Tunteellinen Kamelianainen koskettaa Kansallisbaletissa

Michal Krcmár, Linda Haakana ja Samuli Poutanen tanssivat Kamelianaisen keskeisissä tehtävissä. Mirka Kleemola / Imagenary Oy

Sara Nyberg

KansallisbalettiKamelianainen

Kamelianainen on kolmiodraama, jossa kaksi miestä, rikas ja köyhä, himoitsee samaa kaunotarta. Nuori Marguerite elää ristipaineessa, jossa valittavana on rakkaus tai raha. Mutkia matkaan tuo köyhän rakkaan isä, joka kieltää poikansa suhteen huonomaineiseen naiseen.

Nainen joutuu luopumaan niin rakastetustaan, kuin myös elämästään, jonka keuhkotauti vähitellen vie.

Tarina pohjautuu Alexandre Dumas nuoremman romaaniin, jonka puolestaan sanotaan olevan osin omaelämänkerrallinen. Hän kirjoitti rakastumisestaan pariisilaiseen naiseen, joka menehtyi tuberkuloosiin.

Teoksen koreografi, amerikkalainen Val Caniparoli, on kiinnostava tuttavuus, jonka ura koreografina alkoi jo 1980-luvulla. 65-vuotias Caniparoli opiskeli ensin musiikkia ja teatteritiedettä ennen innostumistaan baletista. Kamelianainen valmistui 1994 pianosävellyksistään kuuluisan Chopinin musiikkiin.

Caniparolin luoma tanssi on kevyenoloista balettia, nopeita piruetteja, joiden valmisteluun ei tuhlata aikaa, ja näyttäviä hyppyjä. Miehet nostavat partnereitaan paljon, nostot ovat usein yllättäviä ja humoristiakin.

Välillä ballerinat konkreettisesti lentävät, kun miehet heittelevät heitä toinen toisilleen. Duetoissa on kohtauksia, joista tulee mieleen pariluistelu, yhtä soljuvaa ja nopeaa tanssi on.

Meille tutumpi slaavilainen melankolia uupuu tästä täysin. Traagisiinkaan tunteisiin ei jäädä vellomaan, tunteet näytetään paljaina ja puhtaina. Kiitos siitä kuuluu kaiken keskiössä tanssivalle Kamelianaiselle, Margueritelle, jonka roolissa ensi-illassa nähtiin Linda Haakana. Hän luo tarinan todellisuuden.

Koko esitys pyörii Margueriten ja kahden miehen ympärillä, muut mukana olevat ovat juhlaväkeä tai seuralaisia kesäretkellä. Muista nimetyistä roolihahmoista ei oikein edes saa selvää, kuka on kuka.

Tarina etenee kuitenkin taitavasti, rakkauden teema syvenee musiikin ja tanssin yhteisellä tempolla. Alun kepeyteen tulee vähitellen tummia sävyjä. Toisen näytöksen päättää tenori Aki Alamikkotervon kaipauksen laulu, ja tanssijoiden tunteita sanallistaa kolmannessa näytöksessä sopraano Anna-Kristiina Kaappola.

Teoksen Chopinin musiikkikin tuntui syvenevän esityksen edetessä. Pianosolisteina ensi-illassa soittivat Johannes Piirto ja Marko Mustonen.

Ensitanssija Linda Haakanasta on kuoriutunut uskottava näyttelijä tarkan, mutta silti pehmeännäköisen tanssitekniikan lisäksi. Teoksen alussa hän on rakastunut, iloinen juhlija, tosin enemminkin viattoman oloinen kaunotar kuin huonomaineinen seurapiiriheitukka.

Keuhkotauti vie vähitellen Margueriten voimat, ja niin Haakanan yskä kuin itkukin ovat tarttuvia. Mikäli on taipumusta sosiaaliseen yskään, kannattaakin katsomoon varata pastilleja helpottamaan oloa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut