Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Terhi Säynäjärven kolumni Jos oppimistulokset halutaan nousuun, on kuunneltava opettajia

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi sivistyskatsauksen pari viikkoa sitten. Karuja otsikoita on sen jälkeen riittänyt. Katsaus kertoo, että oppimistulokset kääntyivät laskuun 1990-luvulla. Siihen asti ne olivat parantuneet vuosikymmenien ajan.

Alamäkeä on luisuttu vauhdilla. Vielä vuonna 2000 suomalaisoppilaiden lukutaito oli vertailumaiden korkein Pisa-tutkimuksessa. Vuoden 2006 jälkeen lukutaito on laskenut lähes vuoden oppimista vastaavan määrän.

Eikä tässä vielä kaikki. Talousjärjestö OECD julkaisi lokakuussa raportin, jonka mukaan suomalaisten nuorten aikuisten koulutustaso on pudonnut keskitason alapuolelle. Suomalaisista 25–34-vuotiaista nuorista alle 40 prosenttia on suorittanut joko ammattikorkea- tai korkeakoulutasoisen tutkinnon. OECD-vertailussa Suomen sijoitus on Turkin ja Chilen välissä.

Tällaiset uutiset tuntuvat kylmääviltä, kun vuosikaudet on hehkutettu suomalaisten korkeaa koulutustasoa ja Pisa-tuloksia, joiden laskusuunnasta on tosin jo kannettu huoltakin. On hyvä, jos koulutus nousee nyt voimalla keskusteluun ja vaaliteemaksi.

Toivottavasti oppimistulosten laskun syistä saadaan pian myös tutkimustietoa. Pohdintoja vaikeuttaa se, että koulua on uudistettu kovalla vauhdilla: asioita on saatettu alkaa tehdä uudella tavalla ennen kuin edellisen uudistuksen vaikutukset ovat selvinneet.

OECD-vertailussa Suomi on Turkin ja Chilen välissä.

Opettajia on epäilemättä kuultu aivan liian vähän kaikessa uudistamisessa. Kävin toissa syksynä haastattelemassa kahta lahtelaista kokenutta äidinkielenopettajaa, Annamari Sauretta ja Suvi Kaipaista. Aiheena oli suomen kieli ja myös lukeminen, Internetin houkutukset ja uudet koulutilat.

Tuntui käsittämättömältä kuulla, että yläasteella on oppilaita, joilla on niin pieni sanavarasto, että esimerkiksi sanat ulappa, majakka, räsymatto, vävy tai anoppi ovat heille aivan vieraita. Sanavarasto alkaa tietysti kertyä jo pienenä lapsena. Kaikille se ei kerry yhtä lailla, sillä on vanhempia, joiden mielestä ”ei voisi olla mitään tylsempää kuin lapselle lukeminen”. Näiden vanhempien lapset eivät ole kotona ehkä kuulleet yhtään satua.

Kun sanavarasto on huono, lukemisen kynnys nousee. Ei ihme, että opettajat kertoivat myös siitä, että monille tiedonhaku verkkosivuilta on hyvin vaikeata ja lähteiden arviointi vielä vaikeampaa.

Pitkien tekstien lukeminen kehittää muistia ja luo pohjaa pitkäjänteiselle työlle. Juuri pitkää pinnaa ja sitkeyttä moni opettaja haluaisi tänä päivänä kohdata enemmän.

Kannustaminen ei välttämättä ole helppoa, kun suuressa opetustilassa on sohvia ja erilaisia keikkuvia tuoleja, jotka yhdistyvät monen mielessä ehkä enemmän lekotteluun kuin opiskeluun.

Arkea on myös se, että oppilas tyynesti ilmoittaa, ettei vapaa-ajalla lue kirjaa, vaikka romaanin lukeminen olisi ainoa äidinkielenopettajan antama läksy.

Oppilaiden yksilöllisyys ja omat aikataulut ajavat monesti ohi koulun aikataulujen. Kokenut opettaja Tiina Halttunen kertoi viime viikolla Ylen haastattelussa, että on aivan tavallista, että koepäivän kuultuaan oppilas ilmoittaa, ettei hänelle sovi.

Onko tällainen käytös merkki ”täydellisestä sopeutumisesta" itseohjautuvuuteen, jota nykypäivän koululaisilta myös aivan liikaa vaaditaan?

Edessä on iso savotta, mikäli oppimistulokset halutaan nousuun.