Kello lauantaina yhdeksän kun näytti, lähtijät torilla Lakkapään bussin täytti.
Malmgårdin kartano oli ensimmäinen kohde, pihan täytti kreivillinen hohde.
Isäntä Henrik Creutz meitä tervehtimään tuli, hymyyn koko joukkomme heti suli.
Kolmentoista polven historiaa kuultiin, kummituskin välillä näkevämme luultiin.
Kierros hieno päättyi kartanossa, yhteiskuvaan asetuttiin ulkoportaikossa.
Keskustelu vain päättynyt ei, se kuvaajalta melkein kohteet vei.
Kartanon puotiin vielä jalan siirryttiin, siellä luomutuotteita yhdessä ihasteltiin.
Kuljettaja odotteli, kassajono seisoi, no, milläpä lähtöä enää nopeuttaa voi.
Porvoossa keitot lounastettiin, Holmin taloon, Raatihuoneeseen tutustuttiin.
Paras oli ehdottomasti viimeinen talo, sieltä loisti maamme historian valo.
Johan Ludvig, kansallisrunoilija Suomen, Vänrikki Stoolin meille luoden,
vahvisti tunnot suomalaisuuden, antaen meille vapauden tunteen uuden.
Kas näin reissumme kulki, kunnes Lahti taas meidät syliinsä sulki.