Kenen jalanjäljet jäivät kallioon?

- Nämä ovat kuin pienen lapsen jälkiä, arvioivat Joel Raaska ja Jonni Vanhanen. ESS

Geologit paljastivat Kärkölän salaisuuden

Metsän keskellä olevassa kalliossa on erikokoisia kuoppia, jotka näyttävät aivan ihmisten ja eläinten jalanjäljiltä. Ne kaikki johtavat samaan suuntaan - ikään kuin kulkijat olisivat paenneet jotakin.

Kärkölän kirkonkylässä oleva Jälkikallio on synnyttänyt monenlaisia tarinoita. 89-vuotiaan Sirkku Kaarelan synnyinkoti oli kallion lähellä, ja seudun lapset kävivät sen luona poimimassa mustikoita.

-Mietimme, miksi ihmiset ja eläimet olivat paenneet ja miksi heidän jalanjälkensä olivat jääneet kallioon. Jäljet tuntuivat johtavan kallionjyrkänteelle, ja murehdimme, mitä siitä pudonneille oli sattunut. Joskus tirautimme kyyneleenkin, kun ajattelimme sitä.

Jonkin matkan päässä Jälkikalliosta on Varsakallio, jossa on kuin hevosen kavion jälki.

-Kalliojuonne kulkee Suivalan risteyksen luota Maavehmaalle. Välillä kallio on maan alla ja välillä se kumpuilee esiin avokalliona.

Vulkaniittia

Myöhemmin jälkien salaisuus selvisi. Geologien mukaan kallio oli vulkaniittia, eli paikalla oli ammoisina aikoina purkautunut tulivuori.

Jäljet eivät ole purkausta paenneiden ihmisten ja eläinten tekemiä, vaan ne ovat syntyneet, kun tulivuori on singonnut kraateristaan erikokoisia kivenmurikoita. Niiden muodot jäivät jähmettyneeseen vulkaniittiin.

-Jos olisimme lapsena tienneet entisestä tulivuoresta, olisimme varmaankin pelänneet, että jossakin on kraateri ja että voisimme pudota sinne. Semmoista kuoppaa ei kukaan ole kuitenkaan löytänyt, Sirkku Kaarela nauraa.

Kovaa kiveä

Kallion vulkaniittijuonne on erittäin kovaa kiveä. Se ei hajonnut helposti edes silloin, kun kalliota piti räjäyttää uuden omakotitaloalueen tieltä.

Loppujen lopuksi kallio antoi periksi, mutta vaikka suojamattoja laitettiin räjäytysalueen päälle paksulti, kivenmurikoita lensi kauas pihoille.

Sirkku Kaarela näyttää tummaa ja painavaa kiveä.

-Laitoin muutamia tällaisia saunankiukaaseen, mutta otin ne äkkiä pois. Niin kitkerä haju niistä lähti.

Monta kalliota

Kärkölässä on useita kallioita, joihin liittyy tarinoita. Esimerkiksi Hirvikallio Myllykylän suunnalla on nimetty siitä, että ennen tuliaseiden aikaa miehet pyysivät hirviä jahtaamalla niitä kalliolle loivan rinteen kautta. Toisella puolella oli seinäjyrkkä kallioseinämä, josta hirvet putosivat alas ja heittivät henkensä.

Oriharo on alkuperin Pällinkäisen- tai Pällinkäistenjärvi, mutta kansan suussa se sai hevosmaisen nimensä, kun ori putosi kalliolta järveen.

Järvelän Perskallion taas huhutaan saaneen nimensä siitä, että kallion päältä tömähti alas karhu.

Kirkonkylän, Korkeen ja Maavehmaan harjuissa on näkyvillä myös kivikkovyöhykkeitä, jotka ovat jääkauden jälkeisen meren rantaa.

Kärkölässä on annettu myös muille luontokohteille nimiä niiden ominaispiirteiden vuoksi. Esimerkiksi Myllykylän seudulla on Koriseva. Se on suo, josta vesi valuu kevään tulva-aikana suurten kivien välistä alas rotkoon - ja pulputtaa ja korahtelee mennessään.

Kommentoi

Mainos: Etelä-Suomen Sanomat

Monipuoliset digisisällöt koko kotiin

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut