Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Matkailu

Lentoboikotti piti – Virtasen perhe lähti pakettimatkan sijasta interrailille

Sini Virtanen ja lapset Inkeri ja Ilmari pääsivät yhden ulkomaan sijasta käymään kahdeksassa. Kuva: Sini Virtanen

Kaikki muutkin pääsevät ulkomaille.

Sini Virtasen, 40, perheessä käytiin alkukesästä neuvottelua kesälomasuunnitelmista. Jo parinkymmenen vuoden ajan lentämistä karttaneen Virtasen lapsiin Ilmari, 10, ja Inkeri Aholaan, 7, oli tarttunut koulussa matkakuume.

Määränpääksi sovittiin porukalla Italia, ja mukaan pyydettiin myös 74-vuotias mummi Hannele Virtanen. Lentoboikotti kuitenkin piti, joten matkaan lähdettiin junalla. Sini Virtanen kertoo varautuneensa siihen, että Tallinnasta käännytään takaisin kotiin.

– Ensimmäisen yön majoituksen varasin kotoa, mutta muuten päätin, että katsotaan päivä kerrallaan. En yhtään tiennyt, mitä lapset jaksavat, hän kertoo.

Ilmari ja Inkeri tiesivät ennen lähtöä, ettei edessä ole samanlaista rantalomaa kuin kavereiden perheillä.

– Jälkikäteen lapset vinoilivat minulle viettäneensä loman ”homeisissa museoissa”. Oikeasti he iloitsivat, koska pääsivät kahdeksaan maahan, mutta kaverit kävivät vain yhdessä.

Ilmari, 10, pääsi mereen Latvian Jurmalassa. Kuva: Sini Virtanen

Kiinnostus maata pitkin matkustamiseen on kasvanut ihmisten ilmastohuolten lisääntyessä. Aihetta käsittelevässä Facebook-ryhmässä on lähes 15 000 jäsentä. Lomia suunniteltaessa kolmasosa suomalaisista ottaa tällä hetkellä huomioon matkansa ympäristövaikutukset. Vielä kaksi vuotta sitten ne huomioi vain noin viidennes, kertoo Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.

– Lentäminen voi olla yksittäisen ihmisen suurin päästöjen aiheuttaja. Ihmiset haluavat olla ennemmin osa ilmastokriisin ratkaisua kuin sen aiheuttajia, ennakoinnin johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti Sitrasta toteaa.

Junamatkailun suosio kasvaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, vahvistaa VR. Kotimaan kaukomatkojen määrä nousi kesäkuussa edellisvuodesta 13 prosenttia. Viime vuonna interrail-lippuja myytiin 15 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. Kasvu jatkuu, sillä tammi–toukokuussa 2019 reilaajien määrä on noussut 10,5 prosenttia edellisvuodesta.

Hävisin väittelyn siitä, tarvitaanko reissussa isoja pehmoleluja. Äiti Sini Virtanen

Sini Virtanen yllättyi, miten hyvin lapset jaksoivat istua junassa. Säännöllisten jätski- ja leikkitaukojen avulla 4–5-tuntiset etapit taittuivat mutinoitta. Matkalla luettiin kirjoja ja katseltiin maisemia.

– Koska mobiiliverkko oli monessa paikassa olematon, lapset joutuivat myös juttelemaan äidin ja mummin kanssa.

Vaatteita oli mukana kullekin neljäksi päiväksi. Niitä pestiin, kun majapaikassa oli siihen mahdollisuus.

Virtanen kantoi rinkkaa, lapset pienempiä reppuja. Virtanen kertoo pakanneensa siten, että pystyisi tarvittaessa kantamaan kaikkien kapsäkit.

– Hävisin kuitenkin väittelyn siitä, tarvitaanko reissussa isoja pehmoleluja. Mukaan lähti kaksi noin 40-senttistä tiikeriä. Kuulemma tiikerienkin pitää saada nähdä maailmaa, Virtanen kertoo.

Inkeri ja Ilmari viihtyivät rannalla, vaikka vesi oli kylmää. Kuva: Sini Virtanen

Yhden yön perhe nukkui matkan aikana bussiasemalla Puolassa. Etukäteen maksettua majapaikkaa ei ollut olemassakaan. Silloin sapetti, mutta jälkikäteen Virtanen pohti, että lapsille tekee hyvää nähdä, että yllättävistäkin tilanteista selvitään.

Krakovassakin yöunet jäivät vähiin. Ränsistynyt hostelli sijaitsi yökerhon yläkerrassa, eikä puurakenteisessa murjussa ollut palohälyttimiä. Diskojytkeeseen heräillessään Sini Virtanen pohti maailmalla sattuneita yökerhopaloja.

Yöjunat yllättivät kalleudellaan, sillä reililipun kanssakin ne maksoivat 168 euroa.

– Niillä kuitenkin taittoi pidemmän matkan nopeasti, ja aamiaisen sai vuoteeseen. Lapsista ehkä reissun paras juttu oli, kun heti aamusta tultiin kysymään, otatteko kaakaota, Virtanen sanoo.

Baltiassa ja Puolassa matkustaminen oli suomalaiseen järjestelmällisyyteen tottuneelle yhtä englannin ja venäjän kielten sekaista riitelyä. Ohjeistukset puuttuivat, ja Virtasen mukaan asemalle täytyi tulla reippaasti ennen junan lähtöä selvittämään paikkavarauksia.

– Wien jäi mieleen ihanan vehreänä siksikin, että siellä kaikki alkoi toimia.

Onko yksittäisen ihmisen lentoboikotilla merkitystä? Sitran asiantuntija Vesa-Matti Lahden mukaan on.

– Lentoala kasvaa koko ajan hillittömästi, mutta vaihtoehtoisten polttoaineiden määrät ovat toistaiseksi pieniä eikä isoja sähkölentokoneita ole näköpiirissä. On pöyristyttävää, että lentokoneiden polttoainetta ei veroteta, Lahti sanoo.

Ruotsissa lentomatkailu on Lahden mukaan todennäköisesti ainoana maana maailmassa nyt lähtenyt laskuun. Maata pitkin matkustamisen suosio on vastaavasti kasvanut. Myös ympäri Eurooppaa puuhataan parempia junayhteyksiä.

Ranskassa tehtiin heinäkuun alussa päätös, että ensi vuonna otetaan käyttöön lentovero. Verotulot käytetään ympäristöystävällisempien matkustustapojen kehittämiseen.

Jos lentämistä ei voi välttää, on Lahden mukaan päästöt parempi hyvittää kuin jättää hyvittämättä. Päästöhyvityksillä tarkoitetaan maksua projektiin, jolla vähennetään päästöjä jossain muualla esimerkiksi metsää istuttamalla.

Myös laivat ovat Lahden mukaan valitettavan isopäästöisiä.

– Mutta jos valitsee lyhimmän reitin ja vähäpäästöisen laivatyypin, on se yleensä lentämistä parempi.

Lahti kehottaa kuitenkin pohtimaan, onko perille aina pakko päästä niin nopeasti – tai lainkaan.

– Voisiko esimerkiksi työmatkan hoitaa jotenkin muuten kuin matkustamalla paikalle?

Berliini tuli tutuksi. Kuva: Sini Virtanen

Puolassa lapset alkoivat potea kaveri-ikävää. Silloin äiti Sini Virtanen kysyi, kumpi valitaan: Italia vai kaverit?

– Valittiin kaverit, ja lähdettiin Itämeren toista laitaa kohti kotia.

Virtanen arvioi, että hintaa matkalle tuli vähän enemmän kuin perinteiselle etelän lomaviikolle, mutta toisaalta reissussakin oltiin pari viikkoa.

– Interrail-lippu maksoi 360 euroa, alle 12-vuotiaat lapset matkasivat minun lipullani. Jonkun verran piti tehdä maksullisia paikkavarauksia juniin. Kallein majoitus oli se yöjuna, ja joku muukin yö maksoi yli satasen. Halvimmillaan yösija löytyi kolmellakympillä, ja muutama yö nukuttiin kavereilla, hän erittelee.

Jos rahaa ja lasten mielenkiintoa riittää, saattaa perhe junailla ensi kesänä Italiaan asti. Tai jonnekin muualle.

– Seuraavalla kerralla lähtisin Ruotsin kautta ja suunnittelisin rohkeammin pidemmälle, kun tiedän, mitä lapset jaksavat.

Lue myös: Risto Vormala, 49, reilaa ja bongailee junia Euroopassa – Saksan vuoristossa reissumies kohtasi karun yllätyksen
Susanna Stranius
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi