Ystävänpäivä: "Ystävyys hyppää kaukaakin syliin, ystävyyden nauru kuuluu kauempiinkin kyliin" – lue tästä Etelä-Suomen Sanomien lukijoiden runoja ystävyydestä
Etelä-Suomen Sanomat pyysi lukijoiltaan runoja ystävyydestä. Niitä tuli runsaasti, yhteensä yli 70 kirjoittajalta. Tässä on osa runoista. Lisäksi Lahden kaupunginteatterin näyttelijät ovat lukeneet runoja videolle.
Kyyneleet
Ensimmäisen kyyneleeni
Itken, kun menetän
Hätkähdyttävän katseesi.
Toisen kyyneleeni
Itken, kun menetän
Kauniin hymysi.
Kolmannen kyyneleeni
Itken, kun menetän
Huumaavan tuoksusi.
Neljännen kyyneleeni
Itken, kun tunnen
Toivottoman yksinäisyyden.
Viidennen kyyneleeni
Itken, kun tunnen
Kiusallisen hiljaisuuden.
Kuudennen kyyneleeni
Itken, kun näen
Sielusi lentävän pois.
Viimeiset kyyneleeni
Säästän kaipaakseni
Sinua ikuisesti.
Onnen kyyneleeni
Säästän jälleennäkemiselle.
Rakastan sinua, ystäväni!
Joonas Jarva
Vajaat
Maailmassa on helppo elää
helppo kanssa ystävien.
Minä en näe
ja sinulla ei ole jalkoja.
Sinä talutat minua
en näe mihin
sinä ainakaan
et pidä kiirettä.
Siitä maailma tunnetaan
rampa taluttaa sokeaa
tai sokea rampaa
kuitenkin yhdessä.
Ihmisinä.
Pauli Niskanen
Silmät
Himmeä valo
silmäsi kyynelten sateessa
matkalla unen maassa
suutelen sateen pois katseestasi
löytämättä tietä luoksesi.
Auringon kilossa aikaisin
lintujen aamulaulussa
nauraen
kastepisarassa saavut
hymyilen unen läpi silmiisi.
Pauli Niskanen
Palastellaan ystävyyttä!
Ystävyys on hauskaa ja uppeeta,
Ystävyys tuntuu ja raastaa kuppeeta.
Ystävyys hyppää kaukaakin syliin,
Ystävyyden nauru kuuluu kauempiinkin kyliin.
Ystävyyttä luodaan kehdosta hautaan,
ystävyyttä verrata vois titaanirautaan.
Ystävyys on kevyttä ja joskus raskasta,
Ystävyyttä kaivetaan myös joskus p....sta.
Ystävä on lähellä ja ystävä on kaukana,
Ystävyyttä rohkeana välillä myös arkana.
Ystävyyden tunnistaa kun kuulee tutun naurun,
Ystävälle kajauttaa riemukkaamman laulun.
Hannu Hyvärinen
Ystävät yhdessä
Varis ja harakka katolla hyppi,
toisiaan tuuppivat, nokalla nyppivät.
Menetkös siitä, komensi varis.
Ei riitä tilaa, se raakkui ja maris.
Jos sinä itse siirtyisit vähän,
mahtuisin minäkin viereesi tähän.
Ei tule kuuloonkaan kähisi varis,
lähtisit siitä, kun vielä on mahis!
Oletpas sinä ärhäkkä tänään,
aiheutat tahallas riitaa ja känää.
Pyrähti lentoon harakka siitä,
lento ei sovinnon hinnaksi riitä.
Sen tiesi varis ja sulkiaan suki,
nyt olis tarpeen ystävän tuki.
Odota vähän nyt minä tulen,
annatko anteeksi riitaamme suren?
Mitäpä tuosta anna jo olla,
yhdessä oltiin ihan kuutamolla.
Katolla keikkuivat harakka ja varis,
Ystävät yhdessä, raakkui se varis.
Helena Moisio
Sinun kanssasi
En mitään pelkää
En myrskyjä
En tuulia jotka kaatavat puita
En edes katolta putoavaa lunta
Tai pakkasaamujen purevuutta
Sinä seisot rinnallani
Tuet selustaani
Pidät minua pystyssä
Ja kannat kaupakassini
Kun en itse enää jaksa
Edes hengittää
Sinä halaat minua ja annat voimaa.
Sinä tuot valoa arkeeni
ja sinä valaiset pimeyteni.
Sinun kanssasi
En mitään pelkää
Sillä Sinä olet armaani, kalleimpani, rakkaimpani.
Sinä olet minun paras ystäväni.
Venla Paajanen
Hän ilmestyy yllättäen
lumipyryn keskeltä
soittaa ovikelloa
ja halaa
Mitä kuuluu?
Vuosia välissä
silti hän muistaa
ja välittää
Ihana ystävä
tuo valoa
ja lämpöä
Peppina Mäenpää
Yhdessä
säilyisimme
toisissamme kiinni
ääntä puiden kuullen
vesien läpi liukuen
äärettöminä airueina
Helena Jousi
Kaukaisin toivein
Sinun kanssasi mahdottomia,
maallisia unelmia,
vitsejä ja virheitä
kanssasi oikeita aitoja
totuuksia,
tarinoita tarinoiden sisällä,
sinun pehmeyttäsi, kovuuttasi, huutoasi, kuiskauksia, mannerlaattojen liikkumista ja lämpimiä lähteitä
kanssasi,
kuulisin kovemmin, maistaisin mahdollisuuksia,
sinun kanssasi käsi kädessä,
olisimme taas kuin kuusivuotiaat.
Helena Jousi
Ystävyys
kaukana ja lähellä.
Minulla on ystäviä
siskot, sukulaisia
tutut, uudet
pitkä tai lyhyt tapaaminen
takana
kanssaan helppo puhua ja olla
ymmärtää
Eläinystävät suloisia ja iloisia.
Ystävän kanssa joskus
kinataan
mielellään leppoisasti
ja huumorilla
Odotan, että nähtäisiin
tai kuulisi toisesta.
Aito, paras,
ikuinen ystävyys.
Aila Sintonen
Ystävän arvo
Syvällä honkien
humina jalo,
Pinnalla lehvästön
sironnut valo.
Ääni ja tunne,
ystävyys syvä,
Hetkistä kasvaa
elämä hyvä.
Lumen voimasta
oksatkin taipuu,
Lämmön tullessa
taivaalle kaipuu.
Pystyssä säilyy,
suojaa antaa,
Kuin iätön kelo
työnsä kantaa.
Katsoo kaukaa,
lähellä kysyy,
kuin aarniometsä
paikalla pysyy.
Hannes Salonen
Sydänajatuksia
Ajoin sumuisena elokuun aamuna ystäväni luo.
Valkeiden lakanoiden peittelemänä hän odotti minua.
Hänen luunsa olivat käyneet niin hauraiksi että niiden läpi melkein näki.
Silkki-ihon peittämät suonet sykkivät kuin jätättävän kellon vaimeat lyönnit. Hän oli unessa avoimin silmin ja huoneessa hurisi tuuletin. Ilmavirrassa oli hapan unohduksen tuoksu.
Pelkäsin, että hän menee rikki pelkästä höyhenen hipaisusta.
Kutsuin ystävääni hellästi ja varovasti.
Ja sitten kohtasimme.
Kuin perhosen siipi heräsi ruskea hänen silmissään ja hän tuli näkyväksi. Näkyväksi minulle ja itselleen. Eikä vain hän, vaan koko elämänsä, eletty ja rakastettu.
Kaivoin hänen pyynnöstään yöpöydän laatikosta mustan samettikukkaron. Sen sisällä oli kultaketjussa risti ja kaksi sormusta.
”Piilota metsään, tai maahan, syvälle maaemon syliin. Pudota veden syvänteeseen tai minne haluat, mutta näkymättömiin. Tätä en enää jaa, tämä oli minun”, hän sanoi.
