Insinööristä tulikin puistomestari – Jukka Koponen tuli kunnostamaan Kärkölän Huovilan puutarhaa kaksi vuosikymmentä sitten ja päätyikin jäämään

Kun puiston puolella istutukset ovat tarkasti omilla paikoillaan, Koposen omassa pihassa saavat kaikki kukat kukkia. Joskus omaan pihaan eksyy myös puiston vieraita.

Jukka Koponen on tänä kesänä lupautunut vetämään myös puiston opastuskierroksia. Maiju Manninen

Marjaana Lahola

– Kun tulin tänne, en olisi arvannut, että täällä päätän työuraani samassa paikassa, Jukka Koponen naurahtaa.

Parinkymmenen viime vuoden ajan iso osa hänen työelämäänsä ja vapaa-aikaansa ovat olleet Kärkölässä sijaitsevan Huovilan puiston polut, kasvit ja lammet. Siellä sijaitsee niin puistomestarina toimivan Koposen työpaikka kuin hänen kotinsakin, vanha ratsumestarin talo.

Muutos kuulostaa melkoiselta, kun ottaa huomioon, että Koponen on ensimmäiseltä koulutukseltaan insinööri. Huovilaan hän päätyi ensin kunnostuksen projektipäälliköksi, mutta onkin nyt viihtynyt puistossa jo yli 20 vuotta – ja vielä eläköitymisen jälkeenkin.

Palataan hetkeksi ajassa noin 120 vuotta taaksepäin. Silloin insinööri Carl Constantin Collin perusti Huovilaan englantilaistyylisen maalaispuiston, jonne tuli muun muassa istutuksia ja neljä tekolampea

Tiluksilla alkoi myös uuden päärakennuksen rakentaminen, mutta siitä saatiin lopulta aikaiseksi ainoastaan kivijalka.

Kesken jääneen päärakennuksen kivijalassa kukkivat kesällä ruusut. Jukka Koponen

Myöhemmin Collin myi maat, ja lopulta puiston säännöllinen hoitokin katkesi. Kärkölän kunnan omistuksessa Huovilan puisto on ollut 1950-luvulta.

Kymmenien vuosien aikana puisto metsittyi, vaikka jonkin verran raivaamista Koposen mukaan kyllä tehtiin. 1990-luvun alun kunnostussuunnitelmatkin jäivät toteuttamatta.

Tärkeä käänne tuli vuonna 1995, kun Suomi liittyi EU:hun. Silloin tuli mahdolliseksi hakea EU:lta tukea puiston kunnostamiseen. Tukea tuli muualtakin, ja vuonna 1999 aloitettiin puolitoistavuotinen projekti, jonka kustannukset olivat lopulta noin neljä miljoonaa markkaa.

– Tämä oli Suomessa ensimmäinen puistorakennuskohde, jota EU tuki. Kunnostus oli suuri Suomenkin mittakaavassa, Koponen kertoo.

Myös Koposen oma koti on puiston alueella. Sen pihalla saavat kaikki kukat kukkia. Maiju Manninen

Tuosta kunnostuksesta alkoi myös Koposen työura Kärkölässä. Tehtävänä oli saada puisto alkuperäiseen asuunsa, ja Koponen toimi siinä projektipäällikkönä.

Hän ei kuitenkaan ole alkujaan puutarhuri, vaan opiskeli ensin itsensä tie- ja vesirakennusinsinööriksi Kuopiossa ja toimi sen jälkeen muun muassa kunnallistekniikan suunnittelijana. Myöhemmin hän päätyi opiskelemaan Lahdessa vielä miljöösuunnittelijaksi.

Hyvin erilaisilta vaikuttavat koulutustaustat sopivatkin hyvin yhteen Huovilan puistossa. Vuosien varrella työhön on kuulunut myös kunnan vuokratalojen isännöintiä ja kiinteistöpäällikön tehtäviä, mutta:

Kun olen ollut täällä niin pitkään, muistan missä kasvaa minkälainen perenna, puu ja pensas ja osaan kertoa siitäkin.

Jukka Koponen

– Huovila on ollut koko ajan tehtävänä siinä sivussa. Olen kokenut, että tämä on päähomma, ja muut vaativat enemmän. Tämä on tehtävänä se, mikä on kuitenkin mieleisempää, Koponen pohdiskelee.

Niinpä puolisen vuotta sitten hän päätyi myöntymään, kun häneltä kysyttiin, kiinnostaisiko häntä lähestyvän eläkeiän myötä jatkaa puistossa edelleen, nyt puistomestarin tittelillä.

Puistosta on vuosien varrella viety kasveja koteihinkin. Kevätesikon toi puistoon nainen, joka myönsi vieneensä sellaisen sieltä monta kymmentä vuotta aiemmin. Maiju Manninen

Myös puistossa sijaitsevan kotitalon pihalla saa halutessaan kynnenaluset multaan, ja Koponen onkin harrastanut pihatöitä jo pitkään.

– Jo nuorempana minulla oli keväisin kesäkukkien taimia ikkunoilla, ja olen kotona laittanut pihaa. Ja kun olen muuttanut, niin joku sormellinen multaa on kaivettu ja istutettu, jos se on ollut mahdollista, hän kertoo.

Pensaiden suojaamassa pihassa on nykyisin muun muassa kukkapenkkejä, perennoja ja kesäkukkia. Koponen kuvailee pihaansa cottage garden -tyyliseksi: paljon perennoja ja penkissä kukkia, jotka saavat kasvaa ja siementää.

– Siinä on sellainen henki, ja se sopii minun luonnolleni, että kaikki kukat saavat tässä kukkia. Puisto on sitten erikseen: siellä pidetään ne istutukset, jotka sillä paikalla ovat, eikä niitä muutella, Koponen sanoo.

Koponen olisi voinut jäädä eläkkeelle, mutta päätyi vielä jatkamaan puistossa. Nimike vaihtui siinä yhteydessä kiinteistöpäälliköstä puistomestariksi. Maiju Manninen

Työpaikalla asumiseen Koponen on vuosien varrella tottunut, eikä sitä ajatuksena täysin lyttääkään. Varsinkin talvella on hyvin rauhallista, mutta kesäaikaan kotipihaan saattaa päätyä puiston vierailijoita – kuten kerran vanhempi rouva, jonka Koponen löysi puutarhapöytänsä äärestä neulomasta. Joskus vierailijat kurkkivat suorastaan ikkunoista sisään.

Silti hän ei ole välttämättä pannut erityisesti pahakseen, jos joku on vieraillut hänen pihallaan ja saanut vaikkapa inspiraatiota omaan puutarhaansa.

Puistossa käyskentely vapaa-ajallakaan ei turhauta, vaikka töitä tulee samalla mietittyä.

– Tänäänkin olen kävellyt puistossa monta kertaa. Kierrän sen aamuisin ja iltaisin. Samalla miettin, mitä pitää tehdä.

Pieniä muutoksia puistoon saatetaankin silloin tällöin tehdä. Jotkut puiston paikat muistuttavat Koposen mukaan Berliinissä sijaitsevaa Tiergartenin puistoa.

– Sieltä saattaa tulla jotakin ajatusta, jota voisi harkita vaihtuvissa kesäistutuksissa.

Puiston siimeksestä on vuosien varrella saattanut löytyä esimerkiksi näyttely, tai kivijalkaan on sijoitettu taulunkehyksiä tai peilejä.

– Joka vuosi en ole keksinyt jotain uutta, mutta pitää miettiä taas, mikä voisi olla lisänä.

Vielä Koponen ei tiedä, kuinka paljon töitä puistomestarille kertyy – tuskin aivan kokopäiväisesti. Suurin osa töistä keskittyy kesäkaudelle, eikä hän ole puiston ainoa työntekijä.

– 20 vuoden aikana täällä eteen tulevat tehtävät ovat jo syöpyneet mieleen, joten ei tarvitse hirveitä ponnistuksia tehdä, Koponen kertoo.

Hän on myös paikalla, jos puistossa järjestetään tapahtumia, ja valvoo aluetta jonkin verran. Vielä on epäselvää esimerkiksi se, järjestetäänkö puistossa tänä vuonna kesäkauden päättävä Valon ja musiikin ilta. Edellisvuosina vierailijoita on ollut tapahtumassa noin 1 500.

Yksi Koposen lempipaikoista puistossa on lammelle johtava koivukuja , varsinkin keväisin kun puunlehdet ovat hennonvaaleita. Maiju Manninen

– Valaistaan puistoa, reilu tuhat roihua ja kynttilää polkujen varrella ja musiikkipainotteista ohjelmaa, Koponen kuvailee.

Puutarhanhoitotöiden lisäksi Koponen on tänä kesänä lupautunut vetämään opastuskierroksia.

– Kun olen ollut täällä niin pitkään, muistan missä kasvaa minkälainen perenna, puu ja pensas ja osaan kertoa siitäkin.

Viime joulukuussa Huovilan puisto palkittiin Päijät-Häme-mitalilla. Jukka Koponen pohtii, että se on jonkinlainen kunnian­osoitus myös hänen työstään.

– Olisi ollut ihan hyvä päättää siihenkin työura, mutta jatketaan kuitenkin.

Huovilan puisto, Museotie 17, Kärkölä. Avoinna ympäri vuoden päivittäin k el lo 10–20. Kesäkahvila, museo ja kasvimyymälä 30.5.–15.8. ke–su k el lo 11–17. Suljettu juhannusaattona.

Tämä juttu löytyy Etelä-Suomen Sanomien kesälehdestä. Lue koko lehti tästä!

Kolme tärppiä

Jukka Koposen lempipaikat Huovilan puistossa

1. Kivijalka. "Siellä on paikka ruusutarhalle ja nyt reilu nelisenkymmentä pensasruusua. En ole niin kova ruusuharrastaja, mutta kun ne alkavat kukkia yhtä aikaa kesä-heinäkuun vaihteessa, tuoksu on joskus niin runsas että tulee ulos kivijalastakin."

2. Hiidenmäen rinne. "Kun kiipeää ylös rinteelle, sieltä löytyy sieniä ja marjoja. Niistä ei passaa sanoa tarkkaan, missä ovat. Kunhan sienestysaika tulee, ne vetävät minua sinne."

3. Koivukuja. "Kun kivijalalta katsoo koivukujan pääpolkua, siellä näkyy ylälampi ja suihkulähde ja sen edessä vielä pyöreä kukkapenkki. Polunreunassa kukkii yhtenäisenä 60–70 metriä ennen rantaa vuorenkilpiä. Siinä on hieno näkymä, jossa silmä lepää tiettyinä vuodenaikoina. Ihan keväällä on mielestäni kaunein hetki."

Kommentoi

Mainos: Lahden Diakonialaitos

Heidi kamppaili oman jaksamisensa kanssa, kunnes sai avukseen Sinin

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut