Levyarvio: Lasten hautausmaa on kevyempi ja pelkistetympi

Lasten Hautausmaa on perustettu vuonna 2013 Kouvolassa.

Markus Mattlar

Lasten Hautausmaa

Viime vuoden kehutuimpiin tulokkaisiin kuulunut Lasten Hautausmaa ei haudo eikä hio. Ahkerasti keikkailevien kouvostoliittolaisten kakkosalbumi ilmestyy alle vuosi sen jälkeen, kun sen edeltäjä saatiin kuulolle.

Esikoisalbumi Lasten hautausmaa ilmestyi kesäkuussa 2015. Yhtye on perustettu kaksi vuotta aiemmin.

Paljon ei näin lyhyessä ajassa ole muuttunut. Yksinkertainen ja melodinen, uudesta aallosta ja folkista ponnistava suomirock soi välillä painavasti ja rokkaavasti, välillä herkästi ja akustisesti. Ja teksteissä kuolema on koko ajan läsnä, joko suoraan julmina kuvina tai epäsuorasti viittauksina ja painostavana tunnelmana.

Ykkösalbumilla kuultiin kaikuja vanhasta hevistä, mutta nyt tallennettu biisinippu on hiukan kevyempi ja pelkistetympi. Kuin olisi otettu pieni askel esikois-ep:n suuntaan. Salaa tupakalle ja Suomenlinna tarttuvat ja liikuttavat, ja Saima Harmajan runoon sävelletty Sidottu laajentaa skaalaa laulelman suuntaan yllättävän herkin ja koskettavin tuloksin.

Lasten Hautausmaan levyjen kuunteleminen on vähän kuin seuraisi lapsen kasvamista. Kokemus on hieno ja palkitseva, mutta koko ajan on kuitenkin pieni huoli siitä, mitä bändistä isompana tulee. Eppu Normaalin mieleen tuovan Kirjoituspöytämurhaajan aikana melkein jo pelottaa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut