Juopuneen proomukuskin herättely jäi uimakoululaisten mieleen 1940-luvulla Vääksyn kanavalla – kerro omat muistosi 150-vuotisjuhlia viettävältä kanavalta

Kotiseutuaktiivi Erkki Raunio kertoo lapsuutensa ja nuoruutensa muistoja Vääksyn kanavalta. Heinäkuun alussa on luvassa kanavan 150-vuotisjuhlaviikko.

Lapsia katsomassa laivan saapumista kanavaan vuonna 1955. H. Sirola

Silja Puttonen

Vääksystä taitaa olla mahdotonta puhua mainitsematta kanavaa, joka on ollut erottamaton osa sen arkea jo 150 vuoden ajan. Sen jälkeen kun kanava avattiin 1871, monet sukupolvet ovat käyneet kalassa, odottaneet laivakyytiä tai viettäneet juhlia sen rannoilla.

Tällaisia muistoja asikkalalaisella kotiseutuyhdistyksen ja museotoiminnan aktiivilla, 83-vuotiaalla Erkki Rauniolla on lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Uimakoulu ja humalainen proomumies

1940-luvun lopulla kanavan suulla Vesijärven päässä pidettiin uimakoulua. Lapset uivat kanavassa, ja taitavimmat saivat uida kanavan poikki toiselle rannalle, Raunio muistelee.

– Piti tarkkaan katsoa, ettei häiritty liikennettä. Täytyi aina olla rannalla, kun laivoja liikkui.

Erään kerran uimakoulun aikoihin kanavaa kohti tuli hinaaja, joka veti perässään proomua. Uimakoululaiset alkoivat ihmetellä, miksi hinaajan pilli soi toistuvasti monta kertaa, kun yleensä sitä soitettiin vain kerran kanavaan tultaessa. Kävi ilmi, että proomun perämies oli kovassa humalassa, ja häntä yritettiin laivan pillin äänellä herättää.

– Mutta herättely ei tuottanut tulosta.

Kanavamiehet eivät tykänneet yhtään huonoa siitä, että me koulupojat kävimme heitä auttamassa silloin tällöin.

Erkki Raunio

Kanavassa on Vesijärven päässä mutkia, ja hinauksessa olleen proomun miestä olisi tarvittu ohjaamaan alustaan, ettei se osu rantakiviin. Kun proomukuskia ei saatu kajuutasta hereille, hinaajan ei auttanut muu kuin yrittää saada proomu ehjänä mutkien läpi vaijerin avulla ohjailemalla.

– Sitten kun se pääsi laituriin, mies heräsi.

Erkki Raunio on Asikkalassa tunnettu kotiseutumies. Leena Liukkonen

Uimakoulun urheilullinen opettaja oli rientänyt auttamaan ja yritti heittää köyttä, jolla proomu saataisiin kiinnitettyä laituriin. Hän ei kuitenkaan onnistunut. Sen sijaan juopunut proomumies heitti köyden paikalleen heti ensimmäisellä yrityksellä.

– Hänellä oli niin kova ammattitaito, että humalassakin se onnistui.

Raunion tiedossa ei ole, saiko proomumies pitää työnsä.

Koulupojat portteja sulkemassa

Raunio aloitti vuonna 1944 kansakoulun kanavan lähistöllä, nykyisessä Nuokun talossa. Koulupojatkin olivat apuna kanavamiehille. Kanavan portit olivat siihen aikaan käsikäyttöisiä.

– Joskus koulumatkalla me kävimme ohi kulkiessamme pyörittämässä sulkuportit auki tai kiinni. Kouluun mennessä aina käännettiin.

– Siinä oli laudoista tehty pyöreä rinki, jota pitkin käveltiin ympyrää ja työnnettiin avaajaa. Näin portti avautui kahden hengen voimalla. Vastaavasti toisella puolella oli samoin. Siis kaikkiaan neljä kääntölaitetta.

Kimolan kanavan uusi kävelysilta on auki, nopeusrajoituksia laskettu maalla ja vedessä

Palkkaa ei maksettu, mutta apu kelpasi.

– Kanavamiehet eivät tykänneet yhtään huonoa siitä, että me koulupojat kävimme heitä auttamassa silloin tällöin.

Töitä nimittäin riitti. Kanavalla oli jatkuvasti paljon liikennettä: oli proomuja ja matkustajalaivoja Lahdesta Heinolaan ja Jyväskylään, ja tukkilauttojakin uitettiin kanavan läpi.

Raunio muistelee, miten vielä 40-luvulla miehet vetivät käsin tukkilautat sulkukammiosta Vesijärven puolelle. Sähkövinssi tuli vasta myöhemmin.

– Kanavalla oli myös miesvoimalla toimiva kääntösilta, mutta sen käyttöön ei meitä koulupoikia päästetty.

