Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää vietetään 9. huhtikuuta eli Agricolan kuolinpäivänä. Hänet tunnetaan suomen kirjakielen luojana, ja ansioihin kuuluu esimerkiksi ja raamatunkäännös .
Yleinen käsitys on, että etenkin kirjoitetun suomen kielen tarina alkaa Agricolasta. Helsingin yliopiston kirkkohistorian laitoksen yliopistonlehtori Tuomas Heikkilä muistuttaa, että Agricola ei kehittänyt kieltä tyhjästä. Suomea puhuttiin jo ennen häntä ja kirjoitettua sanaakin maasta löytyy jo 1100-luvulta. Vanhimmat säilyneet kotimaiset kirjoitetut sanat löytyvät esineistä, kuten miekoista.
Suurin osa maamme vanhimmasta kirjallisuudesta liittyy kirkkoon ja kristinuskoon. Kirjat tulivat Suomeen kristinuskon mukana, ja Suomesta löytyy jopa 900–1000 -luvuilla kirjoitettua kirjallisuutta.
– Se on saksalaista alkuperää ja tuotu maahan keskiajalla vanhoina teksteinä. Ne olivat ehkä Saksassa jo vanhanaikaisia, mutta täällä Suomessa aivan käyttökelpoisia.
Käsikirjoitukset olivat upeita taideteoksia, ne olivat värikkäitä, marginaalit usein koristeltiin mielikuvituksellisin kuvin ja etenkin tekstien ensimmäinen kirjain saattoi olla kuin minikokoinen maalaus. Rivien välissä oli huumoriakin. Jos sanasta puuttui kirjain, rivivälin saatettiin maalata pieniä ihmishahmoja asettamaan puuttuvaa kirjainta paikalleen.
– Vanhimmat suomalaiset tekstit eivät ole kuvitettuja luksusteoksia, mutta niitäkin meiltä löytyy, Heikkilä sanoo.
Ennen kirjojen yleistymistä kansa näki kirjaimia ja kirjoitusta etenkin kirkossa käydessään. Tekstiä ja kuvia oli maalattu kirkkojen seiniin ja kattoihin. Tällainen kirkko on edelleen esimerkiksi Hattulassa.
Vanhoissa kirjoituksissa ei ollut väliä oikeinkirjoituksella. Kirkkomaalauksista näkee, että maalausten tekijä ei itse välttämättä osannut kirjoittaa, vaan ainoastaan jäljensi tekstiä.
Suomessa oli ennen käytössä neljä kieltä. Kirkko käytti latinaa, valtion kieli oli ruotsi ja kaupankäynnin kieli oli saksa. Kansa puhui suomea ja omia murteitaan. Nykyisin wanhaa cieltä jäljitellään usein äänekkäästi kirjakieltä puhuen. Heikkilän mukaan enemmän ei voisi mennä pieleen.
– Kuva siitä että Agricolan myötä olisi tullut jokin suomen kielen big bang on väärä. Ei hän aivan tyhjästä keksinyt kieltä. Suomea puhuttiin jopa kirkoissa: papit käyttivät tulkkeja esimerkiksi saarnojen aikana, koska oli tärkeää saada sanoma kansalle perille.
Suomessa on säilynyt runsaasti vanhoja tekstejä. Kansalliskirjaston hallussa on maailman toiseksi suurin pergamenttifragmenttien kokoelma. Ennen paperin keksimistä kirjat kirjoitettiin nahasta tehdylle pergamentille.
– Säilyneet fragmentit ovat uusiokäytettyjä pergamentteja. Reformin aikana kirkolliset latinankieliset tekstit revittiin irtolehdiksi ja käytettiin vaikkapa tilikirjojen kansina. Vanhoissa kirjoissa oli leveät alamarginaalit. Sivut käännettiin ylösalaisin ja uuden sisällön otsikko kirjoitettiin ylös siirtyneeseen alamarginaaliin. Kansien väliin kirjurit laittoivat omia papereitaan. Tuloksena oli varsin kauniita kirjokansia.
– On jopa pohdittu, johtuuko suomen kielen sana "kirja" näistä kirjavista käsikirjoituksista, Heikkilä huomauttaa.
Paitsi että asiakirjat on säilötty upeisiin kansiin, niin kansissa on säilynyt suuri määrä vanhaa kirkollista kirjallisuutta.
– Kyseessä on ainutlaatuinen aineisto. Kun keskiajalla Englannissa oli 20 000 seurakuntaa, niistä on säilynyt 90 messukirjaa. Meillä oli 103 seurakuntaa, mutta meillä on säilynyt osia 359:sta messukirjasta.
Kansalliskirjaston Fragmenta membranea -kokoelmassa on digitoituna noin 9 300 pergamenttilehteä noin 1500 kirjasta. Suurin osa on kirkollisia tekstejä, mutta kokoelmassa on myös juridisia tekstejä. Kirjava keskiaika -sivustolla voi tutkia kirjallisuutta ja siihen liittyvää tietoa monipuolisesti.
Lue lisää: Kansalliskirjaston Kirjava keskiaika ja Fragmenta membranea -kokoelma.
