Teatteriarvio: Piru perii äpärälapset Orimattilan kesäteatterin Vaihdokkaassa

Anna (Reetta Jouttimäki) ja Oras (Ville Maunula) ovat Vaihdokkaan petollinen äiti ja salattu poika. Leevi Vähälä

Ilkka Kuosmanen

Vaihdokas

Orimattilan teatteri

Esitys Jätinpesässä 6.7.

Pakko nostaa Orimattilan kesäteatterille hattua: ei todellakaan ole sitä tavallisinta kesäteatterihömppää. Orimattilalaislähtöisen Selma Anttilan 1910-luvulla kirjoittama draama on niin vanhanaikainen, että se on jo viehättävää. Jos tykkää esimerkiksi Teuvo Tulion melodramaattisista elokuvista, ahmaisee todennäköisesti yhtenä suupalana.

Viehättävintä näytelmässä on suorastaan keskiaikainen ihmiskuva. Näytelmän käsityksen mukaan jotkut ihmiset ovat syntyjään turmeltuneita, demonisia tai kirottuja. Kunnon ihmisten tehtävänä on väistellä parhaansa mukaan tällaista ihmissaastaa, jotta he eivät itse saisi tartuntaa perkeleellisistä voimista.

Vanhoina huonoina aikoina tämä kelvottoman leima lätkäistiin tietysti usein avioliiton ulkopuolella syntyneisiin äpärälapsiin, jotta ihmiset eivät sortuisi lihan houkutuksille ja pysyisivät siivosti aviosäädyssä.

Vaihdokkaassa kyse on juuri syntymässään heitteille jätetystä lehtolapsesta, Anna Lumialan (Reetta Jouttimäki) nuoruuden hairahduksesta, joka ei tarkkaan ottaen ole vaihtunut vaan on jäänyt puolivahingossa henkiin niin sanotun enkelintekijän käsittelyssä.

Anna on siis kylmäverisesti yrittänyt murhauttaa oman poikansa, mutta kuten arvata saattaa, parikymmentä vuotta myöhemmin Oras (Ville Maunula) ilmestyy sotkemaan porvarispiireihin nousseen Annan rauhaisaa avioelämää. Annetaan ymmärtää, että itse Belsebubilla on saattanut olla tekemistä Oraksen elämälle pelastumisen kanssa.

Tapahtumat sijoittuvat pikkupitäjän lastenkotiin, jonka asukit ovat myös lähtökohtaisesti hieman epäilyttäviä. Erityisen epäilyttävä on orpotyttö Orvokki (Hellen Halttunen) sen jälkeen, kun kulkurielämää viettävä Oras alkaa riiustella häntä.

Eipä aikaakaan, kun epäkelvot teiniäpärät juonivat yhdessä rikoksen: lastenkodin kassa hihaan ja maailmalle toteuttamaan kaikkea sitä, mitä levoton veri vaatii.

Suvi Vanhalakan ohjaus pitää monensorttisten syyllisyydentuntojen kanssa painiskelevan moraliteetin hämmästyttävästi tolpillaan. Henkilöohjaukseen on selvästi kiinnitetty huomiota, ja teksti on tarttunut harrastajanäyttelijöille hyvin mieleen. Joitakin rönsyjä olisi ehkä silti voinut karsia, sillä tekstiä on paljon.

Näytelmän lopun Vanhalakka kertoi kirjoittaneensa uudelleen. Sen kyllä huomaakin, sillä kun reinikaismaiset poliisit tupsahtavat näyttämölle ratkaisemaan rikosta, tunnelma muuttuu kertaheitolla synkästä valoisaksi. Anteeksianto, ymmärrys ja sovittelunhalu iskevät läpi kyläyhteisön kuin salama kirkkaalta taivaalta. Käänne tuntuu siihen asti nähtyyn verrattuna hieman epäuskottavalta. Oikeasti Anttila päätti draamansa tietysti kuolemaan kuten kunnon tragedioissa ainakin.

Orimattilalaiset näyttelevät riemastuttavan vakavissaan. Ville Maunula on Oraksena sopivan kohtalokas ja menee täysin palasiksi, kun Annan salaisuus paljastuu. Hellen Halttunen keimailee ja kapinoi uskottavasti Orvokkina, Reetta Jouttimäki tekee Annasta salaisuutensa alle murskautuvan naisen ja Eerik Kuronen hänen hyvin jyrkän aviomiehensä Augustin.

Pienemmistä rooleista vaikutuksen tekee erityisesti Marjo Kuosa hyvin ilmeikkäänä Suskana, joka on tarinassa yhtä aikaa kuoleman ja syntymän enkeli.Amadeu Vivesin lavastus tuo kaikkine kaltevine pintoineen ja sinne tänne sojottavine rimoineen mieleen ikuisesti keskeneräisen Sagrada Familia -kirkon. Hieman eripariselta vaikuttaa juoneen olennaisesti liittyvä kuohuva koski, joka on toteutettu suorastaan herttaisen kömpelöllä tavalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.