Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Leivotko mokkapaloja vai ahkeroitko talkoissa? Vastaa ESS:n kyselyyn ja kerro, mikä olisi paras tapa rahoittaa lasten harrastustoimintaa

Tapani Kokko rakensi veistoksilleen kirkon - "kuvanveistäjänä olen luonut oman ite-uskonnon"

Kerberoskoirien vartioiman oven takaa heijastuu punainen valo. Tulijan ottaa vastaan tulenhehkuinen hahmo jänisnaamiossa ja miehinen varustus tanassa. Sen takana jonossa seisoo seurakunta, jonka ylimpänä istuu korkeuksiin katseensa kääntänyt Tulikuningas. Musiikki soi kumeana, ja talon kaltevuus huojuttaa. Kalke ja rummutus tuovat mieleen ehkä pian käynnistyvät rituaalit.

Orimattilalainen kuvanveistäjä Tapani Kokko on rakentanut Hämeen linnan sisäpihalle Pakanakirkon. Sen katon alla elää hänen villi seurakuntansa, värikkäät, usein alastomat ihmisveistokset sekä puukuvat. Jotkin niistä olivat esillä Orimattilan taidemuseon näyttelyssä viime kesänä.

- Täytän muutaman vuoden päästä 50 vuotta. Tämän näyttelyn voi ajatella hyvänä ynnäyksenä siitä, mitä olen tehnyt. Tämä on pakanallinen retrospektiivi, Tapani Kokko sanoo Pakanakirkossaan.

- Minä olen nyt rakentanut oman kirkkoni.

Nykypäivän puunveistotaidetta edustavat Kokon lisäksi Maija Helasvuo ja Mia Hamari. Näyttelyn on kuratoinut Sanna Teittinen Kansallismuseosta.

Nykyaikaisella ja keskiaikaisella on paljon yhteistä, ja sitä näyttely myös pyrkii tuomaan esiin. Menneitä ja nykyisiä taiteilijoita yhdistävät puu ja veistäminen, ihmishahmot, sukupolvien kuvaus ja inhimilliset teemat. Näyttely on rakennettu viiden teeman ympärille. Ne ovat rakkaus, lohtu, kärsimys, ihmisen osa ja valta.

Keskiaikaisessa taiteessa tärkeitä olivat katolisen kirkon pyhimykset, Maria, äiti Anna ja Jeesus-lapsi.

Häntä kuvataan myös yhdessä näyttelyn vetonauloista, Someron alttarikaapissa. Todennäköisesti 1500-luvun Saksassa veistettyyn koristeelliseen ja yksityiskohtaiseen alttarikaappiin on kuvattu myös Maria sekä Kristuksen sydäntä ja haavoja kantavat enkelit. Kaapin reunoilla on erilaisia Jeesuksen lapsuuden tapahtumia, kuten pojan ympärileikkaus.

Alttarikaappia on alettu konservoimaan näyttelyä varten, mutta työ on vielä kesken. Kansallismuseo etsiikin nyt alttarikaapille konservoimista rahoittavia kulttuurikummeja.

Tämän päivän taiteilijat ovat sukeltaneet keskiaikaisiin virtauksiin sekä tietoisesti että sattumalta.

Lapsesta asti keskiajan taidetta ihaillut Maija Helasvuo näkee omat työnsä jatkumona keskiaikaiselle veistotaiteelle. Samalla hän ammentaa kuvanveiston laskosperinteestä. Sukupolvia kuvaavaan sarjaan kuuluvassa Äiti ja poika -veistoksessa Helasvuo ja hänen poikansa istuvat lakanan alla. Taiteilijasta lakana pitää sisällään monia merkityksiä.

- Huviloissa tapana on ollut laittaa asioita säilöön lakanoiden alle. Se on ihana ajatus, että meidän hetkemme on nyt säilössä, Helasvuo kuvaa.

Veistoksia tehdessään Helasvuo ei ajatellut musliminaisen burkaa. Se tuli mieleen vasta jälkeenpäin.

- Monet äidit ovat sellaisten laskosten alla, joten sopiihan sekin tähän, Helasvuo sanoo.

Mia Hamari kurotti keskiaikaiseen sattumalta. Hamari yhdistää veistoksissaan puuhun erilaisia, vanhoja materiaaleja, kuten lattarautaa, öljylampun osia ja keinutuolin jalaksia. Lilitu-teoksessa ihmishahmon rintaan veistettyyn aukkoon on talletettu boannahkaan kiedottu muumoitunut muna.

Keskiaikaisessa kehyksessä sen voi ajatella reliikiksi eli pyhäinjäännökseksi. Niitä kätkettiin pyhimyksiä esittävien veistosten kolosiin tai onttoihin sisuksiin.

Hamarille veistokset eivät ole erityisen uskonnollisia.

- Moni kokee ne uskonnollisiksi, mutta väitän, että se johtuu opitusta, Hamari sanoo ja viittaa veistämäänsä naishahmoon, jonka päätä kiertää lattarauta. Se tuo mieleen sädekehän.

- Lattarauta asettui sattumalta veistoksen pään ympärille. Se oli siihen just sopiva, joten en voinut ottaa sitä enää pois.

Myös naisen tukkaa saa vapaasti letittää.

Kuten jo arvata saattaa, pyhistä ja pakanoista Kokkoon vetoaa pakanuus. Kokko kertoo pohjoisen miehenä tuntevansa vetoa luontoon ja sitä kautta myös suomalaiseen muinaisuskoon.

- Minusta metsänjumalat ja mytologiat ovat olleet aina paljon kiinnostavampia. Niissä on enempi jännää, ja minusta elämässä pitää olla jännää.

Lestadiolaisalueella kasvaneelle Kokolle uskonnollisuus on tukahduttavaa.

- En tykkää sellaisesta rajaamisesta ja lokeroimisesta. Minusta ihmisen täytyy olla vapaa ja elää niin kuin itse haluaa, Kokko sanoo.

- Olen korvannut uskonnolliset kuvat omanlaisillani kuvilla. Kuvanveistäjänä olen luonut oman ite-uskonnon. Mulle maailma on tällainen.

Pyhät ja pakanat - ihmisyyden kuvia -näyttely on avoinna Hämeen linnassa 17. joulukuuta asti.