Riitta Anneli Julkunen os. Voutilainen kuoli 12.4. Lahdessa 66-vuotiaana rakkaan perheen ja uskollisten villakoirien Pikin ja Pyryn ympäröimänä.
Riitta Julkunen syntyi 28.10.1955 Riihimäellä. Hän teki pitkän työrupeaman lastenohjaajana Kärkölän seurakunnassa. Lapset rakastivat häntä ehdoitta. Hän oli iloinen, valoisa ja lämmin lastenhoitaja. Hän osasi suhtautua kaikenlaisiin lapsiin empaattisella tavalla. Työyhteisössä hän oli työkavereille iloinen ja valoisa ”höpöttäjä”. Hän oli positiivinen ilon ja hengenluoja kaikkialla.
Tutustuin Riitta Julkuseen Kotkan asuntomessuilla vuonna 2002. Osastolleni tuli iloinen farkkutyttö aviopuolisonsa kanssa. Siitä hetkestä alkoi perheidemme pitkä ystävyys, joka kesti hänen osaltaan hänen kuolemaansa saakka.
Tapaamisemme ensihetkestä tuli tunne, että tässä ihmisessä on jotakin selittämätöntä erityistä lämpöä. Julkunen oli vahva henkisesti ja fyysisesti. Sairastuttuaan vakavasti hän selätti sairauden vuosien ajan. Vakava sairaus runteli hänen kehoaan kauan, mutta sairaus ei kyennyt himmentämään hänen elämän iloaan, jota hän tuhlasi lähellään oleville. Puolisolla, lapsilla ja heidän puolisoillaan sekä lapsen lapsella oli erityinen paikka hänen sydämessä.
Julkunen rakasti tehdä kädentöitä ja täytekakkuja. Täytekakut olivat niin hurmaavan kauniita taideteoksia, ettei niitä varmaan olisi raaskinut syödä. Hän sai käsillään aikaan puhuttelevaa taidetta, joka sai aina kultaisen silauksen. Hänen kädentöissään näkyi kaunis sanoma ja niistä henki ympäristöystävällisyys.
Ei ollut olemassa materiaalia, joka hänen käsissään ei saanut uutta elämää. Kotona ei saanut heittää mitään pois turhana, olipa se lankakerän loppu tai tapetin palanen. Hän toimi myös seurakuntansa luottamushenkilönä.
Vuonna 2014 Julkusen perhe hankki asuntovaunun, joka mahdollisti karavaanarielämän ympäri Suomea. Puolison kanssa tehdyt matkat ulottuivat myös ulkomaille
Lasten muuttaessa omilleen taloon asettui kaksi kääpiövillakoiraa. Vankkurit saivat uudet matkakaverit, valkoisen Pyryn ja mustan Pikin. Villakoirat toivat Riitta Julkusen elämään ihanaa sisältöä, ja hän rakasti niitä todella paljon, siitä oli osoituksena se, että hän saattoi puhua niistä tuntikausia. Hän sanoi saavansa villakoiristaan selittämätöntä taikavoimaa. Hän teki koirille eriparisukista leluja ja hän oli vankasti sitä mieltä, että koirat tarvitsevat leluja niin kuin lapsetkin. Se oli todella viisas oivallus, jonka hän jakoi muillekin.
Vankkurit ovat hänen osalta pysähtyneet. Hyvästi jää farkkutyttö.
Kirjoittajat ovat Riitan perheen pitkäaikaisia ystäviä.