Ystävänpäivä: "Ystävässä parasta on se, ettei hän tuomitse vaan ymmärtää synkimmätkin salaisuudet" – näin ESS:n lukijat kertovat ystävistään

Etelä-Suomen Sanomat kysyi ystävänpäivän kunniaksi lukijoiltaan, miten he kuvailisivat ystäviään.

Tässä vastauksia kootusti.

"Hän on nostanut minut uudestaan jaloilleni avioeron jälkeen. Hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Juomme yhdessä kahvit ja kuuntelemme toistemme huolet ja nauramme yhdessä."

"Ystävissä parasta on sympaattisuus, empaattisuus, avoimuus, luotettavuus ja samanhenkisyys sekä kyky jakaa ilot, huolet ja surut. Ennen korona-aikaa kokoonnuimme meluttomiin kahviloihin kuulumisia vaihtamaan muutaman kerran vuodessa, mahdollisimman monelle soveltuvana ajankohtana. Nykyisin pidämme yhteyttä sähköpostitse, yhteisviestein."

"Hänessä parasta on kun hän ei tuomitse. Hän tietää synkimmätkin salaisuuteni eikä tuomitse minua niistä vaan ymmärtää. Voin kertoa hänelle mitä tahansa ilman pelkoa ettei hän kuuntelisi."

Neljä lahtelaista vastasi ystäväkirjan kysymyksiin – nyt puhuvat lelutehtailija, Sisu-pastillien syöjä, pinkistä pitävä ja pakkopullan inhoaja

"Hän on kiltti, hauska, huomaavainen ja fiksu. Kadehdin häntä välillä, kun itse olen aika rosoinen tapaus."

"Ystäväni kanssa voin puhua kaikesta ilman pelkoa torjunnasta, vähättelystä tai kummeksunnasta. Ystävä kuuntelee, kannustaa, lohduttaa ja nauraa mukana, eikä koskaan arvostele tai tuomitse."

"Asumme aika lähellä toisiamme, mutta tapasimme itse asiassa useammin silloin, kun ystäväni asui Helsingissä ja minä Lahdessa. Vaikka emme enää tee asioita yhdessä, teimme niitä nuorena eivätkä vuodet tai etäisyydet muuta ystävyyttämme. Kun tapaamme, vuodet katoavat. Minun ystäväni on edelleen Paras Ystäväni."

"Jotkut lapsuudenystävyydet ovat säilyneet vieläkin. Soitellaan ja nähdäänkin. Olen kutsunut näitä lapsuudenystäviä kokoon muutaman kerran. Joidenkin kanssa tavattiin jopa 25 vuoden näkemisen jälkeen."

"Ystävässä on parasta se, että vaikka tapaamme muutaman kerran vuodessa jos edes niinkään usein, niin meillä juttu jatkuu siitä mihin se joskus loppui, eli aivan kuin ei olisi ollutkaan pitkää taukoa tapaamisesta tai puhelinsoitosta. Olemme myös hyvät matkakumppanit."

"Välimatka estää useat tapaamiset, mutta silloin kun tavataan, se alkaa siitä mihin viimeksi jäi. Puhelin ja kortit ovat loistovehkeet pitää yhteyttä."

"Mietin, että mitähän yhteistä meillä on", Anette Pakula pohti ennen kuin tapasi lahtelaislähtöisen Eveliina Kukkosen toisella puolella maapalloa – lue kolme tarinaa siitä, kuinka edes välimatka tai ikäero ei katkaise ystävyyttä

"Samanlainen arvo- ja ajatusmaailma. Matkustelua, saunailtoja, milloin mitäkin."

"Minulla on enää vain pari naisystävää. Tapasin toisen työpaikallani ja toisen tanssilavalla noin 50 vuotta sitten. Tänä syksynä kun mieheni nukkui pois, en olisi ilman näiden ystävien tukea selvinnyt yksinäni. Miesystäviä eikä eksiä ei ole enää olemassa, hekin laulavat ja tanssivat taivaan kannella."

"Ainoa ystäväni on Lahden lyseon lukiosta 13 vuotta sitten, ollaan nyt siis 30-vuotiaita."

"Ystävän menettäminen on kipeä asia, eikä sitä unohda koskaan. Kouluiässä tyttöjen ystävyyssuhteet voivat olla hyvin monimutkaisia. Kolmanneksi pyöräksi jääminen satutti ja lopulta katkaisin itse välit, jotta jatkuva torjutuksi tuleminen päättyisi ja pääsisin eteenpäin."

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut