Venäjän ortodoksinen kirkko uhkaa vastatoimilla Konstantinopolin patriarkkaa Bartolomeusta, jos Ukrainan ortodoksiselle kirkolle myönnetään autokefalia eli hallinnollisesti riippumaton asema.
Maailman ortodoksien johtajana pidetyn Bartolomeuksen on määrä lähiaikoina päättää, voiko Kiovan patriarkaatti irtautua Moskovan alaisuudesta.
Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, Moskovan patriarkka Kiril on kutsunut mahdollista autokefalian myöntämistä Ukrainan kirkolle katastrofiksi koko ortodoksiselle maailmalle.
Venäjän kirkon johtajiin lukeutuva metropoliitta Ilarion puolestaan sanoi lauantaina, että jos Kiovan patriarkaatille myönnetään hallinnollisesti riippumaton asema, Venäjän kirkolle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin katkaista suhteensa Konstantinopoliin.
– Kun yhden paikallisen ortodoksisen kirkon asioihin puututaan näin röyhkeällä ja kyynisellä tavalla, syntyy toivoton tilanne ja koko globaalia ortodoksista maailmaa uhataan skismalla, Ilarion sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.
Takaisku Venäjälle
Ortodoksisen kirkon ja kansainvälisen politiikan väliseen suhteeseen perehtyneen tutkijan, teologian tohtori Juha Riikosen mukaan autokefalian myöntäminen olisi paha takaisku Venäjän ortodoksiselle kirkolle, joka on ortodoksisen maailman ylivoimaisesti suurin toimija. Hän ei kuitenkaan usko, että kriisi johtaisi peruuttamattomiin repeämiin ortodoksisessa kirkossa.
– Jos Bartolomeus tunnustaa Kiovan patriarkaatin autokefalian, sanasota on varmasti alussa kovaakin, mutta kyllä se ajan myötä laantuu. Näin on aina käynyt ennenkin.
Riikosen mukaan esimerkiksi Venäjällä esitetyt vertaukset vuoteen 1054, jolloin kristillinen kirkko repesi kahtia katoliseksi ja ortodoksiseksi, ovat perusteettomia.
– Ortodoksinen kirkko ei ole hajoamistilassa. Tämä ei ole opillinen, teologinen kysymys, jollaisesta oli kyse vuonna 1054.
Heijastuma kylmästä sodasta
Riikosen mukaan kirkkojen kiistelyä voidaan perustellusti pitää heijastumana uudesta, Venäjän ja sen länsinaapurien välisestä kylmästä sodasta.
– Tällaisia samanlaisia tilanteita oli toisen maailmansodankin jälkeen, vaikkakaan ei näin suuressa mittakaavassa. Moskova ja Konstantinopoli väänsivät kättä pienemmistä kirkkokunnista, siitä mikä kuuluu kenellekin.
Tällaisen kädenväännön kohteeksi joutui myös Suomen ortodoksinen kirkko, kun Moskovan patriarkaatti vuonna 1945 ehdotti sille Konstantinopolin patriarkaatin jättämistä ja liittymistä Moskovan alaisuuteen. Suomen kirkko pysyi autonomisena kirkkokuntana Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa, niin kuin se oli ollut vuodesta 1923 lähtien.
Jos Bartolomeus myöntää Kiovan patriarkaatille autokefalian, saattaa se osaltaan vaikeuttaa ratkaisun löytämistä Itä-Ukrainan ja Krimin ongelmiin, kun Venäjän ja Ukrainan välinen juopa entisestään syvenee, Riikonen arvioi.
– Ei se ainakaan helpotu.
"Vaikea nähdä heijastusvaikutuksia Suomeen"
Venäjän ja Ukrainan ortodoksisten kirkkojen välirikolla ei juuri olisi vaikutuksia Suomen ortodoksiseen kirkkoon, Riikonen sanoo.
Suomessa toimii Suomen ortodoksisen kirkon ohella myös venäjänkielisiä ortodoksisia seurakuntia, jotka toimivat Moskovan patriarkaatin eli Venäjän kirkon suorassa alaisuudessa erillään Suomen ortodoksisesta kirkosta.
Riikosen mukaan Suomessa toimivat venäjänkieliset seurakunnat ovat pieniä eikä ole ollut havaittavissa merkkejä siitä, että niitä pyrittäisiin käyttämään venäläisen valtapolitiikan välineinä.
Riikosen mukaan venäjänkieliset seurakunnat tekevät yhteistyötä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa ja ovat "leppoisaa väkeä".
Ukrainassa mahdollisesti koettu takaisku tuskin kirvoittaisi Venäjän ortodoksista kirkkoa muuttamaan suhtautumistaan Suomeen, Riikonen arvioi.
– On vaikea nähdä, että tällä olisi minkäänlaisia heijastusvaikutuksia Suomeen, hän sanoo.
Riikonen muistuttaa, että Suomen ortodoksisella kirkolla on perinteisesti vahva suhde "äitikirkkoonsa" Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin.