Vanha torpparitila hurmaa hehkuvalla punaisella ja nostalgialla

Toisen makuuhuoneen teemana on Arabian lautaset, jotka kiertävät katonrajassa. Elias Lahtinen

Jenni Hakkarainen

Kun kävelee ohi korkeiden heinien, pääsee aikamatkalle. Muutama askel ruohikolla, ja on keskellä yli 100-vuotiasta vanhaa torpparitilaa. Lämmin kesäsade on nostattanut ilmaan luonnonkukkien tuoksun.

Lahtelaisten Matti ja Salme Lehtorannan kesäasunto Pertunmaalla on viehättävä punalautainen talo, jonka pihapiiriä täydentävät talli ja kaksi aittaa.

Pariskunta muuttaa Pertunmaalle, kun kalenteri ilmoittaa kesäkuun alkaneen. Syyskuun alussa sanomalehti ja auto ohjataan takaisin kotiin.

Lehtorannat ostivat mökkinsä vuonna 1991. Heillä oli jo yksi kesämökki Heinolassa, mutta lähestyviä eläkepäiviä varten etsinnässä oli talviasuttava mummonmökki.

Matti kertoo viettäneensä viime vuonna mökillä 140 vuorokautta.

Ennen kuin Lehtorannat ostivat mökkinsä, se oli ollut saman suvun hallussa jo 1800-luvun lopusta. Nykyinen laudoitettu hirsimökki on 30-luvulta.

- Vaikka talo on vanha, se on hyvää tekoa. Täällä voi helposti viettää aikaa talvellakin, eivätkä pakkaset pääse sisälle, Salme sanoo.

Vanhan aitan ryppyiset harmaat hirret halkeilevat. Aitta on alkuperäiskunnossa.

- Kun ostimme tämän talon, lapsenlapset olivat uteliaita ja tonkivat aitan alla. He löysivät aarteita kuten vanhan hautapurjeen, Salme kertoo.

Aittaan on kerätty pieni kotimuseo tilan vanhoista tavaroista. Hyllyt ja pöydät notkuvat erilaisia höyliä, tiinuja ja puusaaveja.

Matti esittelee pesukonetta: pitkän metallisen varren päähän on kiinnitetty pesupallo, ja varresta pumppaamalla paidat puhdistuvat.

- Täytyy ihailla ihmisten idearikkautta. Siihen aikaan ei tällaisia voinut ostaa kaupasta, vaan piti osata tehdä itse, Matti sanoo.

Keskellä pihaa kasvaa syreenejä, joiden suojissa on pihakaivo. Apila muodostaa valkoisia laikkuja nurmikolle, ja luonnonkukat kasvavat vapaasti hehkuvina rykelminä.

Uusi aitta on vierasmaja ja pienimuotoinen käsityökeskus, jossa Salme voi rauhassa kolistella kangaspuiden kanssa. Naapurit ovat kehuneet, että punaisena loistava aitta on kuin karkki keskellä vihreyttä.

- Yritimme ensin etsiä vanhaa aittaa, jonka olisi voinut siirtää tänne tontillemme. Kun sellaista ei löytynyt, rakensimme itse, Matti kertoo.

Salmen keräilyinnostus on jättänyt jälkensä jokaiseen rakennukseen. Tuvan keittiönhyllyjen päällä kiertää rivi peltipurkkeja, aitan ikkunalaudalla parveilee keraamisia kukkopillejä.

Lehtorannat eivät ole hennoneet heittää mitään vanhaa pois. He mieluummin keräilevät kuin hävittävät.

Tavaroita on jemmattu talliin, joka on pihapiirin suurin rakennus. Siellä odottaa myös Salmen seuraava projekti, uuden tuvanpöydän entisöinti.

Liimatahrat on jo rapsuteltu irti, mutta Salme ei ole vielä ehtinyt tarttua hiomakoneeseen.

Lehtorantojen mökki ei ole veden äärellä, mutta kun puuhaileminen ja helle saavat hikipisarat valumaan, vilvoittava järvi löytyy lyhyen automatkan päästä.

- Viime kesänä istuimme autoon pelkät uimapuvut ja kylpytakit päällä, ja kävimme pulahtamassa, Salme kertoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.