"Tuoksui varhaissyksylle ja Oululaisen ruisleivälle. Jännitti." – lue sykähdyttävät muistot ensimmäisestä koulupäivästä

Ensimmäiseen koulupäivään liittyy tunteita ja muistoja, niin hyviä kuin huonojakin. Tässä muutama kymmenen tarinaa eri-ikäisiltä lukijoiltamme. Kunkin tarinan perässä on muistonsa jättäneen koulunaloitusvuosi. Oman ensimmäisen koulupäivän muistosi voit jättää tämän jutun kommentointiosiossa.

Krista Koivisto

– Ensimmäinen koulupäivä oli odotettu päivä. Kolme vanhempaa sisarustani olivat aloittaneet aikaisempina vuosina koulutaipaleensa. Koulumatkaa oli harjoiteltu, mutta äidin kanssa menin reppu selässä Jalkarannan kansakouluun. Äidit seisoivat rivissä seinustalla ja jossain vaiheessa huomasin, että he olivat poistuneet.

Opettaja Elvi Eriksonin kanssa harjoittelimme ryhmäytymistä ja koululuokassa olemista. Mieleeni jäi laululeikki Mummon kanasista – Jorma taisi olla se viekas kettu.

Koulupäivän jälkeen löysin tieni kotiin helposti. Kotona olikin odottamassa lämmin pulla ja lasillinen mustaviinimarjamehua.

Illalla luettelin uusien kavereitteni nimiä. Sitä en hyväksynyt, että naapurin Pia olisi luokkakaverini – korkeintaan sen, että olemme samalla luokalla. Eihän tyttö voi olla pojan kaveri. Vuotta nuorempi Anna lähinaapurista ei aloittanut vielä koulua ja eihän minulla ollut enää aikaa leikkiä hänen kanssaan, kun oli niitä läksyjä. (1970)

– Aloitin Lahden Kivimaan ala-asteella. Ensimmäinen koulupäivä oli jännittävä, sillä en tuntenut luokasta ketään. Melkein heti askartelimme itsellemme nimilaput, jotka laitoimme pulpetille. Se auttoi. Pian tiesin, että uusien kavereideni nimet olivat Jussi, Mikko, Susanna jne. Taisin päästä osaksi jotakin kokeilua, sillä luokkamme oli yhdistetty ykkös- ja kakkosluokkalaisista. Tokaluokkalaisista saimme omat kummioppilaamme. Kummikseni osui Markus. Taisi se ihan mukava päivä olla. (1996)

– Koulun pihalla odottelimme vanhempiemme kanssa kellojen soimista ja koulun alkamista. Minusta oli kiva päästä kouluun. Vieressäni pihalla odotti itkevä poika äitinsä kanssa. Se sai minut hämmentyneeksi. Olin odottavaisin ja jännittynein mielin. Luokassa vierustoverini huomautti ystävällismielisesti opettajalle hänen laukustaan putoamaisillaan olevasta kolikosta. Opettaja löi avokämmenellä vierustoveriani poskelle. Ajattelin, ettei tämä koulu niin kiva paikka olekaan. (1975)

– Ensimmäisenä koulupäivänä paistoi aurinko. Päällä minulla oli uusi t-paita, äidin tekemä hame ja läskipohjakengät. Luokassa askarreltiin paperiset tötteröhatut ja ne olivat kaikkien mielestä tosi hienot. Opettaja oli iäkäs rouva ja ainakin ensimmäisenä päivänä vaikutti mukavalta. (1979)

– Pelotti ja itketti. En tykännyt kenestäkään, ja vähiten opettajasta. Kaikki oli niin vastenmielistä ja pakottaminen ei siinä kohtaa yhtään helpottanut tunnetiloja.

– Ampiainen pisti koulun pihalla päähän. (1990)

– Puolessa välissä koulumatkaa käännyin takaisin kotiin. Äiti vei sitten pojan kouluun tuntia myöhemmin. (2000)

– Ensimmäinen koulupäivä jäi mieleen, kun isommat pelmuuttivat oikein olan takaa ja käytävillä röhnöttäessään potkivat luokkiin pyrkiviä nilkoille. Kaste oli välitunnilla eli pää vessanpönttöön ja huuhtelut päälle. Tupakit olisi pitänyt muka antaa mutta siihen vedin itse rajan. Ikäväähän tuo oli, mutta eri hauskaa muutama vuosi myöhemmin, kun itse pääsi pelmuuttamaan. (1987)

– Rumasti leikatut hiukset ja ruma reppu. Hävetti. Housutkin oli ruudulliset. Kamalaa! (1985)

– Noh, hyvin sujui koulupäivä, kiva opettaja ja uusia kavereita paljon. Kunnaksen ala-aste. Turhaa panikointia!

– Muistan kissamekon ja Unicef-repun, ehkä siksi, että ensimmäisestä kouluaamustani on otettu valokuva. Isäni oli samassa koulussa opettajana, joten koulun alkaminen ei pahemmin jännittänyt. (1981)

– Kun minun piti aloittaa koulu, jouduin edellisenä päivänä sairaalaan, umpisuolileikkaukseen. Pettymys oli suuri. Pääsin lopulta aloittamaan ensimmäisen koulupäiväni kuukautta myöhemmin.

Sinä aamuna kun minun koulupäiväni alkoi, kello 9, heräsin aikaisin, puin vaatteet päälleni, otin punaisen, uuden ja hienon koululaukkuni olkapäälleni ja menin herättämään isääni. Kello oli silloin vasta seitsemän. Isäni joutui toppuuttelemaan innokasta ekaluokkalaista.

Luokassa opettaja ohjasi minut istumaan pojan viereen ja minua jännitti kovasti.

Meillä oli matematiikkaa, silloin sitä sanottiin laskennoksi. Kurkistelin salaa vieressä istuvalta pojalta, mitä hän tekee kirjaansa, en osannut tehdä itse.

Olisin varmaankin tarvinnut tukiopetusta, kun aloitin koulun myöhemmin kuin muut. Ei vaan silloin sellaista annettu tai kukaan ei sitä tarjonnut. Muuta en ensimmäisestä koulupäivästäni muista. (1969)

– Mun eka koulupäivä oli Lahden Ahtialan koulussa. Mua jännitti tosi paljon mennä kouluun ja millainen ope meille tulisi. Koulun pihalla reksi seisoi kahden opettajan kanssa ja kertoi, että ne on ekaluokkien opettajia. Muistan toivoneeni, että pääsisin sen open luokalle, jolla oli Mikki-pusero ja se hymyili meille.

Mulla kävi onni ja pääsinkin toivomani open luokalle, joka oli Marika Aho. Marika oli meillä opena kuusi vuotta ja oli ihan huippuope, joka osasi opettaa ja pitää järjestystä, mutta myös pitää hauskaa meidän lasten kanssa! Erityisesti jäi myös mieleen miten upeita kevät- ja joulujuhlaohjelmia Marika teki meille. (2006)

– Ensimmäinen koulupäivä todellakin jännitti. Olin ujo lapsi, joten uusien koulukavereiden kohtaaminen tuntui pelottavalta. Minulla oli päälläni uusi farkkuhame ja farkkutakki, ja selässä Marimekon ihana Onnimanni-kuosinen reppu, joka itse asiassa on minulla edelleen. (1989)

– Jalkaan laitoin ensimmäisenä koulupäivänä uudet kengät, ja tätä ratkaisua kaduin melkein heti koululle päästyäni. Jalat olivat mahtavasti rakoilla uusien kenkien hiertäessä. Kaikki ylimääräinen jännitys jäi rakkojen kirvelyn jalkoihin. (1986)

– Ensimmäisen päivän kouluruokana oli Atrian roiskeläppäpizza ja seuraavana päivänä raju pudotus: kesäkeittoa. Ensimmäisestä päivästä en muuta muista, vaikka luokkakaverini hämmästelevät minun niiltä ajoilta paljon muistavankin. (1984)

– Hieno uusi koulu Pohjois-Karjalassa, laatikkomainen, yksikerroksinen, ja sinne oli kotoa vaivaiset sata metriä aivan suoraa asfalttitietä kotoa. Äitikkä laittoi ison rusetin pitkille hiuksilleni ja joku kassin rähjä matkas. Kavereita tuli paljon, ope oli ihan mukava. Yksin läksin ja takaisin tulin kavereitten kanssa. Huoletonta aikaa ikävä. (1970-luvun alku)

– Jännitti, mutta samalla olin hyvin innoissani. Muistan, kun vanhemmat saattoivat lapsiaan kouluun ensimmäisenä päivänä, pihalla oli poika, jota itketti kovasti. Menimme äitini kanssa juttelemaan pojalle ja hänen itkunsa loppui, kun hän sai kaverin. Saksalan koulu oli pieni, vain kolmeluokkainen. Ensimmäisenä päivänä oli hernekeittoa ruokana. Jäi hyvät muistot. (2002)

– Ikävä kyllä en muista tuosta päivästä mitään. Ilmeisesti ei ollut niin paljoa jännitystä tuottava kokemus. (1988)

– Ensimmäinen koulupäivä Lahden Launeen kokeiluperuskoulussa oli suunnaton pettymys. Opettaja kertoi, mitä hän aikoo opettaa meille kouluvuoden aikana. Luulin, että hän oli unohtanut jotain tärkeää ja kysyin, kuinka hän ei maininnut englannin kieltä. Hän katsoi minua vähän hämmästyneenä ja sanoi, että opetellaan nyt lukemaan ja kirjoittamaan ensin. Olin ihan pöyristynyt moisesta vastauksesta ja valitin kotiin tultuani asiasta kovaan ääneen äidille. (1967)

– Kokoonnuttiin hiekkakentälle ja muistaakseni jännitti. Ainoa asia, joka on jäänyt mieleen päivästä, on se, että olin viimeinen ruokalassa. Ruokana oli hernekeittoa, josta en tykännyt. Opettajat sanoivat, että lautanen pitää syödä tyhjäksi. Onneksi keittäjä tuli lopuksi hakemaan lautasen pois. Ei jääneet ensimmäisestä koulupäivästä hyvät muistot tälle nirsolle. (1986)

– Ensimmäisenä koulupäivänä kaikille jaettiin lyijykynä, kumi ja värikynät. Minun nimeni oli pudonnut pois luokan listalta ja minulle ei ollut varattu värikynäpakettia. Olo oli malttamaton, kun muut pääsivät jo kirjoittamaan omaa nimeään värikynäpakettiin ja minä jouduin odottelemaan pidempään omaa kynäpakettia. (2002)

– Ystäväni Maikin äiti Laila ja minun äitini Kirsti veivät meidät Lailan mustalla Ford Consulilla Lahden Kärpäsen kouluun. Opettajamme Raakel Aalto oli kertonut aiemmin, että hänet tunnistaa ekana koulupäivänä Marimekon mustavalkoisesta unikkomekosta. Tuoksui varhaissyksylle ja Oululaisen ruisleivälle. Jännitti. (1968)

– Muistan kuinka kävelin isoista ovista sisään Lahden Harjun peruskouluun Spiderman-reppu selässäni. Oli kivaa tutustua uusiin kavereihin ja opettajakin oli mukava, kunnes koulupäivän jälkeen isot pojat pahoinpitelivät minut ulkovessoissa.

– Muistan odottaneeni innolla ensimmäistä koulupäivää. Innostuneisuus vaihtui kuitenkin nopeasti suruun ja mielipahaan, kun luokkatoverit päättivät kiusata luokan ainoaa rillipäätä. Koulupäivän jälkeen iskä oli vastassa koulun pihan reunalla ja ihmetteli, miksi itkin. Sanoin, etten enää ikinä mene kouluun. Kunpa ei olisi tarvinnut. (1989)

– Menin kouluun Mieholassa Koskella (HL). Ensimmäiselle luokalle tuli viisi tai kuusi oppilasta ja itse olin ainoa poika. Opettaja kysyi nimet, jotka itse ilmoitimme. Kohta perään opettaja kysyi, osaako kukaan laulaa ja minä ilmoitin, että kyllä osaan ja lauloin. "Ajetaan me poijaat kyydillä, kyllä valtio kyydin maksaa, valtion tallis on sellanen musta, että kyllä se juosta jaksaa." Lauluääntä ei ollut silloin eikä myöhemminkään, mutta intoa kaiketi piisasi. (1958)

– Koulun aloitus ei jännittänyt eikä pelottanut, vaan olimme innoissamme. Ystaväni Sylvan kanssa menimme yhdessä kouluun. Se jäi mieleen, että hänen isänsä, joka oli oman isäni työtoveri, saattoi meidät. Autolla vai kävellen, en pysty muistamaan. Koulumatkaa oli alle kaksi kilometriä. (1966)

– Koulutie alkoi Lahdessa. Olimme muuttaneet Vaasasta kesäkuussa, ja kaupunki oli aivan vieras. Kouluna oli silloin Kartanon koulu eli nykyinen Historiallinen museo. Kadut ylitin aikuisten mukana tarkkaillen kaikkea. Kadut, jotka ylitin olivat Vuorikatu, Hämeenkatu, Aleksanterinkatu, Lahdenkatu ja Linja-autoasemalta lähtevä kulkutie. Aivan ensimmäisiä muistoja oli, kun Paasikivenaukion ympyrään oli ajanut auto Aleksanterinkadulta ja se oli siellä katollaan. (1964)

– Olin 6-vuotias ja asuin Lahden Hakatorneissa. Kävimme äidin kanssa muutaman kerran ennen koulun alkua harjoittelemassa reitin kotoa Harjun koululle.

Ensimmäisenä koulupäivänä pääsin itsenäisesti koulun portille asti. Ohi kulkenut mies löysi minut Harjukadun portilta itkemässä ja vei minut sisälle kouluun. Sen päivän jälkeen kouluun löytäminen oli helpompaa. Nöösi mikä nöösi. (1972)

– Ensimmäisestä koulupäivästä on niin kauan, etten juuri siitä nimenomaisesta päivästä muista mitään. Muistan kuitenkin sen syrjäisen kylän pienen kyläkoulun, jossa ensimmäisen lukukauden kävin. Isompien sisarusten kanssa parin kilometrin koulumatka kuljettiin kävellen. Joululomalla muutimme vähän isompaan kylään, jossa meni ekan luokan kevätlukukausi ja seuraavat kolme luokkaa ennen oppikouluun siirtymistä. Se oli samalla kylällä. Aika yksinäisiä olivat silloin pitkät koulumatkat kävellen. Jotkut mukavat opettajat ovat jääneet mieleen.

– Ensimmäinen koulupäivä jännitti aivan suunnattomasti. Kukaan luokalla ei ollut päiväkodista tuttu, joten olin keskellä luokkaa, jossa kaikki muut tunsivat toisensa. Tuntui ikävältä olla ulkopuolinen ja loppujen lopuksi olin vain ahdistunut, kun muut olivat kavereita entuudestaan. Muistan sen tuntuneen kamalalta siksi, kun päiväkodissa olin kuitenkin se suht suosittu muksu. (1999)

– Muutimme Lahteen Jyväskylän maalaiskunnasta Ruokkeelta. Ensimmäisen luokan kävin Vesangan kansakoulussa, koulumatka oli noin viisi kilometriä, ei koulukuljetusta, ja talvella hiihtäen. Lahteen tulimme Kotilaan Vapari neloseen. Äidin kanssa menimme 400 metrin päähän Kartanon kouluun ilmoittautumaan toiselle luokalle. Koulun todettiin olevan tupaten täynnä. Voi sitä kuristavaa pettymystä ja itkua, kun luulin, että maalaispojan koulutie oli tässä. Tilaa kuitenkin löytyi, oli kuin olisi taivaaseen päässyt, kun koulun kello kuului kotipihaan ja opettaja Mirjam Pasanen johdatteli tiedon portaille. (1954)

– Aloitin kansakoulun Lahden Kunnaksessa. Asuimme silloin vielä kaupungin keskustassa puoli vuotta, ja jouluksi muutimme uuteen kotiin lähemmäs kouluani. Linja-autolla kuljin ja jännitti aina muistaa oikea pysäkki, jolla soittaa summeria, ja piti huolehtia bussimatkarahasta, joka oli 50 penniä suuntaansa.

Ekan luokan oppilaat asuivat kaikki koulun ympäristössä, vain itse olin "kaupunkilainen" ja lisäksi olin luokkani tytöistä ainut vasenkätinen. Se harmitti itseäni pitkään. (1967)

– Minä menin kokonaan toiseen kouluun kuin mihin olin ilmoittautunut. Olimme mummolassa ja koulun alkua edeltävänä päivänä selvisi, että perheemme muuttaakin äidin kotitilalle pitämään taloa. Kouluvaatteet olivat kotona, samoin upouusi koululaukku. Sain onneksi tädiltä lainaan laukun, joka edes näytti koululaukulta. Reput eivät olleet silloin muodissa.

Tilanne tietenkin jännitti, mutta reippaasti menin kyläkouluun, jossa onneksi oli kaksi tuttua tyttöä mummolan naapurista.

Opettaja oli ystävällinen ja tuoksui hyvälle. Hän oli pukeutunut jakkupukuun ja röyhelöpuseroon. Pääsin istumaan melkein eteen Pekan viereen. Oltiin molemmat pieniä ja hentoisia. Ekaluokkalaisia oli seitsemän ja koko koulussa noin 30 oppilasta. Siitä ei ole mitään mielikuvaa, mitä koulussa tehtiin.

Marja-Leena yläluokasta otti minut siipiensä suojaan. Tykkäsin heti koulusta. Seuraavana päivänä sain jo omat kouluvaatteet ja laukun. Siitä se koulutaival alkoi ja jatkui viime syksyyn asti, kun jäin eläkkeelle opettajan työstä. (1965)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

  1. Kysymys ja vastaus: Lahden kaupungille yli 100 000 euron lasku vuodessa erilaisten vahingontekojen korjaamisesta – miten vahingontekoja saataisiin vähennettyä, apulaispoliisipäällikkö Tero Seppänen?
  2. Putka-asiakkaan vastarinnan murtaneille poliisille ja kahdelle vartijalle syyte törkeästä pahoinpitelystä
  3. Lahtelaisfirma antoi työntekijälle potkut ennen ensimmäistäkään työvuoroa – lasku lähes kahden vuoden palkkaa vastaava summa
  4. Hollolalainen lentopalloseura Salpis joutui petoksen uhriksi, mutta pelasti seuran varat nopealla reagoinnilla
  5. Lahden etanaroskisten pystytys viivästyy suunnitellusta aikataulusta
  6. Matti Koskela oli ahkera ja monessa mukana ollut taiteilija, joka ehti opettaa lasketteluakin – Lahdessa hänet muistetaan muun muassa näistä julkisista teoksista
  7. Suomessa todettu kahdeksan uutta koronavirustartuntaa, pääkaupunkiseudun tilanne rauhoittumassa selvästi
  8. Venevarkauksissa raju kasvu Päijät-Hämeessä, varkauksia tehtailtu tänä vuonna jo yhtä paljon kuin koko viime vuonna - poliisi: kasvun syynä varasliigojen toiminta
  9. Lahtelainen Liisa Heikkinen kuntoutti itsensä fibromyalgiasta ja tarjoaa nyt vertaistukea kohtalotovereilleen – "Täytyy pitää itsestään huolta, ei itsekkäästi, mutta asettamalla myös rajoja"
  10. Suomalaismies on kuollut sukellusonnettomuudessa Lofooteilla Norjassa
  11. Päijät-Hämeessä todettu kolme uutta koronavirustartuntaa
  12. Seksuaalirikoksista tuomittu mies vaati uhrilleen rangaistusta palturin puhumisesta poliisille
  13. Kauden avauspisteen napannut FC Lahti petrasi puolustuspeliään SJK:n isäntänä – "Tietyt pelaajavalinnat olivat puhtaasti taktisia"
  14. Henkilöauto tuhoutui pahasti tulipalossa Lahden Kilpiäisissä
  15. Lukijalta: Potkupalloa ja paikallista sopimista

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.