Vääksyn kanavan sulkuportti avattiin vielä 1960-luvulla käsin. H. Sirola

Legendaariset juhannustanssit

Kansa kokoontui 1950-luvulla Kanavaniemeen juhannusjuhliin ja tansseihin, joita Sotainvalidien Veljesliitto järjesti. Lavoja saattoi olla jopa neljä, kun kahden varsinaisen tanssilavan lisäksi käytössä oli siirrettäviä lavoja. Erkki Rauniokin kävi nuorena miehenä tansseissa ja oli joskus järjestysmiehenä.

– Siellä oli valtava määrä väkeä aina juhannuksena ja Suomen kuuluisimmat orkesterit soittamassa.

– Muistan kun ei mitkään parkkipaikat riittäneet, vaikka 1950-luvulla auto oli paljon harvinaisempi kuin nykyään. Pitkät jonot autoja oli maantiellä Vääksystä Hillilän suuntaan.

Juhannusjuhlat olivat koko perheen tapahtuma, ja yleisöä oli perhekunnittain vauvasta vaariin.

– Tämä oli sellaista väkeä, jolla oli jonkinmoinen lompakko taskussa, ja ravintolasta ostettiin makkaraa, limsaa ja karkkia. Jostain syystä järjestäjät rupesivat kuitenkin käyttämään rockyhtyeitä, ja hyvä, maksava yleisö jäi pois, Raunio harmittelee.

Portit aukesivat kesään Kimolassa, Vääksyssä ja Kalkkisissa – Kimolassa käyntiin ensimmäinen kokonainen liikennöintikausi, ainakaan kauden avajaispäivänä sululla ei ollut suurta ryntäystä

– Rahattomat nuoret menivät sisään pinnaamalla tai ostivat vähillä rahoillaan lipun.

Kauppa ei enää käynyt. Raunio muistelee, että 1960-luvulla juhlat alkoivat kuihtua.

– Ei siellä enää ollut sellainen fiilinki kuin aikaisemmin.

Puiset lavat joutuivat sittemmin ilkivallan kohteeksi, ja ne purettiin 1980-luvulla. Sementtilava on edelleen kanavaniemessä.

Kerro omia muistojasi Vääksyn kanavalta täällä. Muistoista kootaan juttu Etelä-Suomen Sanomiin.

Tämä juttu löytyy Etelä-Suomen Sanomien kesälehdestä. Lue koko lehti tästä!

Vääksyn kanavan viimeinen tukinuitto oli vuonna 1987. Helge Heinonen

Kanavat avautuivat Vääksyssä, Kalkkisissa ja Kimolassa –  yksi vene oli odottamassa ylävirran puolella sulutuksen alkamista: "Olin ensimmäinen, joka meni läpi myös viime vuonna"

Mikä?

Vääksyn kanava

Vesijärven ja Päijänteen yhdistävä kanava avattiin Vääksyyn 2.8.1871. Se oli rakennettu 1868–1871 juuri nälkävuosien jälkeen osana valtion hätäaputöitä.

Kanavaa syvennettiin ja laajennettiin vuosina 1908–1911. Kanavaa remontoitiin 1970-luvun alussa, ja läppäsilta rakennettiin 1975.

Kanavan pituus on 1 315 metriä ja vedenpintojen korkeusero 2,85–3,35 metriä.

Alusten suurin sallittu pituus on 35 metriä, leveys 8,3 metriä, syväys 2,4 metriä ja korkeus 11 metriä. Kanavan ylittävän, avattavan sillan alikulkukorkeus on 2,1 metriä.

Suomen vilkkain veneilykanava. Ruuhkia saattaa olla etenkin perjantaisin kello 17–20 ja sunnuntaisin kello 15–20.

Veneilijän palvelut ovat Kanavalahden vierassatamassa Päijänteen puolella.

Lähteet: Väylävirasto, Museovirasto, Traficom

Höyrylaivoille on käynyt kuin saimaannorpille: kanta ei pienene, mutta uusia poikasia tulee harvakseltaan

150 vuotta

Poimintoja juhlaviikon ohjelmasta

Vääksyn kanavalle on suunniteltu 5.–11.7. monenlaista ohjelmaa 150-vuotisjuhlan kunniaksi, mikäli koronarajoitukset sallivat.

5.7. klo 18–20 yhteislauluilta Toivo Kärki-puistossa

6.7. klo 15–20 Mobilisti-ilta

7.7. klo 13 alkaen Kanavalla Soi -päivässä paikallisia esiintyjiä, muun muassa Musaratas-yhtye ja Vääksyn Lauluveikot.

8.7. klo 18 ulkoilmaelokuva Toivo Kärki -puistossa

9.7. klo 11–14 Lapsille suunnattu kalastusteemainen tapahtuma Vesimyllymuseolla

9.7. klo 14 venekavalkadissa kanavassa muun muassa vanhoja veneitä, purjeveneitä ja ökyveneitä.

10.7. klo 13 höyrylaivaregatta 2021

10.7. klo 19–23 Toivo Kärki -konsertti ja kesätanssit esiintyjänä Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit

11.7. klo 15 Kyläkalaasi, Vuoden kylä -palkinnonjako ja konsertti

Kommentoi

Mainos: Fira Group oy

Hyvä yhteishenki saa palaamaan ja pysymään

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut