Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Kuhmoinen: Isojärven kansallispuisto

Mies, hevonen ja reki eivät paljon maisemaa pilanneet. Muutamia metsäautoteitä on hakkuiden perintönä sentään jäljellä.

Jylhimmillä paikoilla saattavat männyt olla jopa 250 vuotta vanhoja. Vuonna 1936 istutettu kuusikko on sekin jo varttunut komeaksi. Maaston vaikeakulkuisuudesta kertoo, että istutettavat kuusentaimet tuotiin paikalle veneellä.

Kannotkin talteen

Isojärvellä otettiin jossain vaiheessa talteen kannotkin, vaikka maasto olikin hankalaa. Ensin kaivettiin kuoppa kannon juureen, siihen kloraattia ja räjäytettiin kanto irti. Kannot vietiin läheiselle tehtaalle, missä niistä tehtiin tervaa. Tehdas tosin paloi toimittuaan vain vuoden.

Maailma muuttuu: nyt kannot ovat ongelmajätettä, joiden vienti kaatopaikalle maksaa paljon.

Kansallispuiston nykyinen keskuspaikka, Heretyn kämppä Kuhmoisten ja Länkipohjan välisen tien varressa, oli hevosmiesten kämppä. 24 metsurin lisäksi kämppään mahtui työnjohto ja emäntä apulaisineen. Vakituisessa tallissa oli tilaa kymmenelle hevoselle, nykyisen lipputangon paikalla sijainneessa tilapäistallissa majaili vielä muutama lisää.

Lortikan kämppä oli samankokoinen, mutta siellä ei ollut hevosia.

Heretystä muutama kilometri Länkipohjaan päin on Huhtalan torppa. Alun perin se oli potaskankeittäjän asumus. Potaska on kaliumkarbonaattia, jota käytetään esimerkiksi lasinvalmistuksessa. Myöhemmin torppa vaurastui Huhtalan tilaksi.

Kymmeniä vuosia asumattomana olleen torpan pihapiiri henkii rauhaa. Ikkunan takaa tirkistelevä voi vain ihailla 1800-luvulta peräisin olevan rakennuksen lattialankkujen leveyttä.

Rikkumaton rauha

Isojärven kansallispuiston noin 8 000 vuotuista kävijää arvostavat paitsi puiston tarjoamaa rauhaa ja hiljaisuutta, erityisesti sitä, että saa olla yksin.

- Päiväkävijöistä suuri osa tulee yksin, kertoo puiston opas Anne Jokinen.

Puisto on virallisesti avoinna puoli vuotta eli toukokuusta lokakuun loppuun. Kotimaisten tutustujien osalta vilkkain kuukausi on heinäkuu. Erityisesti elokuussa puistossa käy ulkomaalaisia.

Maasto on vuorineen ja hoiloineen (pitkine kapeine murroslaaksoineen) niin vaikeakulkuista, että vaeltajat pysyttelevät poluilla.

Maisemat ummessa

Jonkin verran Isojärvellä vaeltavan nautinto pienenee siitä, että maisemat ovat kasvaneet paikoin pahasti umpeen. Näin on esimerkiksi Mäyrälahden rannalla.

Kulkija tajuaa olevansa tosi korkealla, mutta silmä tapaa vain metsää. Opastaulun luettelemista kiintopisteistä ei löydy ainuttakaan.

Isojärven kansallispuisto tunnetaan myös majavistaan. Niiden kanta on nyt pienempi kuin aiemmin ja ne ovat myös vähän vaihtaneet maisemaa. Tänä kesänä niitä on nähty Mutkalammin tienoilla.

Marjastajalle ja sienestäjälle ei Isojärveä hienompia maisemia voisi kuvitellakaan. Anne Jokisen mukaan heitä käy jonkin verran, mutta paljon jää myös poimimatta.

Koiratkin ovat tervetulleita Isojärvelle. Tietysti kytkettyinä.

Komea siirtolohkare on laskeutunut pienten kivien muodostamalle jalustalle.