Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Itsenäisyyspäivän kunniamerkkien saajat julkistettiin – katso ketkä palkittiin Lahden seudulla

Juopuneen proomukuskin herättely jäi uimakoululaisten mieleen 1940-luvulla Vääksyn kanavalla – kerro omat muistosi 150-vuotisjuhlia viettävältä kanavalta

Kotiseutuaktiivi Erkki Raunio kertoo lapsuutensa ja nuoruutensa muistoja Vääksyn kanavalta. Heinäkuun alussa on luvassa kanavan 150-vuotisjuhlaviikko.

Vääksystä taitaa olla mahdotonta puhua mainitsematta kanavaa, joka on ollut erottamaton osa sen arkea jo 150 vuoden ajan. Sen jälkeen kun kanava avattiin 1871, monet sukupolvet ovat käyneet kalassa, odottaneet laivakyytiä tai viettäneet juhlia sen rannoilla.

Tällaisia muistoja asikkalalaisella kotiseutuyhdistyksen ja museotoiminnan aktiivilla, 83-vuotiaalla Erkki Rauniolla on lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Uimakoulu ja humalainen proomumies

1940-luvun lopulla kanavan suulla Vesijärven päässä pidettiin uimakoulua. Lapset uivat kanavassa, ja taitavimmat saivat uida kanavan poikki toiselle rannalle, Raunio muistelee.

– Piti tarkkaan katsoa, ettei häiritty liikennettä. Täytyi aina olla rannalla, kun laivoja liikkui.

Erään kerran uimakoulun aikoihin kanavaa kohti tuli hinaaja, joka veti perässään proomua. Uimakoululaiset alkoivat ihmetellä, miksi hinaajan pilli soi toistuvasti monta kertaa, kun yleensä sitä soitettiin vain kerran kanavaan tultaessa. Kävi ilmi, että proomun perämies oli kovassa humalassa, ja häntä yritettiin laivan pillin äänellä herättää.

– Mutta herättely ei tuottanut tulosta.

Kanavamiehet eivät tykänneet yhtään huonoa siitä, että me koulupojat kävimme heitä auttamassa silloin tällöin.

Erkki Raunio

Kanavassa on Vesijärven päässä mutkia, ja hinauksessa olleen proomun miestä olisi tarvittu ohjaamaan alustaan, ettei se osu rantakiviin. Kun proomukuskia ei saatu kajuutasta hereille, hinaajan ei auttanut muu kuin yrittää saada proomu ehjänä mutkien läpi vaijerin avulla ohjailemalla.

– Sitten kun se pääsi laituriin, mies heräsi.

Uimakoulun urheilullinen opettaja oli rientänyt auttamaan ja yritti heittää köyttä, jolla proomu saataisiin kiinnitettyä laituriin. Hän ei kuitenkaan onnistunut. Sen sijaan juopunut proomumies heitti köyden paikalleen heti ensimmäisellä yrityksellä.

– Hänellä oli niin kova ammattitaito, että humalassakin se onnistui.

Raunion tiedossa ei ole, saiko proomumies pitää työnsä.

Koulupojat portteja sulkemassa

Raunio aloitti vuonna 1944 kansakoulun kanavan lähistöllä, nykyisessä Nuokun talossa. Koulupojatkin olivat apuna kanavamiehille. Kanavan portit olivat siihen aikaan käsikäyttöisiä.

– Joskus koulumatkalla me kävimme ohi kulkiessamme pyörittämässä sulkuportit auki tai kiinni. Kouluun mennessä aina käännettiin.

– Siinä oli laudoista tehty pyöreä rinki, jota pitkin käveltiin ympyrää ja työnnettiin avaajaa. Näin portti avautui kahden hengen voimalla. Vastaavasti toisella puolella oli samoin. Siis kaikkiaan neljä kääntölaitetta.

Kimolan kanavan uusi kävelysilta on auki, nopeusrajoituksia laskettu maalla ja vedessä

Palkkaa ei maksettu, mutta apu kelpasi.

– Kanavamiehet eivät tykänneet yhtään huonoa siitä, että me koulupojat kävimme heitä auttamassa silloin tällöin.

Töitä nimittäin riitti. Kanavalla oli jatkuvasti paljon liikennettä: oli proomuja ja matkustajalaivoja Lahdesta Heinolaan ja Jyväskylään, ja tukkilauttojakin uitettiin kanavan läpi.

Raunio muistelee, miten vielä 40-luvulla miehet vetivät käsin tukkilautat sulkukammiosta Vesijärven puolelle. Sähkövinssi tuli vasta myöhemmin.

– Kanavalla oli myös miesvoimalla toimiva kääntösilta, mutta sen käyttöön ei meitä koulupoikia päästetty.

Legendaariset juhannustanssit

Kansa kokoontui 1950-luvulla Kanavaniemeen juhannusjuhliin ja tansseihin, joita Sotainvalidien Veljesliitto järjesti. Lavoja saattoi olla jopa neljä, kun kahden varsinaisen tanssilavan lisäksi käytössä oli siirrettäviä lavoja. Erkki Rauniokin kävi nuorena miehenä tansseissa ja oli joskus järjestysmiehenä.

– Siellä oli valtava määrä väkeä aina juhannuksena ja Suomen kuuluisimmat orkesterit soittamassa.

– Muistan kun ei mitkään parkkipaikat riittäneet, vaikka 1950-luvulla auto oli paljon harvinaisempi kuin nykyään. Pitkät jonot autoja oli maantiellä Vääksystä Hillilän suuntaan.

Juhannusjuhlat olivat koko perheen tapahtuma, ja yleisöä oli perhekunnittain vauvasta vaariin.

– Tämä oli sellaista väkeä, jolla oli jonkinmoinen lompakko taskussa, ja ravintolasta ostettiin makkaraa, limsaa ja karkkia. Jostain syystä järjestäjät rupesivat kuitenkin käyttämään rockyhtyeitä, ja hyvä, maksava yleisö jäi pois, Raunio harmittelee.

Portit aukesivat kesään Kimolassa, Vääksyssä ja Kalkkisissa – Kimolassa käyntiin ensimmäinen kokonainen liikennöintikausi, ainakaan kauden avajaispäivänä sululla ei ollut suurta ryntäystä

– Rahattomat nuoret menivät sisään pinnaamalla tai ostivat vähillä rahoillaan lipun.

Kauppa ei enää käynyt. Raunio muistelee, että 1960-luvulla juhlat alkoivat kuihtua.

– Ei siellä enää ollut sellainen fiilinki kuin aikaisemmin.

Puiset lavat joutuivat sittemmin ilkivallan kohteeksi, ja ne purettiin 1980-luvulla. Sementtilava on edelleen kanavaniemessä.

Kerro omia muistojasi Vääksyn kanavalta täällä. Muistoista kootaan juttu Etelä-Suomen Sanomiin.

Tämä juttu löytyy Etelä-Suomen Sanomien kesälehdestä. Lue koko lehti tästä!

Kanavat avautuivat Vääksyssä, Kalkkisissa ja Kimolassa –  yksi vene oli odottamassa ylävirran puolella sulutuksen alkamista: "Olin ensimmäinen, joka meni läpi myös viime vuonna"

Höyrylaivoille on käynyt kuin saimaannorpille: kanta ei pienene, mutta uusia poikasia tulee harvakseltaan