Maastopalojen orvoksi jättämät eläinvauvat toipuvat Sydneyn villieläinsairaalassa – eläintarhan johtaja toivoo, että ihmisten auttamishalu näkyisi myös ympäristötekoina

Tämä kengurunpoikanen selvisi Australian paloista ja on Taronga Zoon villieläinsairaalassa Sydneyssä. LEHTIKUVA / MESUT TURAN

STT

Eläintenhoitaja Felicity Evansin laukussa asuu kenguruvauva.

Normaalisti punaniskakengurut viettävät seitsemän kuukauden iässä vielä suurimman osan ajasta emonsa pussissa, mutta tällä yksilöllä elämä meni toisin Australiaa piinaavien maastopalojen takia. Sen emo jäi lokakuussa auton alle Uuden Etelä-Walesin eteläosassa paetessaan paloja. Kengurun päälle ajanut autoilija tarkasti raadon ja löysi kuolleen emon pussista eloon jääneen poikasen, joka nyt asustaa Taronga Zoon villieläinsairaalassa Sydneyssä.

Pussin asiaa ajaa laukku, josta poikanen pistää päänsä ulos. Lopulta se tulee pienen houkuttelun jälkeen ulos ja alkaa loikkia sairaalan lattialla.

– Se on erittäin leimautunut ihmisiin eikä pelkää ollenkaan. Se on söpöä, mutta ne ovat huonoja ominaisuuksia luontoon palauttamisen kannalta, Evans kertoo.

Kenguru ei myöskään ole kiinnostunut ruohon syömisestä. Todennäköistä onkin, ettei tätä eläinlasta voida enää palauttaa luontoon, vaan sen kasvettua riittävästi sille etsitään koti eläintarhasta.

Kenguruvauva on yksi lukemattomista eläimistä, joiden elämään maastopalot ovat vaikuttaneet. Eläimistä onkin tullut ainakin kansainvälisessä mediassa Australian ennennäkemättömän palokauden kasvot.

Raivoisat palot ovat käristäneet laajoja alueita monien lajien elinseuduista, ja yli miljardin nisäkkään, linnun ja matelijan uskotaan kuolleen.

Sydneyssä ja Dubbossa eläintarhoja pyörittävän luonnonsuojeluorganisaation Tarongan villieläinsairaalat ovat olleet eturintamassa taistelussa eläinten puolesta. Niiden avulla sadat eläimet on hoidettu palokauden aikana sellaiseen kuntoon, että ne voidaan palauttaa luontoon, ja jopa kokonaisia lajeja on pelastettu.

Tavoitteena luontoonpalautus

Tarongan kahden eläintarhan villieläinsairaaloissa hoidetaan normaalitilanteessa noin 1 500 eläintä vuodessa. Nyt niissä on kuitenkin hoidettu pelkästään viimeisen kuukauden aikana noin 500 eläintä, eikä tilanteen odoteta rauhoittuvan.

Vaikka palot ovat joiltain alueilta jo sammuneet, ovat ne jättäneet jälkeensä elinympäristön, jossa ruuasta ja vedestä on paha puute. Eläimet hakeutuvat ravintoa ja vettä etsiessään yhä useammin ihmisasutuksen lähelle, missä ne usein pelastetaan ja tuodaan hoitoon.

Loukkaantuneiden ja palovammoja saaneiden eläinten lisäksi sairaalassa on myös orpoja eläinvauvoja. Yksi niistä on tapaamamme punaniskakenguru, jota ei voida enää palauttaa luontoon.

Useimpien eläinten kohdalla tavoitteena on kuitenkin, että ne voidaan palauttaa samaan paikkaan, mistä ne on pelastettu. Näin on esimerkiksi nokkasiilivauvalla, jonka emo jäi auton alle Hunter Valleyssä. Se aiotaan palauttaa samalle seudulle lähiaikoina.

– Palautukseen otetaan yleensä mukaan se ihminen, joka on eläimen alun perin löytänyt. Samalla voimme jakaa kansalaisille tietoa eläinten kohtaamista ympäristöuhista, kertoo villieläinsairaalan johtaja Libby Hall pidellessään nokkasiilinpoikasta sylissään.

Australiassa on paljon vapaaehtoisorganisaatioita, jotka pelastavat ja hoitavat avun tarpeessa olevia villieläimiä. Niihin on nyt ennätyksellisen kova tunku. Kaikilla vapaaehtoisilla ei kuitenkaan ole tarvittavaa tietotaitoa esimerkiksi eläinten ruokkimiseen, minkä vuoksi Tarongan vajaan kymmenen erikoistuneen eläinlääkärin osaamiselle on nyt kova kysyntä. Villieläinsairaalassa onkin jatkuvasti kova kiire.

Lepakon sijaisemoina

Palokausi on dominoinut otsikoita, mutta jo sitä ennen moni laji oli ahtaalla kuukausia jatkuneen kuivuuden jälkeen. Yksi näistä lajeista on Australian itärannikolla elävä lepakkolaji harmaapäälentäväkoira. Moni Taronga Zoon työntekijä on viime viikkoina hoitanut orpoja lepakonpoikasia. Yksi heistä eläintarhan johtaja Simon Duffy.

– Lepakolla menee hyvin, se on rentoutunut, mutta minun täytyy valvoa myöhään ja herätä aikaisin ruokkiakseni sitä. Se on uuvuttavaa, Duffy naurahtaa.

– Pitkin Australian itärannikkoa sadat lepakot ovat kuolleet kuivuuden ja kuumuuden takia. Niille ei ole tarpeeksi ravintoa, koska ei ole satanut. Lehdissä ja kukinnoissa ei vain ole riittävästi nestettä. Niinpä emot joko kuolevat kuumuuden takia tai hylkäävät poikasensa. Joidenkin puiden alla on satoja lepakonpoikasia, jotka on jätetty sinne ja ne ovat joko kuolleet tai tarvitsevat hoitoa.

Työntekijöiden kodeissa oleskellessaan lepakonpoikaset roikkuvat esimerkiksi vaatekaapin tangoista. Kun lepakolle annetaan pullosta maitoa, sitä pidetään pää alaspäin, koska se on sen luonnollinen ruokailuasento.

Lepakot toipuvat yleensä hyvin ihmisten hoidossa.

– Niin sydäntäsärkevältä kuin se meistä tuntuukin, lepakot ovat erittäin hyviä unohtamaan lapsuutensa ja ihmisäitinsä ja niistä tulee taas hyvin lepakkomaisia, kun ne vapautetaan luontoon, kertoo lepakonpoikastaan hoivannut eläinpatologi Lydia Tong.

Koalat talteen

Maastopalojen aiheuttamien tuhojen laajuutta ei vielä aivan täysin edes tiedetä. Se selviää pikkuhiljaa, kun tutkijat pääsevät palojen käristämille alueille.

Kun palojen vakavuus alkoi selvitä, joutuivat eläinten suojelijat hienosäätämään lähestymistapaansa. Pelkkä loukkaantuneiden tai orpojen eläinten hoitaminen ei enää riittänyt, vaan huomiota kiinnitettiin myös tuhojen ennaltaehkäisyyn.

Esimerkkinä tästä on Sydneyn lähellä Blue Mountainsilla elävä koalapopulaatio, joka on kooltaan korkeintaan muutama sata yksilöä. Joulukuussa alueelta tuotiin 12 koalaa Tarongaan, neljä niistä poikasia.

– Science For Wildlife -niminen tutkijaryhmä tarkkaili niitä, ja he tajusivat että koaloiden elinalue oli palojen tiellä. Olisi ollut hirveää menettää se populaatio, joten ne tuotiin tänne, Duffy kertoo.

Pian koaloiden hakemisen jälkeen palot käristivät niiden asuinseudun, joten Tarongassa olevat yksilöt saattoivat estää koko populaation tuhoutumisen.

Nyt nämä geneettisesti arvokkaat eläimet viettävät kesäänsä Tarongan väliaikaistiloissa piilossa yleisöltä. Koska ne ovat kotoisin korkeammalta seudulta, suihkutetaan eukalyptuksentuoksuisissa aitauksissa kuumina päivinä vesihöyryä, jotteivät koalat kärsisi liikaa korkeista lämpötiloista.

Villit koalat halutaan pitää ehdottoman erillään Tarongan vakituisista koala-asukeista. Esimerkiksi sama eläintenhoitaja ei saa käydä molempien aitauksissa.

Samantyyppinen pelastusoperaatio toteutettiin myös vesinokkaeläinten kohdalla. Näitä omintakeisia munivia nisäkkäitä eleli kosteikkoalueella pääkaupunki Canberran lähistöllä, mutta kuukausia jatkuneen sateettomuuden takia alueen lammikot alkoivat olla jo melkein rutikuivia. Tämän takia Tarongaan haettiin seitsemän vesinokkaeläintä.

Nirsoja ruokailijoita

Vaikka koalat ovat suhteellisen pieniä ja passiivisia eläimiä, kuuluvat ne eläintarhan haastavimpiin hoidokkeihin.

– Koalat ovat hyvin nirsoja ruokailijoita. Australiassa on noin 700 eukalyptuslajia, ja koalat kelpuuttavat niistä vain 30–60 ravinnokseen. Yksilötasolla ne ovat vieläkin nirsompia, joten meidän pitää jalkautua luontoon ja kerätä niille ravintoa. Osa henkilökunnastamme on tekemässä sitä, kertoo koalanhoitaja Andrew Daly.

Koaloita ei myöskään haluta totuttaa erityyppisiin eukalyptuksiin kuin mitä niiden kotiseudulla kasvaa, jotta niiden tuleva luontoon palauttaminen sujuisi mahdollisimman hyvin.

Osa Australian eläimistä on melko hyvin sopeutunut säännöllisiin maastopaloihin, mutta koaloille tämän mittakaavan palot ovat tuhoisia. Koalan luontainen vaisto on paeta kaikkia uhkia kiipeämällä korkealle puuhun, mikä voisi lievempien palojen kohdalla toimiakin. Tämänkertaiset palot ovat olleet kuitenkin niin rajuja, että tulimeri on usein käristänyt puut latvoineen päivineen.

Koala saatetaankin pian luokitella osassa maata vaarantuneen sijaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

Toipuminen vie vuosikymmeniä

Ensiapu on vain osa kokonaisuutta luonnon auttamisessa. Keskeistä on myös se, miten paloissa kärsineitä lajeja autetaan kriittisimmän palovaiheen mentyä ohi. Eläintarhan johtaja Duffy puhuu kolmivaiheisesta lähestymistavasta.

– Yksi osa-alue on ensiapu. Toinen on se, että menemme luontoon, arvioimme vahinkojen laajuutta ja sitä, onko siellä eläimille ruokaa ja vettä. Kolmas on sitten pitkän tähtäimen suunnitelma, kuinka autamme lajeja toipumaan.

Vaikka Australian eläimistö on nyt saanut ennennäkemätöntä huomiota, Duffy muistuttaa, että luonnon toipuminen ei ole muutaman kuukauden mittainen juttu.

– Lajin toipuminen normaalitasolle vie vuosikymmeniä. Jos kyseessä on sukupuuton partaalla oleva laji, se voi viedä sata vuotta.

Australiaan on virrannut lahjoituksia ympäri maailmaa, mistä eläinsuojeluorganisaatiot ovat saaneet oman osansa. Duffy on tästä kiitollinen, mutta muistuttaa siitä, kuinka suuren määrän resursseja eläinten pelastaminen nielee.

Hän nostaa esimerkiksi Kosciuszkon kansallispuistossa elävän äärimmäisen uhanalaisen corroboreenkonnan, jonka kantaa yksi Tarongan eläinlääkäreistä on tarkkaillut. Jos sammakoita joudutaan ottamaan Tarongaan lajin pelastamiseksi, kannan vahvistaminen vankeudessa ja luontoon palauttaminen maksaa noin miljoona dollaria.

– Yhden lajin toipuminen maksaa miljoona dollaria, joten tarvitsemme paljon tukea. Tämä vie vuosikymmeniä ja miljoonia dollareita.

Toivoa ilmassa

Duffy toivoo, että ihmisten myötätunto ja auttamishalu näkyisi myös konkreettisina arjen ympäristötekoina. Hän on asian suhteen toiveikas.

– Olemme nähneet fantastisia muutoksia Australiassa ja ympäri maailman esimerkiksi kertakäyttöisten muoviesineiden suhteen. Ihmiset ovat nyt paljon tietoisempia näistä asioista. Myös ilmastoasiat ja veden käyttö saavat paljon enemmän huomiota. Ihmisten täytyy vain miettiä omaa käyttäytymistään enemmän.

Toivoa on ilmassa myös konkreettisesti. STT:n ollessa vierailulla Tarongassa Sydneyssä koetaan ensimmäinen kunnon sadepäivä moneen kuukauteen. Vaikka ihmiset joutuvat kaivamaan sateenvarjonsa esiin pitkästä aikaa, ei kukaan valita kastumisesta, sillä sadetta on odotettu hartaasti.

Mutta vaikka sateet sammuttaisivat palot, on luonnon elpyminen vasta alussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

  1. Koronavirustartunnan saanut nainen on ollut kontaktissa kahteen ihmiseen Suomessa, molemmat tavoitettu
  2. Ilmanlaatu on nyt poikkeuksellisen huono Lahdessa ja Hollolassa – voi aiheuttaa oireita astmaatikoille
  3. Kisatapahtumien välissä voi nauttia teatterista tai osallistua tiedetyöpajaan – näin Salpausselän kisat uudisti oheisohjelmaansa
  4. LASB pääsee aloittamaan uuden kauden puhtaalta pöydältä
  5. Joka kuntaan tulossa sähköauton pikalatauspiste – hallitus sopimassa lakiesityksestä, joka on EU-vaatimuksia tiukempi
  6. Dartsin vakava ammattivaiva säikäytti, mutta ei pysäyttänyt vääksyläistä Marko Kanteletta
  7. Riitapukariaan Orimattilassa puukottaneen tuomio aleni, hovioikeus ei pitänyt tekoa tapon yrityksenä
  8. Vaihtopenkki: Palloliiton KuPS-vyyhti on likainen, mutta tuskin tahraa Lahden mainetta
  9. Onko tässä Lahden tämän hetken lumisin maisema? Katso kuvat Salppurin kisoihin koristautuneista näyteikkunoista
  10. Orimattila ottaa käyttöön palvelusetelin yksityisiin päiväkoteihin – yksityinen toimija voi pyytää lisämaksua, jos tarjolla on lisäpalveluita
  11. Pääseekö lahtelainen Teatteri Vanha Juko vihdoin nauttimaan valtionosuuksista?
  12. Helsinki-Vantaalla ulosmarssi – merkittäviä vaikutuksia lentoliikenteeseen
  13. Uudenkylän asevarikon räjähdyksen syy jäi mysteeriksi – heinolalaisnaisen digitoima kaitafilmi paljastaa karut tuhot, jotka monet muistavat
  14. Uudella Temptation Island -kaudella mukana lahtelainen pariskunta
  15. Lahden kaupunginorkesterin soittaja voitti KKO:ssa riidan vakuutusyhtiötä vastaan

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.