luku vuodelta 2015 oli 322 miljoonaa tonnia.

Mikromuoviksi määritellään läpimitaltaan alle viiden millimetrin muovikappaleet.

Vaatteista irtoamisen lisäksi muovihiukkasia syntyy ja päätyy meriin muoviteollisuuden raaka-aineista, kosmetiikka- ja hygieniatuotteista, autonrenkaista ja haurastuvasta makromuovista, kuten pakkauksista.

Suomessa noin 40 prosenttia vaatteiden mikromuoveista saadaan talteen jätevedenpuhdistamoissa.

Yhtä fleecekiloa kohden pesussa vapautuu muutamia satojatuhansia muovikuituja.

Vältä turhia pesukertoja, tuuleta.

Käytä pesupusseja (esimerkiksi Guppyfriend), joista kertyneet mikromuovit siirretään poltettavan jätteen joukkoon.

Älä osta turhaan vaatteita ja pidä hankittuja mahdollisimman pitkään.

Liisa Yli-Ketola

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X