Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Missä ja millainen on oma lähimetsikkösi? Kerro meille lähimetsikkösi merkityksestä

Kirja-arvio: Tasokas novellikokoelma yllyttää nuoria sampoa takomaan

Salla Simukka ja Siri Kolu (toim.)

Satalatva

Tammi 2021, 226 s.

Mitä uutta voi enää sanoa Kalevalasta? Salla Simukan ja Siri Kolun toimittama Satalatva päivittää kansalliseeposta kokoelmalla nuorille suunnattuja novelleja. Kirjoittamaan on saatu joukko suomalaisia sanaseppiä: muiden muassa Johanna Sinisalo, Maria Turtschaninoff, Emmi Itäranta, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Mike Pohjola. Se näkyy kannesta kanteen yltävänä laatuna, eikä kokoelmassa ole yhtään varsinaisesti huonoa novellia.

Kaikki tutut hahmot, kuten Louhi, Ilmarinen, Kullervo, Aino ja Joukahainen, pääsevät paistattelemaan parrasvaloissa. Lyhin tikku jää Väinämöiselle, jolle ei enää löydy pääosaa mistään. Hänen elostelujaan tosin perataan tiheällä kammalla ja tuomitaan aiheellisesti useampaan kertaan.

Parhaiten novelleista jäävät mieleen Sinisalon Tuonen tytin tili- ja tutkimuskirjat, joissa käydään läpi Kalevalan mittaan manan majoille päätyvää väkeä sekä Sini Helmisen nälkäpelimäinen novelli Kalevan maille Tuonen joutsenta jahtaamaan joutuvasta nykynuoresta. Jälkimmäisestä olisi riittänyt kokonaiseksi kirjaksi. Piristävä irtiotto on myös Nura Farahin runoelma Joukahainen Somaliassa.

Taitavasta tarinaniskennästä huolimatta kokoelmaa vaivaa tietynlainen tyhjäkäynti. Novellit on tällä kertaa suunnattu nuorelle yleisölle, mutta muuten ne eivät onnistu versomaan mitään erityisen uutta ja ihmeellistä kansalliseepoksen lukuisasti käännetystä mullasta. Toisaalta miten kohtuullista sellaista on odottaa, kun jo itse Kalevala on kansanperinteeseen perustuvaa fanifiktiota, jonka Elias Lönnrot kasasi runonkeräysmatkojensa pohjalta.

Satalatva osuu parhaiten niille, jotka tuntevat Kalevalan henkilöt pintapuolisesti – ehkä katukuvan mainoskylttien perusteella – ja sukeltavat nyt ensimmäistä kertaa uudelleentulkintojen pariin. Paremmin Kalevalaan perehtyneille se on laadukasta, muttei aivan taivaisiin asti yltävää, variointia vanhoista aiheista.