Äärioikeistolaisena pidetty Ekre toisti perussuomalaisten menestystarinan Virossa – nousi lilliputista valtapuolueeksi

Ekren nuorekkaiden konservatiivien ja kansallismielisten kasvoja on puolueen varapuheenjohtaja ja europarlamentaarikko Jaak Madison. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen

STT

Viron poliittista kevättä kylmensi äärioikeistolaisena ja avoimen rasistisena pidetty Ekre-puolue, joka pääsi huhtikuussa ensi kertaa hallitukseen keskustapuolueen pääministeri Jüri Ratasin toiseen hallitukseen.

Ekren nuorekkaiden konservatiivien ja kansallismielisten kasvoja on puolueen varapuheenjohtaja ja europarlamentaarikko Jaak Madison. Vapautuneen Viron kanssa samana vuonna syntynyt 28-vuotias Madison kuuluu sukupolveen, jonka kasvukokemuksia eivät väritä neuvostovallan muistot.

Kuten moni puolueensa äänestäjistä, Madison on kotoisin pikkupaikkakunnalta, jonka paikallispolitiikassa hän aloitti vuonna 2013 ollessaan 22-vuotias. Tuolloin Ekre oli vielä pikkutekijä, luhistuneen Viron Kansanliiton jäänne.

– Ekrellä ei ollut mitään, sen riveissä ei hyvin todennäköisesti tekisi suurta uraa, mutta siellä sai toisaalta tehdä kaikkea, mitä halusi, Madison kertoo STT:lle.

Ekren 2010-luvun poliittinen kaari muistuttaa perussuomalaisten nousua Suomessa kymmenen vuotta aikaisemmin. Maatalouspuolueen savuavista raunioista nousi uusi populistinen ja konservatiivinen voimatekijä, joka keräsi riveihinsä myös äärioikeistolaisia ja rasisteja.

Köyhän kansanosan suosima

Ekren suurin voiton hetki koitti maaliskuun vaaleissa, joissa se kasvatti paikkojaan parlamentissa 12 istuimella ja nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.

Viroon erikoistunut suomalainen väitöskirjatutkija Veikko Jarmala selittää Ekren nousua muun muassa maan taloudellisen eriarvoisuuden kautta. Ekren kannatus on vahvinta matalatuloisten maaseudulla.

– Viron talouskasvu on pääasiassa keskittynyt Tallinnaan ja ympäröivän Harjumaan alueelle. Tallinnan herrojen eurooppalaista elämää ja unohdettua tavallista maakuntien virolaista kansanosaa korostava populismi uppoaa siis näiltä osin.

Tutkijan mukaan palkkataso Tallinnan ulkopuolella voi olla paikoin lähes puolet matalampi kuin pääkaupungissa. Viron 1 400 euron keskipalkka kuvaa käytännössä vain Tallinnaa, eikä muun maan palkkataso ole noussut samaa tahtia. Kulutustarvikkeiden hinnat sen sijaan ovat nousseet koko maassa.

Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Jarmalan mukaan yhtä lukuun ottamatta kaikkien Viron maakuntien keskipalkat ovat nousseet juuri ja juuri yli 1 000 euron.

"Olen virolaisen ylivallan kannattaja"

Kysyttäessä puolueensa äärioikeistolaisuudesta Jaak Madison ei lähde kiistämään tai myöntämään asiaa, vaan kertoo pitävänsä käsitettä suhteellisena.

– Se riippuu siitä, missä poliittisen kentän keskusta kulkee. Puolue, jota voi kutsua kolme vuotta sitten äärioikeistoksi, on nyt poliittista valtavirtaa. Ja jos sosiaalidemokraatit saavat vain 10 prosenttia äänistä ja niin kutsuttu äärioikeistopuolue saa 18 prosenttia, kuka silloin on äärilaidalla? Missä keskusta kulkee?

Äärioikeistoksi on kutsuttu erityisesti Ekren nuorisosiipeä Sinistä Herätystä (Sinine Äratus). Järjestön nykyinen puheenjohtaja ja kansanedustaja Ruuben Kaalep kutsuu itseään Twitter-profiilissaan suomalais-ugrilaisen ylivallan kannattajaksi (finno-ugric supremacist).

– Ruuben Kaalep on vain yksi tuhansista jäsenistä. Jokaisessa puolueessa on erilaisia ihmisiä. Sosiaalidemokraattien ja reformipuolueenkin riveissä on entisiä kommunisteja, mutta en minä ikinä kutsuisi puolueita kommunisteiksi sen takia, Madison sanoo.

Kuvailisiko Madison itseään suomalais-ugrilaisen ylivallan kannattajaksi?

– En. Olen virolaisen ylivallan kannattaja virolaisessa maassa. Jokaisen virolaisen on työskenneltävä viron kielen, kulttuurin ja tulevaisuuden puolesta.

Ekren vastustajien keskuudessa puolueen ideologia on selkeä.

– Pidän heitä aivan ehdottomasti äärioikeistona, sekä Ekreä että Sinistä Herätystä (Ekren nuorisosiipi), sanoo suurimman oppositiopuolue reformipuolueen nuorisosiiven pääsihteeri Kristo Enn Vaga.

Neuvostoajan varjo

Maahanmuuton nousu päivänpolitiikan polttavaksi kysymykseksi Virossa voi näyttää suomalaisesta näkökulmasta oudolta, sillä maassa ei juuri ole turvapaikanhakijoita. Virossa maahanmuuton pelko nojaakin enemmän suureen venäläisvähemmistöön.

– Virolaisilla on kollektiivinen kokemus olemassaolon joutumisesta uhatuksi, realistisesta pelosta alkuperäisväestön muuttumisesta vähemmistöksi omalla maallaan. Virolla on kokemus massamaahanmuutosta ja kolonisaatiosta, sanoo väitöskirjatutkija Jarmala.

Tutkijan mukaan Viron ulkomaalaisväestön osuus kasvoi yhdestä prosentista 34 prosenttiin eli 34-kertaisesti vuosien 1945–1989 aikana. Vastaavasti virolaisten osuus putosi sotien jälkeen 98 prosentista 62 prosenttiin.

– Lisäksi Stalinin aikana maasta kyyditettiin väestöä Siperiaan ja muualle Neuvostoliittoon, samalla kun Moskova toi maahan venäjänkielistä, pääasiassa venäläistä väestöä.

Väestönsiirron perintönä maassa on suuri venäjänkielinen vähemmistö, joka edustaa edelleen vajaata kolmasosaa Viron kokonaisväestöstä. Nykyisin virolaisten osuus on reilut kaksi kolmannesta.

Historian varjo määrittää yhä Viron nykypäivää, uskoo Kristo Enn Vaga.

– Olin itse onnekas syntyessäni itsenäiseen Viroon vuonna 1997. Pelko tietysti tulee menneisyydestä, paljon ihmisiä tuotiin Viroon ja paikallisia määrättiin muuttamaan kodeistaan. Siinä on pelon siemen, jota Ekre ruokkii. Pelko on ihmisten tunteista voimakkain.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut