Pieniä aarteita etsimässä

Ensimmäisen kätkön löytyminen tuntui lottovoitolta. Pointin kirjoittajat Mirella Baas ja Vesa Liukkonen iloitsevat löydöstä. Kuva: Markus Kontiainen

Sunnuntaiaamuna ryhmämme kokoontuu Lahteen. Koordinaatit ja kätköjen vihjeet olemme hakeneet internetistä etukäteen. Ensimmäinen kohteemme on nimeltään Lahden radiomastot. Se on Lahden ensimmäinen geokätkö, piilotettu vuonna 2002. Innoikkaina lähdemme kävelemään GPS-paikantimen osoittamaan suuntaan. Alamme lähestyä kätköä, enää 27 metriä. Ongelmia kuitenkin ilmenee, sillä paikantimen nuoli näyttää välillä oikealle, toisinaan taas vasemmalle.

- Se luultavasti ottaa häikkää noista radiomastoista, joku päättelee.

Pitkän etsinnän jälkeen kaikki ovat valmiita luovuttamaan ja kokeilemaan onnea seuraavalla kätköllä.

Seuraavalle kätkölle on selvät koordinaatit ja vihje: sillan alla. Kätkön nimeksi on annettu Lahden urheilukeskus. Nimen ja vihjeen avulla osaamme jo melkein päätellä, missä kätkö voisi olla. Ei kestäkään kauaa, kun jo löydämme itsemme oikean sillan alta. Pari ryhmän jäsentä kiipeää mutaista mäkeä pitkin etsimään kätköä.

- Ei täällä kyllä mitään ole! saamme kuulla hetken kuluttua.

Pian huomaamme olevamme sillan väärällä puolella, joten kiipeämme sen toiselle puolelle. Yksi ryhmämme jäsenistä laskeutuu kapeaa polkua pitkin katsomaan, löytyisikö kätkö siltä puolelta. Vähän ajan päästä hän jo huutaa löytäneensä kätkön. Kaikki ovat intoa täynnä ensimmäisen löydön johdosta.

Uteliaina avaamme muovisen rasian. Sisällä on paperi, vihko, kynä ja pieniä esineitä. Paperissa on tietoa geokätköilystä, vihko taas on lokikirja, jossa on kymmenien ihmisten nimiä. Kirjaamme lokikirjaan ryhmämme nimen ja päivämäärän. Kätköön jätämme plektran ja tilalle otamme pienen muovisotilaan, jonka jälkeen laitamme kätkön kiltisti takaisin paikoilleen. Emme halua käyttäytyä kuin geojästit.

Geojästi on kätköilijöiden käyttämä nimitys asiaa harrastamattomasta henkilöstä, joka usein tuhoaa kätköt. Kätköissä on yleensä jästeille tarkoitettu selitys harrastuksesta ja pyyntö kätkön rauhaan jättämisestä.

Kolmas kätkö on Lahden linja-autoasemalla. Hyvältä näyttää, sillä paikantimen nuoli näyttää koko ajan oikeaan suuntaan. Enää seitsemän metriä, niin olemme kätköllä. Linja-autoaseman edessä olevat ihmiset ihmettelevät, kun joukko nuoria parveilee mainoksen ympärillä. Netissä oli annettu kätkölle vihje: mainoksen alareunassa. Joku veikkaa, että kätkö voisi olla mainoksen sisällä. Joten menemme maahan katsomaan, mitä mainoksen sisältä löytyy.

- Täällä se on!

Kaikki huokaavat helpotuksesta, toinen kätkö on löytynyt. Tämä kätkö on pienempi kuin edellinen, se on filmipurkki. Avaamme sen ja otamme esille rullatun lokikirjan ja pienen kynän. Purkin pienen koon vuoksi sisälle ei mahdu mitään esineitä. Kirjaamme lokikirjaan nimemme ja suuntaamme seuraavalle kätkölle.

Matkamme jatkuu kohti Lanu-puistoa, jossa viimeinen kätkömme sijaitsee. Kävelemme ylös soratietä pitkin.

- No niin, tässä sen pitäis olla.

Lähdemme etsimään puiden koloista ja pian kaivammekin kätkön esille. Muovirasiasta löytyy lokikirjan lisäksi muita pieniä esineitä. Jätämme kätköön muovisotilaan, vaihdoksi emme ota mitään. Kun laitamme kätköä takaisin paikoilleen, huomaamme lenkkeilijöitä puistossa. Jotta emme herättäisi epäilystä, esitämme tekevämme maantiedon esitelmää. Joskus geokätköilijänkin pitää kertoa muutama valkoinen valhe. Saatuamme rasian takaisin puuhun lähdemme tyytyväisinä kotiin päin. Löysimme kolme neljästä kätköstä, aika hyvä saavutus näin aloittelijoille.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut