Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Matkailu

Lasten kanssa interrailaamaan – uhka vai mahdollisuus?

Kesäloma häämötti edessä, ja haaveenani oli väistää Suomen arvaamatonta kesää Eurooppaan. Ajatus autoilusta kahden lapsen kanssa hiostavilla autobaanoilla ei houkuttanut, ja parkkipaikkojen metsästys ahtaissa eurooppalaisissa keskustoissa suorastaan ahdisti. Mikä neuvoksi? Kirjahyllyssä silmiin osui Waltarin huumaava matkailuklassikko, Yksinäisen miehen juna. Mitä jos juna ei olisikaan niin yksinäinen?

Tutkin interrailausta ja ilahduin: aikuisen matkustaessa alle 12-vuotiaiden kanssa saavat lapset samat liput ilmaiseksi. Eikä lasten tarvitse olla edes omia, isovanhemmatkin voivat hyödyntää tämän tarjouksen! Toverit tosin pohtivat urheuttani – miten jaksan kaksi viikkoa reissussa lasten kanssa, kun monilla jo kahden päivän retki Muumimaailmaan imee mehut.

Junamatkailua puolusti myös toinen, vähemmän itsekäs teema: se kuormittaa ilmastoa huomattavasti vähemmän kuin lentomatkailu tai jopa autoilu. Esimerkiksi junamatka Eurostarilla Lontoosta Pariisiin tuottaa vain kymmenesosan hiilidioksidipäästöjä verrattuna samaan matkaan lentäen. Asemat ovat kätevästi kaupunkien keskustoissa – jää enemmän aikaa nähdä kaupunkia.

Matkakohteeksi valikoitui ikisuosikki Italia. Helpot yhteydet, ylenpalttinen nähtävyyksien tarjonta ja runsaat ruokailumahdollisuudet painoivat vaakakupissa. Venetsiasta pudottauduttiin parin kolmen päivän pysähdyksin koko Italian halki, Roomaan, Napoliin ja Sisilian pohjoiskärjen Messinaan. Neljä kaupunkia, neljä erilaista Italiaa.

Onneksi junailu oli Waltarin ajoista muuttunut melkoisesti – Italiassa junat ovat siistejä, tehokkaita ja mukavia. Uskallan väittää, että luotijunat ovat jopa mukavampia kuin Suomessa. Matkamukavuuden takia valitsin reiteille vauhdikkaat Frecciarossa-junat. Isot penkit, nopeat yhteydet ja heinäkuun helteillä ehdoton ilmastointi olivat tärkeitä kriteereitä. Majoitukset varasin jokaiseen kaupunkiin etukäteen, jotta paikan päällä säästyi aikaa olennaiseen – päätarkoitushan oli lomailla!

Italiassa on helppo matkata lasten kanssa: ruokapaikkoja on runsaasti, ja kaikkialta saa pastaa ja pitsaa. Rohkeammat kokeilevat risottoa. Poikani ihastuivat myös paikallisiin matkaeväisiin, arancineihin. Ne ovat ruokaisia, paistettuja riisikakkuja, jonka täytteenä on kinkkua, tomaattia tai juustoa.

Venetsiassa ihailimme kanaaleja veneestä käsin ja Muranon taitavia lasinpuhaltajia. Museot jätimme suosiolla väliin. Rooman kuumuutta paettiin – tietysti lähijunalla – viereiseen Santa Marinellan rantakylään – kunnon roomalaisten tavoin. Saimme täydellisen rantapäivän vähällä vaivalla. Napoliin saavuttaessa lasten huomion taas herätti uljas Vesuvius, jonka laelle tehtiinkin retki – samalla nähtiin Pompeijin huikea rauniokaupunki.

Parin viikon matkalta keräsimme paljon hienoja muistoja ja uusia oppeja. Seuraavaa junareissua suunnitellaan jo. Avanti!

Konsta Klemetti

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka haaveilee matkustavansa Waltarin jäljissä Euroopan halki junalla.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi