Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Missä voisi ajella T-Fordilla? Vaikkapa omassa perinnekylässä!

 Haukkasalon lossi vie Mikä-mikä-maahan, kuvaa Ari Järvinen, yksi saaren vakituisista asukkaista. Täällä kaikki on ihan normaalia, kuten porot. Kyllä, naapurissa eli Liljan kotitalossa on poro, hevonen ja kaksi koiraa, joista toinen on Liljan sarpanac-rotuinen vahtikoira.

  - Sillä pitää olla aina jotain vahdittavaa, joten se vahtii poroa ja hevosta, omistaja sanoo.

  Hevosen läsnäolo saaressa on normaalia, mutta miten täällä on poro?

  - Se on tuotu tänne Sodankylästä. Tarkoituksena oli luoda porotokka, joten isä toi kaksi poroa. Ne tekivät kaksi vasaa, mutta vasat eivät menestyneet täällä ja sitten vaadin katkaisi jalkansa, joten vain hirvas on jäljellä, Lilja Järvinen kertoo perheensä kotieläintaloudesta.

  Saaren toiselle laidalle on rakentumassa perinnekylä, jonka toteuttaminen on jo aloitettu. Se on Järvisten haave: kokonainen kylä sellaisena kuin se olisi ollut 1900-luvun alussa. Mielellään 1920-luvulla, koska pariskunnalla on sen aikakauden autoja.

  - Puut on jo kaadettu ja keväällä olisi tarkoitus kasketa. Kuokalla ei sentään tehdä, vaan koneilla. Haluamme siirtää sinne taloja eli etsimme vanhoja hirsikehikoita. Taloja, riihi, sauna, tupa, verstas, Ari Järvinen luettelee.

  - Kaikki tehdään vanhaan tapaan kivien päälle, ja päreet kattoihin höylätään itse.

  Perinnekylän rakentamisen kanssa ollaan tosissaan, vaikka kovaa kiirettä ei pidetä. Vanhaa tavaraa on jo kerätty pariskunnan toisen omakotitalon autotalliin. Kun Ari muutti Haukkasaloon, hän ei myynyt Jämsässä olevaa omakotitaloaan, vaan pariskunta asuu kahta huushollia.

  Niin, ne autot. A-Ford vuosimallia 1928 ja T-Ford 1925.

  - Isä aloitti entisöinnin 1980-luvulla ja minä jatkoin, Ari Järvinen kertoo.

  Autojen lisäksi on myös höyrylaiva, s/s Tapio.

  Aviomiehen harrastuksen myötä ihmenainen Lilja on opetellut myös ajamaan 18,5 metriä pitkää höyrylaivaa. Mutta toisaalta, Lilja osti ensimmäisen oman veneensä 12-vuotiaana. Oman kodin rannassa olevalla soutuveneellä puolestaan operoidaan kalareissuilla, jotka tosin ovat muutaman aironvedon päässä rannasta. Ahti on anteliaana sijoittanut unelmien muikkupaikan aivan Järvisten rannan tuntumaan.

  Haukkasalo on opettanut tyttönsä työhön. Saaressa ei ole miesten ja naisten töitä. On vain töitä. Niinpä lienee luonnollista, että Lilja meni 16-vuotiaana kesätöihin konepajalle ja syksyn tullen jäi sinne oppisopimuksella, kun oikein pyydettiin.

  - Olin maalaamossa, hiekkapuhaltajana ja lopuksi sorvarina. Kun taantuma tuli, minut lomautettiin. Tarvitsin jotain työtä, joten opettelin ajamaan lossia.

  Kun Lilli ei aja lossia, hän saattaa aurata teitä tai raivata metsää. Lossikuskin ruokatunti on kolme tuntia, joten siinä ehtii ihan hyvin metsään raivaussahan kanssa. Paljain jaloin - kuten hääpäivänäkin. Näin talvella kengät kelpaavat, mutta kesällä ne tuntuvat turhilta.