Tutut tontut ja enkelit – ESS:n lukijat lähettivät kuvia ja tarinoita rakkaimmista joulukoristeistaan
"Minä ja veljeni Arvo saimme nämä tontut Olga-tädiltä jouluna 1945, jolloin asuimme Haapalanmäellä. Joka joulu sen jälkeen ne ovat löytäneet tiensä kuusen alle. Vietimme jouluaatonkin silloin tällöin heidän luonaan Huhtakadulla. Muistan, että pukki saapui sinne aika myöhään, joten jännitystä riitti", kertoo lahtelainen Leila Björninen. Leila Björninen
Milja Kungas
Jouluajan perinteisiin kuuluvat myös rakkaat joulukoristeet. Tutun enkelin tai tontun esiinnostamalla kotiin tulee heti aavistus joulusta. Pyysimme lukijoita lähettämään kuvia ja tarinoita teille tärkeistä joulukoristeista. Joukossa on monia merkityksellisiä jouluntuojia, on sitten kyse lapsen askartelemasta koristeesta tai vuosikymmeniä sitten lahjaksi saadusta tontusta.
"Olen saanut tämän soittokellon mummiltani joululahjaksi alle 10-vuotiaana. Kello soittaa Kulkuset kulkuset. Kello on ollut esillä jouluisin noin 55 vuoden ajan. Kellon tontuista näkyvät vuosien ajan tummuneet nenät", kertoo Ritva Tinnilä Lahdesta. Ritva Tinnilä
"Erikoisen kauniit joulukuusenpallot on hankittu pikkujoulumatkalta 1980-luvun Viipurin kauppahallista", kertoo orimattilalainen Aila Sintonen. Aila Sintonen
"Tämä kynttiläkoriste helmistä on minulle hyvin tärkeä. Olen tehnyt sen itse vuoden 2009 lopussa. Olin silloin surullinen ja toivoton, siihen oli vakava syy – työsuhde päättyi ja uutta ei löytynyt. Mieheni ja poikani kannustivat tekemään käsitöitä, olin ennenkin harrastanut helmikudontaa ja maalaamista. Kun aloin suunnitella ja tehdä kynttiläkoristetta, suru hävisi, luova työ vei minut toisiin ajatuksiin. Sen jälkeen tämä joulukoriste on ollut joka vuosi juhlapöydässämme, sen kynttilän valo tuo toivoa parempaan", kertoo lahtelainen Nina Virtanen. Nina Virtanen
"Tämän kelloa soittavan tontun olen saanut vuosia sitten äitini tädiltä. Hän asui Helsingissä ja lähetti joka jouluksi perheellemme Paunun linja-autossa joululahjapaketin. Tämä koriste on kulkenut mukanani kaikissa kodeissani ja sille on oma paikka kodissani joka joulu", kertoo heinolalainen Marja-Liisa Kekkonen. Marja-Liisa Kekkonen
"Ihastuin tähän ihanaan olkikoristeeseen Vuorelman myymälässä yli 30 vuotta sitten. Joka joulu se on ollut ikkunassa. Hiukan se on jo kärsinyt vuosien mittaan, mutta tänäkin jouluna tämä saa kunniapaikan", kertoo lahtelainen Eila Lajunen. Eila Lajunen
"Nämä joulutaulut olivat joka joulu äidin ripustamina kotonamme. Näissä asuu muisto äidistä. Ne ovat olleet meillä lapsina, omien lastemme joulussa ja nyt ilahduttavat lastenlapsiamme. Näin äitini kulkee joulun hengessä mukana. Tauluja on kolmea erilaista", kertoo Marja Louhelainen Lahden Nastolasta. Marja Louhelainen
"Koristeessa on poikamme vuonna 1982 Launeen koulussa tekemä kynttelikkö. Tyttäremme koristeli sen itse kutomillaan tontuilla. Tämä kaunis koriste säilyy vuodesta vuoteen ja on meille erittäin rakas. Se roikkuu keittiön ikkunalla", kertoo lahtelainen Aira Tasa. Aira Tasa
"Tämän enkelin on tehnyt tyttäreni seitsemännellä luokalla ollessaan. Ikää enkelillä on vajaat 15 vuotta. Enkelin eleettömyys viehättää minua suuresti, ja siinä sen kauneus piileekin. Yleensä otan enkelin esiin jo hyvissä ajoin ennen joulua pianon päälle kynttilän viereen. Monesti jään miettimään ja muistelemaan edesmenneitä läheisiä enkeliä katsellessa. Enkeli tuo paljon muistoja eletystä elämästä ja hetkistä jotka ovat olleet vaikeitakin, mutta myös valoa ja toivoa. Toivottavasti tämä pieni enkeli tuo iloa vielä moniin jouluihin", kertoo Maarit Huttunen Heinolasta. Maarit Huttunen
"Tämä joulupukki on saatu lasten isän äidin isältä eli Hannes-papalta jouluna 1984. Poikani oli tuolloin 1 vuotta 5 kuukautta ja tyttäreni kahdeksan kuukautta. Pukki toimii patterilla ja korkeutta on noin 30 senttiä. Hän kävelee ja soittaa kelloa käsi vatkaten vimmatusti. Voitte vaan kuvitella menikö hermot ekana jouluna. Siitä lähtien joka joulu, kun h-hetki koittaa niin pukki tulee... Ja saa makoisat naurut joka kerta", kertoo Päivi Nieminen Orimattilasta. Päivi Nieminen
