Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Matkailu
Mervi
Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi

Liian mukava lento – pelkääjän teki mieli takaisin

Olen tottunut siihen, että lentomatkoilla on ahdasta. Jalkatilaa on tuskin nimeksi lyhyelle ihmiselle. Luukut ahdetaan täyteen käsimatkatavaroita, minä pusken reppuni yleensä edessä istuvan penkin alle. Se vie loputkin tilat.

Lyhytkin lentomatka on minulle ikuisuus. Koneen heilahtelut ja tärinät hermostuttavat. Kanssani matkustavat ovat tottuneet valkoisena puristaviin rystysiin ja ulinaan, joka minusta pääsee.

Koneessa yleensä nukun – laitan lentotilaan älypuhelimen lisäksi myös itseni. Olen kuin kukko, joka tajuaa olevansa tappelussa häviöllä. Se ratkaisee tilanteen nukahtamalla pää siipeen piilotettuna. Nukahdan jo nousukiidossa.

Viime viikolla lensin Englantiin. Tein lähtöselvityksen internetissä, ja paikkakartta kertoi, että nyt on muuten iso kone. Kuuden sijaan yhdeksän penkkiä rivillä, kaksi käytävää. Airbus.

Olen ollut isoissa koneissa Atlantin ylittävillä lennoilla, mutta Airbus oli upea. Lentoemännät hymyilivät vielä enemmän kuin normaalilla reittilennolla.

Koneessa rikkaiden paikoilla jokaisella on eriö, jonka istuimen saa käännettyä vuoteeksi. En uskalla edes arvailla, mitä ihanuuksia osastossa tarjoillaan ruoka-aikaan.

Economy-osastossa on jalkatilaa, kone on avara ja valoisa, lisäksi jokaisella on oma televisioruutu. Lennon etenemistä voi seurata koneen kameroista tai reittikartasta. Voi pelata tietsikkapelejä, kuunnella musiikkia tai katsoa elokuvia. Ei enää koneen kattoon tihrustamista, ei karseita piilokamerapätkiä eikä urheiluvideoita.

En nukkunut. Nautiskelin ostamaani kuohuviiniä ja alkupalavalikoimaa, katselin J.R.R. Tolkienista kertovaa elokuvaa ja ehdin aloittaa myös Elton Johnista kertovan Rakettimiehen. Otin osaa naapurin Bejeweled Blitzin peluuseen.

Nousut ja laskut pelkäsin ja ulisin entiseen tapaan, sillä mitä isompi kone, sitä enemmän se vaappuu ja vatkaa.

Pidin lennosta. Halusin heti varata lennon mahdollisimman kauas ja nopeasti myös häpesin tätä ajatusta. Että lentäisin turhan takia, hyi!

Paluumatkalla oli samanlainen kone. Kelasin Rakettimiehen kohtaan, johon se oli mennessä jäänyt. Vieressä istunut virolaismies kikatti kuin lapsi ja hihkui: "Voi, mikä kone, lennetäänkö Helsinkiin aina näin?" Hän nuuhki istuimia. "Tuoksuu aivan uudelle", hän sanoi.

Kysyin lentoemännältä, miksi Lontooseen lennetään kaukomatkoille tarkoitetulla koneella. Syynä ovat aikataulut: kallista konetta ei seisoteta kentällä, joten pitkien lentojen välissä Airbus pompsahtaa Lontooseen ja takaisin.

Mutta se ilmasto. Lentämistä pitäisi vähentää. Jos lentäminen olisi kamalaa, joku voisi jättää lennot väliin.

Nykyaikainen lentäminen on liian mukavaa. Finnairin mainosvideossa lentoemäntä hyysää hymyilevää, selvästikin kultakortilla matkustavaa pariskuntaa. Peittelee nukkumaan sillä välin kun kapteeni lennättää heidät kohti revontulia.

Ei näin. Lentämisen kuuluu olla epävarmaa, epätasaista ja epämiellyttävää, jotta mahdollisimman moni jättää sen väliin. Ja maailma pelastuu.

Ai niin: oikeasti lentokoneissa pitäisi lakata myymästä kelloja ja hajuvesiä. Niin turhaa!

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi