Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Matkailu

Annika Palmujoki tavoittelee täydellistä vapautta – näin moneen maahan se on hänet vienyt

Uteliaisuus ja maailman kauneus vievät Palmujoen 7–8 kertaa vuodessa ulkomaille. Myös kotimaasta löytyy haaveiltavaa.

Annika Palmujoki hymyilee rannalla lähellä Lissabonia. "Minulle luvattiin näyttää maailman kaunein ranta, jos lupaan pitää sen sijainnin salaisuutena", hän kertoo. Kuva: Annika Palmujoen blogi

Helsinkiläinen Annika Palmujoki, 45, on todennäköisesti tälläkin hetkellä joko tulossa matkalta, lähdössä piakkoin jonnekin tai suunnittelemassa uutta reissua. Hän matkustaa ulkomaille seitsemän kahdeksan kertaa vuodessa.

Asiantuntijatehtävissä työskentelevää ja omaa Travellover-matkablogiaan kirjoittavaa Palmujokea ajaa maailmalle tunne täydellisestä vapaudesta.

– Teen intensiivistä ja aikataulutettua työtä. Se täydellisen vapauden tunne, jonka saavutan ulkomailla, kiehtoo valtavasti.

Nykyisin hän tuntee itsensä vapaaksi etenkin suunnittelemattomilla matkoilla.

– Lähden matkoille elämään, en etsimään ennalta määriteltyjä paikkoja tai nähtävyyksiä.

Aina irtautuminen ei onnistu, eikä reissussa muutenkaan ole joka kerran ihanaa. Joskus taas hienoja onnen ja vapauden hetkiä voi tuntea myös lyhyillä reissuilla kotimaassa ja lähialueilla.

– Jo päivä Tallinnassa voi riittää siihen, että palaan rentona ja arjesta irtautuneena takaisin.

Palmujoki tottui jo pienenä siihen, että loma tuntuu lomalta vasta, kun kotimaa jää taakse. Hän oli ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan neljän kuukauden ikäisenä.

– Sain kulkuritytön geenin jo perimässä. Matkustimme perheen kanssa kerran tai kaksi kertaa vuodessa ulkomaille. Oma, jopa maaninen maailmankiertämiseni alkoi, kun olin vähän päälle kolmekymppinen. Sysäyksen antoi samoin ajatteleva kumppani.

– Siitä asti olen halunnut nähdä ja kokea uutta koko ajan vain lisää. Minua kiinnostaa nähdä, miten ihmiset muualla elävät ja miltä auringonlasku ja autiot rannat näyttävät eri puolilla maailmaa.

Palmujoki on käynyt tähän mennessä 111 maassa. Kaukaisin paikka on ollut Itä-Timor, ja pisimmillään yksi reissu on kestänyt neljä kuukautta.

– Nykyisin teen vähemmän reissuja, mutta olen pidempään poissa, eli matkustuspäivien määrä on pysynyt suunnilleen samana.

Maiden bongaamista hän kieltää harrastavansa. Siitä kertoo esimerkiksi se, että hän on käynyt suosikkikohteessaan Italiassa jo kaksikymmentä kertaa.

Toteutumattomia matkahaaveita hänellä on edelleen paljon, kuten Etelä-Afrikka ja Iran. Listalle mahtuu myös yllätys:

– Haluan nähdä tykkylumisia puita ja poroja!

Ainoa syy, mikä saa hänet jättämään jonkin maan tai kohteen väliin, on turvallisuus.

– Kiinnostavaa nähtävää on kaikkialla.

Annika Palmujoki matkustaa yksin tai yhdessä. Molemmissa tavoissa on hyviä puolia.

– Yhdessä matkustaessa ihanaa on kokemusten jakaminen ja rohkeus tehdä erilaisia asioita. Yksin ollessa saa vapaasti tehdä, mitä haluaa.

Kuva on Urbinosta, Italiasta. Annika Palmujoki kertoo, että Urbinossa on muureilla rajattu renessanssiaikainen keskusta, joka on listattu Unescon maailmanperintökohteeksi. Kuva: Annika Palmujoen blogi

Palmujoki ei matkusta reppu selässä vaan matkalaukun kanssa. Mieluiten hän yöpyy hotelleissa.

– Arjessa on tehtävä valintoja, jotta matkat ovat taloudellisesti mahdollisia. Mistään elintärkeästä en kuitenkaan tingi.

Hän kertoo matkojen tehneen hänet aiempaa rohkeammaksi ja saaneen hänet kiinnostumaan uusista asioista.

– Löysin luonnon ja arkkitehtuurin vasta nelikymppisenä. Pidän nykyisin paljon esimerkiksi uskonnollisista rakennuksista, kuten temppeleistä, kirkoista ja moskeijoista, vaikka en ole uskonnollinen.

Palmujoki tietää lentokilometriensä kuormittavuuden, mutta polte maailmalle on liian suuri, jotta hän jättäisi menemättä. Varsinaista lentohäpeää hän ei tunne.

– Olen vähentänyt lentojen määrää ja pidentänyt reissujen kestoa. Suosin suoria lentoja aina, kun se on taloudellisesti mahdollista.

– Matkailun avulla voi tehdä myös hyvää, kun suosii paikallisia palveluja.

Arki katkeaa kaukana tai lähellä

Onko ilmastonmuutos vienyt ilon matkailusta? Moni lentäen matkustava tuntee matkailustaan häpeää tai ainakin sanoo tuntevansa.

– Ilmiö on tunnistettava ja voimistuva, mutta eivät kaikki tunne lentohäpeää, muistuttaa yliopistonlehtori Maria Hakkarainen Lapin yliopiston Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

Siitä kertovat myös tilastot: lentoliikenteen matkustajamäärät ovat Suomessa edelleen kasvussa.

Tarve päästä maailmalle on monilla vahva, eivätkä matkailun vetovoimatekijät ole muuttuneet. Matkoilta haetaan yhä nykyäänkin uusia kokemuksia ja pakoa arjesta.

– Inhimilliset perussyyt ovat edelleen samat. Halutaan tutustua uusiin paikkoihin ja kulttuureihin, saada luksuskokemuksia arjen rinnalle ja oppia uutta, Hakkarainen sanoo.

Se, miten arjesta irtaudutaan tai mikä kenellekin on luksusta, voi vaihdella.

Joillekin luksus merkitsee hienoa hotellia, jollekin toiselle luonnonrauhaa. Nämä retkeilijät nauttivat maisemista Iisakkipäällä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kuva: Timo Mustalampi

Uutta on se, että arki katkeaa myös lähellä kotia.

– Lähimatkailu on kasvava trendi. Kun on tutustuttu vieraisiin kulttuureihin ja kaukomaihin, lähialueet ja lähiseutujen kulttuuri- ja luontokohteet ovat saattaneet jäädä vähemmälle. Niistä tulee kiinnostavia, kun niitä tutkii matkailijan silmälasien läpi.

– Toinen esimerkki on staycation eli esimerkiksi hotelliloma omassa kotikaupungissa. Nautitaan pienestä luksuksesta esimerkiksi aikuisten viikonloppua viettäen. Nähdään ystäviä, syödään hyvin ja nukutaan pitkään.

Staycation on yhdistelmä englanninkielisistä sanoista stay (jäädä, pysyä) ja vacation (loma).

Hakkarainen puhuu myös perinteisestä ja uudesta luksuksesta.

– Perinteisesti matkoilta on haettu myös hienoja puitteita. Mutta yhtä hyvin luonnossa vietetty hiljainen ja rauhoittava hetki on luksusta, kun sitä vertaa omaan kiireiseen ja urbaaniin arkeen.

– Joillekin luksus on yhdistelmä molempia: syödään fine dining -tasoista ruokaa valkoisilta pöytäliinoilta tarjottuna keskellä erämaata.

Ruuhkavuosia elävä voi pitää luksuksena helppoa, all inclusive -tyyppistä pakettimatkaa, kun taas yksilöllisiä elämyksiä etsivälle se voi olla kauhistus.

Moni suomalainen haluaa matkoillaan valoa, lämpöä ja kiireetöntä oleilua. Kuva: Jussi Vehkasalo

Myös jakamistalous tarjoaa nykyisin erityisiä kokemuksia, kuten yöpymistä pienissä kylissä paikallisten asukkaiden kotona.

Matkailun tarve on hyvin erilainen eri ihmisillä. Joillakin itsensä kehittäminen onnistuu parhaiten reissussa, ja he saavat eniten mielihyvää juuri matkoilla koetuista asioista. Joku toinen ei ole koskaan matkustanut eikä kaipaa sitä.

Hakkarainen ei allekirjoita sitä, että suvaitsevaisuus muita kohtaan olisi riippuvainen matkustamisesta eri maihin ja tutustumisesta eri kulttuureihin.

– Ihminen voi olla hyvin universaali ja suvaitsevainen, vaikka ei olisi ikinä käynyt missään. Joillakin taas nimenomaan matkailu on voinut avartaa maailmankatsomusta, ja he ovat saattaneet oppia jopa elämää muuttavia asioita juuri matkoillaan.

Eija Marja-aho
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi