Äidinkielenopettaja Anna Pölkki halusi yhdistää kakut ja lukuilon. Hän on myös kuvannut itse älypuhelimella kirjansa kuvat: "Välillä kuskaan kakkuja ympäri metsää."
Anna Pölkki tarpoo vaaleanpunaisissa kumisaappaissaan lumisohjossa kotitalonsa pihasta läheiseen metsään. Metsän laidassa on vaaleanpunainen kirjoituspöytä.
Pöydän oikea paikka olisi pienen punaisen puutalon yläkerran kamarissa.
– Olen pitkään haaveillut omasta kirjailijan kamarista, mutta koska talon yläkerran remontti on viivästynyt, ostin työpöydän kirpparilta, maalasin sen vaaleanpunaiseksi ja raahasin sen tänne metsään. Täällä kesällä haaveilen, luen kirjoja ja kirjoittelen omaksi ilokseni runoja, kertoo Pölkki.
Pölkki on koulutukseltaan äidinkielen- ja ruotsinkielen opettaja ja freelancertoimittaja. Tällä hetkellä hän toimii Puulan seutuopiston opettajana ja vetää kirjoitus-, kirjallisuus- ja ruotsin kielen kursseja.
Ennen oman työhuoneen valmistumista Kangasniemen oma runotyttö on toteuttanut toisen ison unelmansa. Lauantaina 6. toukokuuta julkaistaan Pölkin ensimmäinen kirja, Kakkuja salaisesta puutarhasta.
Kysymyksessä ei ole ihan tavallinen kakkureseptikirja. Kakkuihinsa Pölkki on saanut inspiraation kirjoista.
– Resepti on vain osa kokonaisuutta. Olen kysynyt jokaiselta kirjalta, miltä se maistuu tai millaiselta kakulta se näyttää. Eri kirjat ovat olleet erilaisia keskustelukumppaneita. Toiset ovat kertoneet heti ja empimättä vastauksen, toiset ovat olleet vaiteliaita ja salaperäisiä, vaatineet tarkkaa uusintalukua, kertoo Pölkki.

Suloisuuden valkea omenankakku -niminen kakku on saanut inspiraationsa L.M. Montgomeryn Vihervaaran Annasta kertovasta tyttökirjasta.
– Ensimmäisessä Anna-kirjassa on kohtaus, jossa orpotyttö Anna saapuu ensikertaa Vihervaaraan. Siellä asuvat Matthew ja Marilla, vanhat sisarukset, jotka ovat päättäneet adoptoida orpolapsen. Reitti uuteen kotiin kulkee omenapuiden reunustamaa tietä pitkin. En muista mitä nimeä tiestä kirjassa käytettiin, mutta minä nimesin tien Suloisuuden valkeaksi tieksi, kertoo Pölkki.
Kirjat ja kakut kuuluvat Pölkin elämässä yhteen.
– Tykkään syödä kakkuja erityisesti silloin kun luen kirjoja.
Erityisen ihania Pölkin mielestä ovat tyttökirjat ja vanhat lastenkirjat. Metsien kaukainen sini -kakku on Anni Swanin Pikkupappilassa-kirjan innoittama.
Metsän vaalea tytär -nimiseen kakkuunsa Pölkki sai inspiraation Edith Södergranin runosta.
– Minulle Metsän vaalea tytär on ennen kaikkea kevätruno, joka kuvaa, kuinka luonto herää talven jälkeen ja pukeutuu kuin juhlaa varten, metsän vaalean tyttären häihin. Se on samalla myös kesäruno. Metsän vaalean tyttären tulkitsen kevään ja kesän hengettäreksi, joka soitollaan herättää luonnon eloon. Sen myötä kaikki puhkeaa kukoistukseen, kertoo Pölkki kirjansa esittelytekstissä.
Anna Pölkki ei suinkaan ole synnynnäinen jauhopeukalo.
– Itse asiassa en edes pidä ruuanlaitosta. Parikymppisenä saatoin leipoa kakun, jos oli juhlia. Varsinaisesti kakkujen leipomisesta innostuin viitisen vuotta sitten, kun muutin Varsinais-Suomesta Kangasniemelle ja menin naimisiin. Ensimmäisenä avioliittovuotena leivoin kakun joka kuukasi hääpäivän kunniaksi. Oli niin kiva leipoa kakku, kun oli mies, joka ilahtui suunnattomasti leipomuksistani.
Pian valmiit reseptit eivät enää innokkaalle leipojalle riittäneet.
– Aloin soveltaa valmiita reseptejä mieleisekseni ja sitten ryhdyin kokeilemaan omia reseptejä. Aloin myös kuvata kakkuja ja julkaista kirjaani varten ottamaani kuvamateriaalia somessa, kertoo Pölkki.
Pölkin kakut herättivät somessa ihastusta ja kakuilla olisi ollut kysyntää jopa myyntiin asti.
– Ensinnäkin minulla on aivan tosi pieni keittiö, jossa ei todellakaan pysty leipomaan enempää kuin yhden kakun kerrallaan. Päätin heti etten leivo kakkuja myyntiin, sillä leipomisesta olisi mennyt ilo, ja siitä olisi tullut vain stressiä.
Ajatus kakkukirjasta alkoi muhia Pölkin päässä kolme vuotta sitten kesällä.
– Kakkuohjekirjoja on pilvin pimein, joten en halunnut tehdä pelkkää reseptikirjaa. Tiedän, että osaan ja haluan kirjoittaa. Sen vuoksi haluan tarjota kakkuohjeiden lisäksi lukuiloa.
Lukuilon lisäksi kirja tarjoaa myös visuaalista nautintoa.
Pölkki on käyttänyt lukemattomia tunteja kuvatessaan leipomansa kakut.
– Välillä kuskaan kakkuja ympäri metsää. Voit vain kuvitella, miten vaikeaa on saada täytekakku kuljetettua jalallisella kakkuvadilla auton etupenkin jalkatilassa kilometrien päähän ja vielä kuvauskunnossa.
Pölkin kirjan kuvia katsellessa voisi kuvitella, että kuvat on ottanut ammattikuvaaja ammattilaisen kalustolla. Ei suinkaan. Kaikki kirjan kuvat on Pölkki itse kuvannut älypuhelimella.
– Pelkäsin, että koko kirja-ajatus kaatuu kuviin. Siksi hämmästyinkin, kun kustantajan edustaja kertoi, että kuvat ovat riittävän hyviä, ja että nykyisin aika paljon kirjankuvituksista toteutetaan kännykkäkameran kuvilla, kertoo Pölkki.

Pölkki lähetti käsikirjoituksena useammallekin kustantamolle, mutta saatuaan ensimmäisen tarjouksen Avain-kustantamosta hyväksyi sen.
Sanonta moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä, ei pidä paikkaansa Pölkin kakuissa.
– Monet sanovat, että maku on kakuissa tärkein asia, mutta minulle ulkonäkö on vähintään yhtä tärkeä. Makua on vaikea saada pilalle. Toisaalta en etsi visuaalista virheettömyyttä. Minua viehättävät myös rosoisuus ja luonnollisuus.
Viikon päästä Pölkki viettää ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen äitienpäivää oman äitinsä luona.
– Äiti on toivonut saavansa perinteisen sokerikakkupohjaisen mansikkakermakakun, ja sen hän tulee saamaan. Itse tykkään enemmän kakuista, joissa on tuhti pohja. Sellainen syntyy, kun käyttää pohjan leipomiseen voita ja aloittaa vatkaamalla voista ja sokerista vaahdon, kertoo Pölkki.
Pölkki ei osta kaupasta koskaan kakkuja, mutta muita leivoksia kylläkin.
– Rakastan kaupan bebe-leivoksia. Niitä en viitsi itse leipoa. Tunnelmallisissa kahviloissa tykkään syödä kakkuja. Kaupungissa asuessani harrastin sitä joka viikko ja aina kirjaa lukien. Pullaa en leivo koskaan, sillä se on mielestäni tylsää puuhaa.
Ensimmäinen kakkukirja ei jääne taitavan kirjoittajan viimeiseksi. Ensimmäisen lastenkirjan käsikirjoitus on edennyt jo pöytälaatikosta kustantajan arvioitavaksi.