Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Tohtisitko itse katsoa jään alle? Sukeltaja Tiiu Tamm: "Minulle jäänalainen maisema on kuin koti"

Moni sukeltaja kuvaa kirkasta tilaa jään alla katedraaliksi tai holviksi. Tiiu Tammille paikka on vielä läheisempi.

Jään alla järvi on rauhallisimmillaan, kertoo Tiiu Tamm, 53. Hän laskeutuu laiturilta avantoon ja käy turvaköyden päässä olevan miehensä pojan Anssi Immosen kanssa vielä kerran köysimerkit läpi.

Vieressä laiturilla Ulla Lindberg antaa lisää köyttä jään alla kuvaavalle Aleksi Kuroselle.

Laskeutuminen jäänalaiseen ja vedenalaiseen maisemaan on Tammille rauhoittumista. Jään alla vallitsee rauha. Mikään ei liiku. Jään läpi veteen tulee harmoninen tasainen valo, mutta laineiden heijastuksia ei leiju pohjassa.

Pohjois-Karjalassa Kiteellä sijaitsevan Valkiajärven kirkas vesi on tasaisen tyyntä. Ainoastaan laskeutumisavannon kohdalla pohjasta nousee veteen hieman sakkaa.

– Moni sukelluskaveri on kuvaillut jäänalaista maisemaa kuin katedraaliin tai holviin sukeltamisena. Mutta minulle Valkiajärven jäänalainen maisema on kuin koti, laituri on eteinen. Jää on kuin katto, neljässä metrissä oleva kolmen neliön lava on kuin lattia, ja siellä nurkassa on vielä joulukuusikin, jonka joka vuosi koristelemme sinne, Tamm kertoilee.

Tamm tyhjentää ilmaa sukellusliivistä ja painuu tottuneesti veden alle. Tämä on kaikkiaan hänen 245. sukelluksensa. Ensimmäisen jään alle sukelluksensa hän teki vuonna 2014. Siitä eteenpäin hän on käynyt sukeltamassa jään alle joitakin kertoja joka talvi.

Tamm etenee hitaasti rantaa pitkin kohti neljässä metrissä odottavaa joulukuusta. Kontrasti viereisiin hakoihin ja kauniiseen vihreään joulukuuseen on melkoinen. Myöhemmin keväällä ahvenet koristelevat kuusen kudullaan.

Tamm kuvaa jokaisella sukelluksellaan, niin nytkin. Kuusi ja jää sekä vapaasukeltajan kolmioavanto ikuistuvat muistikortille. Itse hän sukeltaa mielellään rauhallisesti paineilmalaitteilla, vaikka käyttääkin myös talvella seitsemän milliä paksua märkäpukua.

Jäänalainen maisema on kuin koti, laituri on eteinen.

Avantouimarina hän ei laita puvun sisään lämmintä vettä ennen avantoon menoa. Sukellustietokoneen näyttö kertoo veden lämmöksi kaksi astetta. Vesi on kirkasta, mutta taivaan ollessa pilvessä jään ja veden ero sekoittuu horisonttiin.

Tamm nousee lähemmäksi jään pintaa. Hengityskuplat kirmaavat jään alla pintaa etsien. Tamm katselee peilautuvaa maisemaa kuplista. Hänellä ei ole kiire minnekään.

Suurissa navetoissa freelancerina työskentelevän kiteeläisen ei täällä tarvitse ruokkia tai hoitaa ketään, ei yhtään sarvipäätä navetoiden 250 naudasta.

– Aivan upeaa, Tamm sanoo kasvot hehkuen noustessaan avannosta 15 minuuttia myöhemmin.

Leuat lyövät loukkua, mutta ilme on iloinen ja silmät säteilevät kuin pikkutytöllä kesäisellä uimarannalla. Hetken hän lämmittelee sormia kuumavesivadissa ennen vaatteiden vaihtoa.

Tamm kuuluu alueensa sukeltaja-aktiiveihin. Hän on käynyt yksin tai osana talkooporukkaa lapioimassa lumet nuotiopaikalta, ollut mukana kunnostamassa laituria, kasannut ja purkanut joka vuosi varusteiden vaihtotilan lumien sulettua.

Mukaansa hän kertoo saavansa aina jonkun innokkaan miehen sahaamaan jäähän avannon. Avannosta tultuaan hän istuu nuotiolle ja ottaa miehensä Matti Immosen keittämää kahvia. Iloinen puheensorina täyttää nuotiopiirin.

Tamm esittelee talvisukellusmuistoja valokuvin. Erityisesti kohta alkava tikkujääaika on antanut hänelle monta hienoa valokuvaa mutta myös mukavia muistoja sielun maisemastaan.

– Paljon olen onneksi päässyt käymään Valkiajärvellä, aina on sukelluskaveri löytynyt, hän kertoo asetellessaan vieraskirjaa postilaatikkoon.

Varjo vilahtaa keskusteluun.

– Tulen ihan oikeasti Valkiajärven rantaan näitä sotauutisia pakoon, ja täällä mieli rauhoittuu, Tamm kertoo.

Tänä talvena lunta onkin saanut sotauutistulvassa lapioida. Nuotiopaikka on ollut jo pitkään lumeton ja puhdas.

– Minullekin tämä maisema on sielun maisema, sanoo Ulla Lindberg ja kertoo, kuinka taulu hänen kotonaan palauttaa mielen järven rauhaan ja sukellusfiiliksiin.

– Minun sielunmaisemani on ennen kaikkea Valkiajärven vedenalainen maisema, komppaa Tamm.

Hänen vilkas katseensa suuntautuu laiturin yli selälle. Aurinko tulee esiin pilven takaa ja lämmittää sukeltajan kasvoja.