Kirja-arvio: Harry Salmenniemen kolmas novellikokoelma on tähänastisista paras

Harry Salmenniemen Uhrisyndrooma-novellikokoelmassa viitataan teksteihin, joita ei ole olemassa. Mikko Vähäniitty

Sanna Jääskeläinen

Harry Salmenniemi

Uhrisyndrooma ja muita novelleja

Siltala 2020. 215 s.

Harry Salmenniemen novellisarjan kolmas osa Uhrisyndrooma on sen sorttinen, että kritiikin kirjoittaminen kriisiytyy. Kun teos kritikoi itse itsensä ja kirjoittajan ääni tulee lähelle kertojaminää, lukijan, kirjailijan ja arvioijankin roolit sekoittuvat.

Autofiktiivisyys ja metakritiikki ovat kuitenkin vain puolet kokoelman moniulotteisesta todellisuudesta. Autofiktiivisiksi miellettävissä novelleissa pohdinta kirjailijan ja kertojan vastaavuudesta ei ole olennaista. Tokkopa se on sitä autofiktion kohdalla muutoinkaan.

Esimerkiksi nimikkonovellissa Uhrisyndrooma vaikutelma autenttisesta kirjailijaäänestä riittää, kun lyhyinä katkelmina etenevä oletetun omakohtainen pohdinta elämästä paniikin jälkeen tulee lähelle lukijaa.

Poissaolevasta tulee läsnäolevaa

Novelleissa Sukufilmejä ja Viitteitä tekstit puhuvat poissaolevasta ja viittaavat itsensä ulkopuolelle.

Sukufilmejä-novellissa muokatut stillkuvat elokuvista yhdistyvät luonnehdintoihin hypoteettisista elokuva-aiheista. Viitteitä-novelli koostuu tieteellistä puhetapaa matkivista alaviitteistä, jotka viittaavat käsillä olevan novellikokoelman teksteihin, teemoihin ja henkilöhahmoihin mutta myös Salmenniemen aiempaan tuotantoon, keksittyihin haastatteluihin ja julkisiin kommentteihin.

Viitteitä-novelli laajenee Salmenniemen kirjailijuutta luonnehtivaksi esitykseksi. Tekijä kirjoittaa itselleen itseironisen ja mielivaltaisen kirjailijahistorian. Aika, paikka, kulttuuriset mielikuvat ja historialliset tapahtumat sekoittuvat. Viitteessä seitsemän todetaan:

”On esitetty, että Haarlan esikuva olisi Salmenniemen opiskeluaikainen ystävä Lauri Törni. Juuri tällaisissa kohdissa teoria saa vahvistusta.”

Viitteitä- ja Sukufilmejä-novellit leikittelevät perustavanlaatuisella ajatuksella siitä, kuinka kirjallisuus tekee läsnäolevaksi sen, joka on poissa. Poissaolo on novelleissa vain moninkertaistunut. Tekstit puhuvat toisista teksteistä, joita ei konkreettisesti ole olemassa. Viitteitä-novellissa poissa on itse novelliteksti, johon viitataan, Sukufilmejä-novelli taas rakentaa raameja elokuville, joita ei ole.

Sodan jättämät traumat

Kokoelman yhteen sitovana motiivina voidaan pitää sotamiljööseen sijoittuvia ja kerrontaratkaisuiltaan perinteisempiä novelleja. Vuoden 1918 Suomen sisällissota tuodaan novelleissa tähän aikaan ja hieman sen ylikin. Tapahtumat ottavat paikakseen Italian. Novellien tunnelma on tyynen kauhukuvallinen.

Ehkä sotanovellit ovat kuvia ylisukupolvisesta, sodan jättämästä skitsofreenisesta traumasta.

Kerrontakeinojen moninaisuuden ja kirjallisten esityskeinojen leikittelevyyden tähden Salmenniemen kolmas novellikokoelma on tähänastisista paras. Moniääninen, hämmentävä ja kaikessa kompleksisuudessaan kuitenkin ihmeellisen tuttu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.