Quinteto Fuego tuo tangon Urkuviikolle

- Niin, yleensä meidät luokitellaan mieluummin jazziksi, eli olisimme periaatteessa voineet esiintyä yhtä hyvin jazztorillakin, toteaa Quinteto Fuegon hanuristi Heli Siekkinen.

- Mutta kun halusin yhdistää tähän urut, esitys kuuluu selvästi Urkuviikolle, jatkaa Urkuviikon johtaja Erkki Krohn.

Quinteto Fuego on viiden, alunperin Jyväskylän konservatoriossa opiskelleen nuoren yhtye, joka soittaa lähinnä argentiinalaisen Ástor Piazzollan säveltämää tango nuevoa, siis uutta tangoa.

- Klassisen musiikin harrastajien mielestä se ei ole riittävän klassista, tangon harrastajien mielestä se ei ole riittävän tangoa. Siksi se monesti luokitellaan jazziksi, Krohn selvittää.

Urkuviikolla musiikista kuitenkin puhutaan tangona. Krohn tutustui argentiinalaiseen tangoon jo vuosia sitten vieraillessaan Buenos Airesissa ja lähti sen perässä myös viimekeväisille Maailman tango -festivaaleille Tampereelle. Siellä hän näki Quinteto Fuegon ja alkoi miettiä, miten heidät saisi Lahden urkuviikolle.

- Uruilla on soitettu Deep Purplen Burniä ja Nirvanan Smells like teenspritiä. Tiesin, että urut kyllä taipuvat tangoonkin, jos vain löytyy sopiva urkuri, Krohn kertoo.

Ja löytyihän se: Susanne Kujala. Itsekin harmonikkaa soittanut Kujala konsertoi muun muassa Urkuviikolla miehensä, hanuristi Veli Kujalan kanssa. Hän myös tekee parhaillaan tohtorintutkintoa Sibelius-Akatemiassa aiheenaan "urut uuden musiikin instrumenttina". Häneltä siis saattoi odottaa tangomaista otetta urkujen soittoon.

- Me innostuimme ideasta heti. Tykkäämme siitä, että soundi on iso ja urkujen kanssa se epäilemättä on sitä, Siekkinen toteaa. Kujala oli Siekkiselle myös vanha tuttu harmonikansoiton parista.

Ensimmäinen Quentito Fuegon ja Kujalan yhteinen harjoitus pidettiin sunnuntaina.

- Emme osanneet kyllä etukäteen arvata, miltä kuulostaisimme yhdessä, Siekkinen sanoo. Yllätys oli kuitenkin iloinen.

- Haaveena olisi, että joskus saisimme showhon myös tanssijat mukaan ja pääsisimme Sibeliustaloon, suunnittelee Krohn.

Oikea konserttisali olisi helpompi myös akustiikaltaan.

- On mukavaa soittaa kirkossa, mutta kaiku on täällä aika pitkä. Sen huomioimista täytyy nyt harjoitella, Siekkinen sanoo.

- Täytyykin toivoa paikalle paljon ihmisiä, ne imevät kaikua, hän vetoaa.

Quentito Fuego ja Susanne Kujala Ristinkirkossa 21. elokuuta kello 19.

Perustettiin Jyväskylässä vuonna 2001: "Muusikko-opintoihin kuului kamariorkesterissa soittaminen, mutta harmonikka taipuu vähän huonosti Mozartiin. Opettaja ehdotti, että perustetaan kvintetti. siitä se lähti", kertoo Heli Siekkinen.

Kokoonpano on vuosien saaatossa hieman muuttunut. Tällä hetkellä yhtyeessä soittaa Heli Siekkinen (harmonikka), Elina Mero (viulu), Outi Jussila (piano), Joona Hasan (kitara) ja

Marja-Helena Ojanperä (kontrabasso), jota Lahdessa tuuraa Jani Koskela.

Ohjelmisto koostuu pääosin Ástor Piazzollan musiikista, mutta joitakin syrjähyppyjä myös muiden argentiinalaisten säveltäjien musiikkiin on tehty. "Maailman tango -festivaaleilla soitimme myös suomalaista lavatangoa," Siekkinen kertoo.

Yhtye esiintyy niin klubeilla, pubeissa, festivaaleilla, konserttisaleissa kuin yksitystilaisuuksissakin.

Ástor Piazzolla (1921-1992) oli argentiinalainen tangosäveltäjä ja musiikin uudistaja. Hän kehitti tango nuevon, uuden tangon, jossa perinteiseen argentiinalaiseen tangoon on yhdistetty jazzin ja länsimaisen taidemusiikin elementtejä.

Konsertissa kuullaan Piazzollan tunnetuimpia teoksia.

Urkutaiteilija Jan Lehtola tuo torstaina lahtelaisväriä kansainväliselle urkuviikolle. Hän esiintyy yhdessä Sinfonia Lahden käyrätorvensoittaja Petri Komulaisen kanssa kello 12 Ristinkirkossa.

Ohjelmassa on Sinfonia Lahden fagotistin Harri Ahmaksen ja libanonilaisen Naji Hakimin urkusävellykset sekä Charles-Marie Widorin runollinen kolmas urkusinfonia. Ahmaksen Four Bagatelli (2004) ja Hakimin Suite Rhapsodique (2002) ovat tilausteoksia Lehtolalle ja Komulaiselle. 13 vuotta yhdessä esiintyneellä duolla on takanaan kymmenkunta kantaesitystä tai tilausteosta.

- Lähtökohtana oli hankkia teoksia, jotka on sävelletty nimenomaan uruille. Aluksi tuntui, ettei materiaalia ole kovin paljon, mutta nyt kasassa on jo 30-40 teosta, Lehtola kertoo.

Ahmaksen teos on Lehtolan mukaan hyvä esimerkki uruille tehdystä alkuperäissävellyksestä.

- Siinä säveltäjä on pyrkinyt ottamaan kaikki irti instrumentista.

Hakimin teoksen piti alun perin heijastaa säveltäjän tuntoja suomalaisesta luonnosta, erityisesti Lapin kokemuksia.

- Omalta kannaltani oli kuitenkin kiinnostavampaa saada teos, jossa hyödynnetään libanonilaista musiikkia. Tämän jälkeen Hakim on alkanut käyttää omaa musiikkiperinnettään enemmänkin teoksissaan, Lehtola sanoo.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut