Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Matkailu

Hiekkarantoja, historiaa ja hyvä sijainti – Terijoki pyrkii tavoittamaan entisen loistonsa

Uimisen ohessa hiekkakakkujen rakentaminen on pietarilaisen Elizabeth ”Liza” Popovan mielipuuhaa Terijoen hiekkarannalla. Kuva: Joel M. Vainonen

Terijoen eli nykyisen Zelenogorskin upeat hiekkarannat Suomenlahden itäpohjukassa täyttyvät tungokseen asti matkailijoista heti lomakauden alettua. Etenkin naapurikaupunki Pietarin asukkaat ovat ottaneet Terijoen lomakohteekseen kuten jo aikanaan keisarivallan kautena.

Tungosta lisäävät päivittäiset kävijät Pietarista, josta on Terijoelle tiheät juna- ja bussiyhteydet. Moni tulee omalla autollakin.

Hiekkalinnoja rannalla rakentava pietarilainen Elizabeth "Liza" Popova, 9, on Julia-äitinsä kanssa jo tottunut Terijoen-kävijä. Rannan riemuja eivät Lizan mukaan voita edes lukuisat huvipuistot laitteineen.

– Olemme vuokranneet koko kesäksi lomahuoneiston. Niin olemme tehneet jo useina kesinä. Päivät kuluvat pääosin hiekkarannalla. Tosin useimmiten väkeä on rannalla niin paljon, että hyvä on, jos tilaa löytyy, Julia Popova naurahtaa.

Sisarukset Alisa ja Darina Lebedeva paneutuivat helmitaulun salaisuuksiin Terijoen rannalla. Kuva: Joel M. Vainonen

Terijoen hiekkarannoilla on legendaarinen historia kylpylä- ja loma-alueena.

Suomen autonomian aikana Terijoesta muodostui Venäjän eliitin kesänviettopaikka, kun Pietarin-Viipurin ratayhteys valmistui vuonna 1870. Kylpylävieraiden määrä rannikolla ylitti satatuhatta.

Parhaan sesongin aikana Pietarista lähti päivittäin 78 junaa Terijoelle. Pietarilaisia houkuttelivat suurkaupungin kupeessa laajat hiekkarannat, meri-ilmasto sekä rannan tuntumasta alkaneet rehevät lehti- ja mäntymetsät.

Alueelle syntyi rikas pietarilaisten huvilayhdyskunta, joka ulottui Rajajoelta Koivistolle asti. Huviloita oli yli 10 000. Tyypillisiä olivat kauniisti koristellut pitsihuvilat.

Tyrisevällä on koskematonta hiekkarantaa. Kuva: Joel M. Vainonen

Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 itäraja sulkeutui ja venäläiset katosivat.

Terijoesta ryhdyttiin rakentamaan suomalaista matkailukeidasta, Pohjolan Rivieraa. Merikylpylä avautui vuonna 1924. Terijoen kukoistus kesti toiseen maailmansotaan asti.

Kirjailija Olavi Paavolainen kuvasi Karjala – muistojen maa -teoksessaan, miten ”Terijoelle kehittyi nopeasti suomalainen kylpy-, huvila- ja huvitteluelämä, joka iloisuudessa ja huolettomuudessa vei kaikista muista voiton”.

Kannaksen menettäessään Suomi menetti Paavolaisen mukaan ”kauneimman ja elämäniloisimman rannikkonsa”. Terijoen kaltaisia hiekkarantoja ei ollut missään muualla Suomessa.

Lenin viittoilee mahtavan koulurakennuksen edustalla kohti Suomenlahtea. Kuva: Joel M. Vainonen

Jatkosodan jälkeen Terijoelle tulivat jälleen oman maan lomalaiset. Terijoki muuttui Zelenogorskiksi, Leningradin terveyskylpyläalueeksi, jonka vetonauloja olivat hiekkarannat, mäntymetsät ja pihkantuoksuinen ilma. Alueelle perustettiin lukuisia terveyskylpylöitä eli sanatorioita ja pensionaatteja sekä työntekijöiden ja lasten kesänviettopaikkoja.

Tämän päivän Terijoki elää uutta aikaa. Siitä on tullut vilkas lomakeskus, jossa on muun muassa hotelleja ja kylpylöitä. Rannat täyttyvät lomalaisista ja kylpylävieraista.

Kuusisen ”palatsia” eli entistä Terijoen upseerikerhon rakennusta kunnostetaan. Kuva: Joel M. Vainonen

Kaupungin keskusta on pieni ja vaatimaton mutta vehreä ja siisti. Palvelut sijaitsevat rannan ja rautatieaseman välisellä Lenin-kadulla. Keskeisiä paikkoja ovat laaja hiekkaranta ja laaja kulttuuripuisto patsaineen, suihkulähteineen, ravintoloineen ja lasten leikkipaikkoineen.

Rannan ravintoloissa riittää edulliseen hintaan tarjontaa perinteisistä venäläisista ruoista pitsoihin.

Rantaelämän lisäksi suomalaisvieras voi tutustua vaikkapa kaupungin keskustassa sijaitsevaan, vuonna 1908 valmistuneeseen luterilaiseen kirkkoon, joka toimii jälleen. Tai käydä ihmettelemässä naapurustossa sijaitsevaa Otto Wille Kuusisen ”palatsia” eli entistä Terijoen upseerikerhoa, joka tunnettiin alun perin Novikovin huvilana.

Talvisodan aikana rakennuksessa majaili Kuusisen johtama pahamaineinen Terijoen hallitus. Tiettävästi yksityisomistukseen siirtyneessa suojamuovien peittämässä rakennuksessa tehdään korjaustöitä.

Maisema laajoine hiekkarantoineen ja mäntymetsineen on entisensä. Rapistuneet pitsihuvilat seisovat yhä paikoillaan. Uutta sen sijaan ovat venäläisten uusrikkaiden rakennuttamat monikerroksiset loistohuvilat korkeiden aitojen takana rehevien mänty- ja lehtimetsien keskellä.

Ilja Repinin Penaty-huvila-ateljee Kuokkalassa, nykyisessä Repinossa, on kotimuseo. Kuva: Joel M. Vainonen

Terijoen huvilayhteiskunnan nimekkäimpiin asukkaisiin lukeutui venäläinen, alun perin ukrainalainen, taidemaalari Ilja Repin. Hänen tunnetuimpiin maalauksiinsa kuuluu suomalaisillekin tuttu Volgan lautturit.

Repin osti vuonna 1899 tontin pari kilometriä Terijoelta Pietariin päin sijaitsevasta Kuokkalasta, joka tunnetaan nykyisin nimellä Repino. Hän rakennutti Penaty-nimisen huvila-ateljeen. Huvilan nimi juontui muinaisten roomalaisten kotijumalista penaateista.

Repinin päähänpistojen ja hahmotelmien mukaan useassa vaiheessa rakennettu huvila torneineen ja useine verantoineen on mielikuvituksellinen ilman tunnistettavia tyylipiirteitä. Yli 500 neliön suuruisessa Penatyssa oli kahdeksan huonetta. Suurin huone kattoikkunoineen toimi Repinin ateljeena.

Huvilan ympärille Repin rakennutti suuren puutarhan ja puiston, jossa on muun muassa Isiksen ja Osiriksen temppeli.

Repin oli aikakautensa tunnetuimpien suomalaisten maalarien Albert Edelfeltin ja Akseli Gallen-Kallelan hyvä ystävä. Arkkitehti Alvar Aallon kerrotaan nuorena miehenä nauttineen juhla-aterioita Repinin ateljeen pyörivän pöydän ääressä. Samaisen pöydän äärellä olivat juhlineet venäläisen musiikin, kirjallisuuden ja kuvataiteen suuret nimet.

Repin asui Penatyssa suomalaissyntyisen amiraalin tyttären Natalia Nordmannin kanssa 1900-luvun alkupuolelta kuolemaansa asti vuonna 1930. Repin on haudattu huvilan puistoon.

Repin ei palannut vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen koskaan Neuvostoliittoon, vaikka itsensä Stalinin kerrotaan houkutelleen häntä useaan kertaan takaisin.

Viime sodissa Penaty tuhoutui. Huvila on rakennettu uudelleen entisen kaltaiseksi valokuvien, maalausten ja muun dokumenttiaineiston pohjalta. Uusi Penaty avattiin Repinin kotimuseona vuonna 1962.

Matkustaminen

Junalla, bussilla tai autolla

Terijoen seudulla on lukuisten hotellien lisäksi runsaasti uusia, pieniä lomakyliä.

Vaivattomin tapa vierailla Terijoella ovat ryhmämatkat. Suomalaisten turistien suosiossa on erityisesti hotelli Helios aivan kaupungin tuntumassa.

Junayhteys on niin ikään vaivaton. Allegro-junalla pääsee Viipuriin ja sieltä paikallisjunalla Terijoelle.

Yksi tapa on matkustaa Pietariin vaikka pidemmäksi aikaa ja käydä päiväseltään Terijoella paikallisella sähköjunalla eli elektriskalla. Junayhteyksiä on runsaasti. Pietarin ja Terijoen välimatka on alle 60 kilometriä.

Terijoelle pääsee vaivattomasti myös omalla autolla. Valittavana on kaksi reittiä.

Vanha rantatie kulkee Koiviston kautta. Koivistossa voi pysähtyä tutustumaan suomalaiseen kirkkoon. Viipurista Koivistolle on vajaat 50 kilometriä ja Koivistolta Terijoelle alle 60 kilometriä. Tie kulkee Suomenlahtea hipoen.

Toinen vaihtoehto Vaalimaalta lähdettäessä on ohittaa Viipuri pohjoisen puolelta hyväkuntoista E-18/M-10-valtatietä. Kivennavan jälkeen käännytään Lintulassa (Ogonki) suuresta liikenneympyrästä oikealle Terijoelle. Matkaa Vaalimaalta kertyy vajaat 140 kilometriä.

Joel M.Vainonen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi