Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Jussi Soini maistelee ja sylkee viinejä työkseen – Muuten en näkisi keskipäivää, viinikauppias sanoo

Jussi Soini haaveili nuorena koripalloilijan urasta, mutta päätyi myymään viinejä ravintoloille ympäri maan.

Kouvolalainen Jussi Soini kaataa muutaman senttilitran viiniä lasin pohjalle, pyörittelee lasia kädessään ja tarkastelee viinin väriä. Sitten hän työntää nenänsä reilusti lasin sisälle, sulkee silmänsä ja haistelee.

Tämän jälkeen hän ottaa siemauksen viiniä suuhunsa ja pyörittelee sitä kielensä ympärillä.

Lopuksi hän nielaisee viinin tai sylkee sen pois – tilanteesta riippuen.

Tällä tavalla kouvolalainen viinikauppias maistelee uusia viinejä.

– Olen maistanut ainakin kymmentätuhatta viiniä.

Aistit ovat parhaimmillaan aamulla, Soini sanoo. Tästä syystä hän aloittaa kollegojensa kanssa tuotteiden maistelun toimistolla jo aamuyhdeksältä.

Maisteltavia viinejä voi olla jopa pari-kolmekymmentä. Viinejä ei juoda.

– Sanon aina, että jos viiniä ei sylkäisisi pois, tässä ammatissa ei näkisi kello 12:ta.

Soini, 42, työskentelee myyntipäällikkönä viinejä maahan tuovassa helsinkiläisyrityksessä Vinetum oy:ssä. Hänen tehtävänään on myydä viinejä suomalaisille ravintoloille.

Osa työtä on viinien hankkiminen yrityksen valikoimiin. Tämä tarkoittaa viinien maistelua alan messuilla, viinitiloilla ja muissa tilaisuuksissa.

Soini urheili koko nuoruutensa. Hänen päälajikseen nousi koripallo.

1990-luvun lopulla hän kuului Kouvojen edustusjoukkueeseen. Lisäksi hän pelasi nuorten SM-sarjassa. Edustusjoukkueessa hän ei saanut niinkään peliaikaa, mutta treenasi kovaa.

Koripallo oli silloin kaikki kaikessa, hän sanoo.

– Menin iltalukioon, että sain harjoitella aamulla miesten kanssa. Iltaisin oli sitten toiset treenit.

Soini haaveili tuolloin ammattilaisurasta.

Sitten tuli vuosi 1999.

Hänen isänsä sairastui kesällä leukemiaan. Syksyllä Soini meni armeijaan. Loppuvuodesta häneltä katkesivat nilkan nivelsiteet, ja hän joutui leikkaukseen.

Keväällä 2000 isä menehtyi.

Soini pelasi tuolloin ykkösdivisioonassa Korikouvoissa. Isän kuoltua urheilun merkitys muuttui.

– Aloin miettiä, mitä oikeasti tekisin tässä elämässä.

Ruoanlaitto kiinnosti Soinia. Niinpä hän lähti 2000-luvun alussa opiskelemaan restonomiksi Lahteen.

Hän otti opintojen aikana viinikursseja ja pääsi pikkuhiljaa sisälle alaan.

Soinin äiti työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään vuosia Alkossa. Poika selaili Alkon katalogeja ja kyseenalaisti viinien kuvailun.

– Ihmettelin, miksi katalogissa kuvailtiin viinejä sanoilla viipyilevä, navetan tausta tai kissanpissa. Sanoin, että eikö niitä voi kuvailla termeillä, jotka tulevat itselle mieleen.

Keskustelut äidin kanssa ja sittemmin työskentely ravintoloissa sai hänet innostumaan toden teolla viineistä. Hän luki alan kirjallisuutta. Nuoruudessaan hän osallistui viinien tuntijoille tarkoitettuihin kansallisiin sommelier-kilpailuihin.

Opinnot venyivät. Soini työskenteli helsinkiläisissä ravintoloissa ja viinibaareissa ensin viikonloput, sitten myös viikolla.

Lopulta äiti sanoi, että pojalla pitää olla jokin tutkinto. Soini valmistui muutaman vuoden sijaan reilussa kuudessa vuodessa loppuvuodesta 2006. Lopputyön aiheena oli viinitilaisuuden tuotteistaminen.

– Kukaan työnantaja ei ole tähän mennessä katsonut koulupapereitani, hän sanoo.

Työskennellessään helsinkiläisessä ravintolassa hän haki entisen työkaverinsa houkuttelemana Vinetumille.

– Halusin oppia lisää viineistä sekä reissata ja nähdä viinitiloja.

Työt viinialan yrityksessä alkoivat kesällä 2006.

Soini seuraa suomalaista viinikulttuuria kahdesta näkökulmasta. Alkon suosituimmat viinit ovat toista kuin viinit, joita hän myy ravintoloille.

Suomalainen – ja kouvolalainen – kuluttaja valitsee Alkon hyllyiltä etenkin uuden maailman viinejä eli Euroopan ulkopuolisia viinejä, hän sanoo.

– Myydyimmät valko- ja punaviinit tulevat Chilestä. Valkoviinien puolella etenkin saksalaiset rieslingit ovat kuitenkin nousemassa ykköseksi.

Uuden maailman punaviineissä suosittuja rypäleitä ovat cabernet sauvignon, merlot ja syrah. Myös australialainen shiraz-rypäle on hedelmäisyytensä ja helppoutensa takia suomalaisten mieleen, Soini kertoo.

Myyntimäärien perusteella suomalaiset pitävät myös italialaisista ripasso-menetelmällä tehdyistä viineistä.

Punaviinien ja valkoviinien rinnalle ovat nousseet kesäisin suositut roseeviinit.

– Puolimakea rosee myy parhaiten Suomessa. Itse olen kuivien ja raikkaiden roseeviinien ystävä.

Soinin mukaan kuohuviineissä italialaiset proseccot ovat Suomessa myydyimpiä.

– Myös samppanjan myynti on kasvanut, mutta hintansa takia pullomäärät eivät nouse niin suuriksi.

Soinin mukaan uuden maailman viinit ovat usein helpompia juotavia eivätkä vaadi välttämättä ruokaa seurakseen.

– Ne ovat pehmeämpiä, pyöreämpiä ja korkeamman alkoholiprosenttinsa takia usein makeamman oloisia ilman jäännössokeria kuin eurooppalaiset tuotteet.

Rieslingissä monia viehättää sen hedelmäisyys, raikkaus ja hapokkuus, hän sanoo.

Alkossa myydyimmät viinit ovat yleensä alahyllyn viinejä eli niin sanottuja kyykkyviinejä. Soinin mukaan halpa viinikin voi olla hyvää. Hän maistoi äskettäin sokkona kymmenen euron tölkkiviiniä ja yllättyi.

– Se oli hinta-laatusuhteeltaan ok.

Soinin mukaan kalliimmat viinit sisältävät enemmän aromeja ja makuvivahteita. Karkeasti arvioituna laatuviinejä saa Alkosta noin 12 eurosta ylöspäin, hän sanoo. Laatua mietittäessä hintaa tärkeämpänä hän pitää kuitenkin sitä, onko kyseessä viinitalon itsensä tekemä viini eikä niin sanottu teollinen viini.

– Etiketistä näkee, missä viini on tuotettu ja pullotettu.

Viiniasiantuntija korostaa, että kaikilla meillä on erilaiset aistit ja maistamme viinit eri tavalla.

– Jos kahdeksan euron viini maistuu jonkun suuhun hyvältä, se on täysin oikein.

Tasokkaat ruokaravintolat suosivat pääasiassa eurooppalaisia viinejä. Maailman arvostetuimpia viinejä ovat elegantit ja keskitäyteläiset pinot noir -viinit, Soini sanoo.

Hänen mukaansa eurooppalaiset viinit on tarkoitettu nautittavaksi paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluvan ruoan kanssa. Ilman ruokaa ne eivät ole välttämättä niin maistuvia.

– Niissä voi myös olla tanniinisuutta tai karvautta, joka kaipaa ruokaa seurakseen.

Soini ei erityisemmin välitä helposti juotavista ja pehmeistä viineistä. Viinissä pitää olla rosoisuutta, hän sanoo.

Rypäleistä hänen suosikkejaan ovat punaviineissä nebbiolo ja pinot noir, valkoviineissä riesling ja chardonnay.

Myös pinot noir -viinit ovat hänen mieleensä.

Jo hakiessaan Vinetumille töihin Soinilla oli ajatuksena parantaa suomalaista viinikulttuuria.

– Toivon, että Suomessa juotaisiin mieluummin pari lasia laadukasta viiniä kuin pullollinen halpaa.

Tätä tavoitetta hän on päässyt edistämään muun muassa Pato-areenalla Kuusankosken Taideruukissa pidetyillä viinimessuilla, joita hän on ollut järjestämässä ravintola Betonyn omistajien kanssa. Lisäksi hän vetää viinikursseja Kouvolan kansalaisopistossa.

Kevätlukukaudella järjestettävät kurssit ovat täynnä. Tuleville lisäkursseille saattaa vielä mahtua, hän sanoo. Myös syksylle on suunniteltu kursseja.

Soinilla on oma yritys Soiviini, jonka nimissä hän järjestää viininmaistelutilaisuuksia ja koulutuksia.

– Kouvolassa on aika laaja joukko ihmisiä, jotka haluavat tutustua heille uusiin viineihin.

Ravintolassa Soinin pöytäseurue pyytää monesti häntä valitsemaan viinin. Yhtä lailla tuttavat haluavat aika ajoin testata hänen viinintunnistustaitojaan. Hän suhtautuu tähän huumorilla.

– On viinejä, jotka suurella todennäköisyydellä tunnistan tietyn alueen tuotteiksi tai tietystä rypäleestä valmistetuiksi viineiksi. Sitten on valtavasti viinejä, joita en tunnista.

Soini käyttää tunnistamisessa teoriatietoa. Sen avulla hän voi sulkea jotkut viinit pois ja toisaalta tunnistaa toiset.

Esimerkiksi tietyt aromit viittaavat tiettyyn maahan tai rypäleeseen. Myös väristä voi tehdä erilaisia päätelmiä. Sameus puolestaan voi tarkoittaa, että kyseessä on luomuviini.

– 50 prosenttia tunnistamisesta on minun kohdallani arvaamista.

Soinin työpaikka on Helsingissä ja koti Kouvolassa. Vaimon lisäksi perheeseen kuuluvat 3- ja 5-vuotiaat pojat. Soinin mukaan "elon tie on ollut perheessä poikkeuksellinen".

Muutama kuukausi esikoisen syntymän jälkeen pojan päästä löydettiin aivokasvain. Se saatiin leikattua pois, eikä kasvain ole uusinut.

– Tilanne on nyt tosi hyvä.

Tällä hetkellä poika elää jotakuinkin tavallista lapsen elämää.

Koronatilanteen takia Soini on ollut välillä lomautettuna työstään. Kovien työvuosien jälkeen se on antanut hänelle tilaisuuden hengähtää.

– Minulla on ollut nyt enemmän aikaa perheelleni ja urheilemiseen.

Kun mansikat mätänivät maahan Asikkalassa, viinihommia opiskelija-asuntolassa treenannut Janne Pihamaa sai idean

Kotiviinin huono maine istuu Suomessa tiukassa, ja sitä vastaan hollolalaisen Ainoa Wineryn yrittäjäpariskunta on taistellut jo vuosia – kun ilmainenkaan alkoholi ei kelvannut yleisölle, oli tuote vaihtua viinistä jäätelöön

"Otetaan vettä, maltaita, humalaa ja aromiksi hanhenkakkaa" – lahtelaisen Ant Brewn odotettu erikoisolut todistaa, että kaiken voi kierrättää