Karjalaisten itkuvirsien avulla lähetettiin viestejä tuonpuoleiseen ja ilmaistiin kaipuuta ja rakkautta
Karjalaiset itkuvirret ovat valitusrunoutta, jota esitetään perinteen sanelemalla tavalla erityisellä itkumelodialla ja arkikielestä poikkeavalla itkukielellä.
Kun aunuksenkarjalaista itkuvirsiperinnettä väitöstutkimuksessaan tarkasteleva folkloristi Viliina Silvonen Helsingin yliopistosta kuuntelee äänitteiltä vanhan kansan itkuvirsiä, tuntee hän olevansa samaan aikaan kahdessa keskenään jokseenkin ristiriitaisessa paikassa. Itkijän ääni ei tunnu sopivan arkistosalin kolkkoon ympäristöön, vaan se vetää jonnekin muualle.
Kirjautuneille
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.