Niin otin samettiin kätketyn rakkauden, kokonaisen elämän.
Varoen painoin poskeni hänen poskeaan vasten ja hän kuiskasi hyvästiksi korvaani "Sydänajatuksia”.
Ja niin ajoin rantaan, nousin veneeseen ja soudin pitkin vedoin syvänteelle.
Avasin kämmeneni ja pudotin samettikukkaron syvään siniseen.
”Sydänajatuksia”, kuiskasin hiljaa, ”sydänajatuksia ystäväni.”
Kaija Jyrkkä
Nelly
Kun olin pieni, ystävälläni oli suuri pää.
Ei mikään tavallisen vaan suuren suuri, niin suuri ettei hän jaksanut kannatella sitä.
Ja me leikimme johtajaa ja sihteeriä, kampaajaa ja asiakasta ja kaikkea sellaista, jossa me yhdessä olimme jalat ja pää.
Minä etsin kravatteja, puin häntä erilaisiin vaatteisiin, kampasin harvoja hiuksia.
Ja mitä painavammin hän makasi liikkumatta, sitä ahkerammin jalkani juoksivat.
Kun radiosta alkoi kuulua laulu Nellyn palmikosta, leikkimme pysähtyi.
Kuuntelimme laulua hengitystä pidättäen ja sitten räjähdimme nauruun, kun laulettiin että joku kiipesi Nellyn palmikkoa pitkin ylöspäin!
Suuripäinen ystäväni tuoksui timotein varressa päivettyneiltä metsämansikoilta,
ja hänen kätensä olivat kuin pienen vauvan pulleat kädet ja jalkansa liikkumattoman sileät.
Hän rakasti minua ja Nellyn palmikkoa, ja minä hänen nukkaista ihoaan ja helisevää nauruaan.
Kiiruhdin yhteisissä leikeissä kuin pyörteinen syystuuli mutta eräänä päivänä aika sai meidät kiinni.
Palmikko katkesi ja me putosimme.
Minä juoksin pois hänen haudaltaan ja pappikin painoi päänsä.
En nähnyt eteeni suruvedeltäni ja kaaduin.
Vieläkin muistan rikkinäiset sukkahousujeni polvet ja suolaisen veren maun kielellä; rakkauden.
Kaija Jyrkkä
Ystäväsi on sopivan kokoinen ja näköinen, riittävän hyvä lapsena, vanhempana, sisaruksena, omaisena, alaisena ja esimiehenä.
Hän on kunnon kansalainen kantaen vastuunsa, tietää olevansa osa luontoa ja suojelee sitä. Hän riemuitsee iloistasi. Kantaa mustina päivinäsi puhaltaen hellästi kipukohtiasi ja sanoo hiljaisia, lempeitä sanoja. Antaa sylihalit. Rukoilee puolestasi.
Mitä sinun peilistäsi näkyy?
Eilaliina Seppälä
Suljettujen ovien juhla
Eräänä päivänä saan kutsun:
minut on kutsuttu suljettujen ovien juhlaan.
Sanon etten osaa juhlia:
minulla on oma, yksityinen
suljettujen ovien juhlani;
muille jaan vain murusia.
Siirrät juhlia,
annat maistiaisia
oman sielusi juhlasta,
soitat suljetun juhlasi naurua,
heleää kuin valo
se tulvii läpi ovenrakojen
Minua kiinnostaa tulla kuulemaan
kutsusi yksityinen ääni,
kunniavieraan
suljettujen ovien sävel.
Ilona Vuori
Ystävät tärkeitä
koronankin aikana.
Kulkee kirjeet, sähköpostit
puhelut ja tekstiviestit.
Muistaa on se tärkeää
kertoi kerran ystävä:
”Ihan päivä jokainen
onpi juhlan arvoinen
sekä paras päivä elämän.
Näillä hyvin pärjätään”.
Yhteyttä ystäviin pidetään.
Marsa Ahvenainen
Tuon ystävän unohtuneet kamat ja nään ne kasvot samat. Muistan hetken kun muut meille nauroivat, jäi uupumaan silmät auttavat.
Sä mun hyvät ja huonot puolet näit, aina tsemppaamaan mua jäit. Vaikka tie oli välillä pimeä, kuului sun ihana kikatus kimeä.
Ystävyyssuhde oli ruusuilla tanssimista lukossa kestävässä, kunnes tajusin etten voi olla muuttoanne estämässä. Yhdessä meidän piti tulevaisuuteen mennä, nyt joudun sanomaan sinulle, korkealle lennä.
Lapsuuden murheettomuutta sinun kanssasi kaipaamaan jäin, nyt mennään erillään eteenpäin.
Välimatka ei voi kuitenkaan meidän ystävyyttä kokonaan estää, silloin vain sielussa kauemmin odotus kestää. Nähdään sitten siellä, kun olen lopussa tällä tiellä.
Eevi Blom
Kaksi kättä nilkoissa,
kahdet kainaloiden alla
Yksi pitää päätä paikoillaan,
toinen maata jalkojen alla
Te ette saa minua katoamaan,
ette päästä putoamaan
Silloin kun sydämeen piirtyy kasvot,
joita ei pysty unohtamaan.
Kun silmät eivät pysy avoinna,
kun sielu on suljettu, haavoilla.
Te pidätte huolta ja avaatte taas,
saatte huomiseen uskomaan.
Näytätte suunnan, tarjoatte vaihtoehdon, mahdollisuuden.
Annatte kokeilla,
tuomitsematta, olematta oikeassa.
Valita olla olematta ja tiedätte myös miksi.
Ette muistuta oikeasta,
tavasta olla ihmisiksi.
Te olette kanssani, juuri siksi
on syy,
kunnia ja etuoikeus olla tässä.
Kutsumassa teitä ystäviksi.
Janica Pynnönen
Ystävä läheinen meren takaa,
viestisi saapui - Odottakaa,
vielä me voimme yhdessä olla,
juoda viiniä kalliolla,
tää aika on vaikea täällä ja siellä,
täytyy vain kulkea toivon tiellä!
Niinhän se on kuin sanoit sen,
teit musta hetkeksi onnellisen,
täytyy vain jaksaa odottaa vielä,
ettei ois tautia toistemme tiellä,
kiitos ystävä kun olet niin luottavainen,
pian varmasti tapaamme, nyt tiedän sen!
Ilkka Paananen
Runebergin päivänä runoilen. Huokailen ja haaveilen. Tulispa pian aika, jolloin istuisin teatterissa vieressäsi.
Samaa ilmaa hengitellen, kädestäsi pitäen. Koettaisiin yhdessä jotakin ainutlaatuista. Näin haaveilen, ystävyydestäsi kiittäen.
Sari Tossavainen
Ystäväni
olithan kuin kivi kengässä
hiersit
karistin sinut tienposkeen
nyt on
ikävä sinua.
Parempi kivi kengässä
kuin sydämessä.
Sinikka Raulahti
Ystävyydellä asiat hoituu
Meitä sisaruksia yhdeksän oli – nyt on neljä
Etelä-Pohjanmaalla asuttiin – pienessä pitäjässä
Isä ja äiti maatilaa hoiti – lapset avusti
Lapset varttui – kotiseudulla ei ollut mahdollisuuksia ansaita
Vanhimmat veljet ja siskot jurttimaille etelään läksi
Kotiin tullessa rahapussit pullollaan
Tuli tutuksi vauras Päijät- ja Kanta-Häme
Maatila ei tulolähteeksi riitä – opiskelu neuvoksi
Kaksi vanhinta veljeä leipäpuun kotiseudulta sai
Isosiskot maailmalle lähti – opiskelu tuli tutuksi
Leipäpuu löytyi – elämä kukoisti
Nuorimmat veljet ja sisko kukin eri ammatin hankimme
Maatila jäi yhteiseksi kesä- ja harrastuspaikaksi
Tuonela korjasi satoaan – maatila sovussa jaettiin
Jokaiselle oma osuutensa – yhteistä ja erikseen
Kotitalo jäi yhteiseksi – ystävyydet vain parani
Syntymäkotia kunnossa pidetään – katot uusittu ja seinät maalattu
Riidatta koko elämä – ystävyydellä arkijutut ratkotaan
WhatsApp mainio yhdyslenkki – jatkuvasti kuulumiset sillä tiedotetaan
kokoon porukka kutsutaan ja toisiamme onnitellaan
Koronapandemia WhatsAppin käyttöä lisäsi
Yhteiselossa olemme – toisia kannustetaan ja autetaan
Eri puolella Suomessa asumme – eri ammateissa olimme
Nyt eläkepäivillä toisista tukea saamme
Matti Mäkiaho
Pakkasaamuna paleltaa ajatus sinusta herää ja lämmittää, olet ainutkertainen pieni untuvainen, auringonpaiste joka säteilee, katseesi kohtaa, pieni käsi koskettaa, lämmin halaus sitä odottaa saan.
Raija Lindfors
Runo ystävyydestä
Tunnen läheisyytesi,
tiedän sinun olevan siellä.
Vaikka katseemme eivät kohtaa,
emmekä ole toistemme arjessa aina läsnä.
Kanssasi olen MINÄ,
en isä, en aviomies, en työntekijä.
Itseni aidoimmillaan, ilman lisäyksiä.
Ystäväni. On ihanaa, että
olet sinä.
Sillä silloin minäkin olen minä.
Teemu Parikka
Ystävyys paljon se tarkoittaa ja niin paljon se sisälleen kätkee ja pitää. Se kantaa ja soi sinua vuosien taa ja kestää, kestää ja kannustaa ja yhä uudelleen taas se itää.
Elinvoimansa mistä se ammentaa kenties kestäessään vuosikymmenten taa. Ei sitä ymmärtää voi mikä sen hengissä pitää ja mikä on se maa mistä se itää?
Se on jotain, jonka on oltava olemassa. Ei sitä aitoa ystävyyttä kadottaa voi maailmasta. Ei välttämättä se tarvitse silmää ei kättä, se voi hengissä pysyä vaik näkemättä!
On ihmeellinen asia ystävyys, siinä lähestyy ihmistä ihmisyys, se hyväksyy toisen juuri sellaisena kuin on.
Suo ystävyys voimaa voimattomalle ja se matkassasi kulkee vaik´ maailmalle.
Anne Kaislaoja (lähettäjän huomio: Tämä on edesmenneen äitini kirjoittama runo ystävyydestä jonka löysin hänen pöytälaatikostaan. )
Istut viereen,
otat kädestäni.
On vain hiljaisuus.
Tiedät mikä on – ystäväni!
Sirpa Saukkola
Läpi harmaan kiven
Mitä sanoa nyt voisin miehelle ahkeralle
firman perustajalle, yrityksen laittajalle?
Pitkään mies yksin ahersi ja toimintaa rakensi
Kuitenkin paloi mieli halusta suuremmaksi laittaa firma heti alusta
Käyttää siihen taitoja opittuja sekä kykyjä perittyjä.
Koneita ja laitteita hän aluksi rakensi kunnes yksi mukaansa tempasi
Kuin yllättäen kysyttiin Uutta-laitetta, empinyt ei Anssi haastetta.
Tarvittiin rohkeutta, uskallusta ja taitoja omia
Näin alkoi syntyä Uusia-Laitteita somia.
Kävi pieneksi halli entinen, tuli muutto halliin uuteen, isompaan.
Vain lama pahus iski yllättäen, se hetkeksi sotki pasmat yrittäjän.
Annettu ei periksi velkojien vaan uutterasti noustiin aina työtä uutta hakien.
Pelastui, kasvoi firma, laajeni toiminta ja lujittui usko tiehen valittuun.
Kävi kauppa Uusien-Laitteiden, alkoi vienti, oli Firma joukossa kärkitoimittajien.
Luottamus mitattiin kun aikataulut ja sopimukset täytettiin.
Sen tuntee nyt kilpailijat kaikki, vaikkei se ihan käynytkään kuin leikki.
Nyt valmistettu on Laitteita Uusia satoja, joista useita jo rapakon takana.
Matka jatkuu, yritys kasvaa, toiminta kehittyy ja puitteetkin ne muuttuvat.
Mutta ei unhoitu perustaja Anssi vaikka odottaakin nyt jo eläketanssi.
Kari Siitari
Kohtaamisia Hennalassa
Kolmevuotias irakilaistyttö kiipeää syliin.
Vieressä äiti polvillaan kaivaa lahjoitusvaatekasaa.
Tyttö puristaa nukkeaan ja tarttuu sormiini.
Kietoo ne yksitellen nukkensa ympärille.
Siinä me keinuttelemme hellyyttä täynnä.
Kaksi ystävää, joiden ei mitenkään pitänyt kohdata.
Sylissä lämmin kuin oma lapsenlapsi.
Siinä me keinumme hiljaa.
Äiti löytää kasasta punaisen toppahaalarin.
Siirin entisen.
–
Nainen nostaa huivia otsaltaan.
Vetää sormillaan esiin mustia kiehkuroita.
Millainen shampoo niille sopisi?
Hiuksille joita hän ei koskaan näytä julkisesti.
Mutta nyt ollaankin naisten kesken.
Silittää ohuita pohjoisia hiuksiani.
Naisten kesken.
Takana on pitkä matka eikä mukaan tullut mitään.
Lahjoitetussa pullossa lukee kaikille hiuslaaduille.
Leena Johansson
Kalamiesrotu
Se on oma rotunsa – nuo kalamiehet.
Niitä tapaat joella, järvien selällä,
merien rannoilla, aavoilla ulapoilla.
Se on oma rotunsa – nuo kalamiehet.
Saalista tai ei, niin ne kalastavat,
yksi tärppi, kolme verkkoa,
vain kalan haju.
Kuulemma kaveri oli saanut ison kalan.
Se on oma rotunsa – nuo kalamiehet.
Jos ei tänään eikä tällä viikolla, niin kyllä se joskus...
Jos ei nyt suurinta, mutta kuitenkin kala!
Kyllä se tarinoissa suurenee.
Se on oma rotunsa – nuo kalamiehet.
Leo Ketola
Sisu ja toivo
Pojanpojanpoikia kaksi
nimiä ei saa paremmaksi.
Äiti ja isä turvaa antaa
lääkäreinä apu kantaa.
Korona on suuri harmi
se selkäpiitä karmi.
Vain videolta saamme
poikien elämää todeta,
vaikka ei koronaa
podeta.
Raimo Juvakka
Kikatusta kuuluvaa
rupatusta runsasta
hyvänä hetkenä hilpeää on
Itkua ilotonta
surua suunnatonta
synkempänä aikana
Elämän tunnelmaretkiä jaamme
tapahtumia läpi valon ja pimeyden
kanssa ystävän
Toisemme kohdaten
ajoittain etäillen
linjatkin laulaen
aina hyväksyen
Ystävyyttä ihanuutta nyt kuvitelluin halauksin hempein, sydämin lämpimin, kolhut kestäen, aikaa arvokasta antaen.
Tiina Niskanen
Aatu ja Anselmi
Aatu-parka vuodella vanheni
toi naapuri lahjaksi porsaan
sen hän kyllä vitsiksi tarkoitti
porsas joutuikin lemmikin virkaan
kasvoi possu hyvässä lihassa
kaiken söi minkä tarjosi Aatu
oli nimekseen saanut se Anselmi
pikku porsas – lahjaksi saatu.
Outo pari – Aatu ja Anselmi
kun he marssivat maantien laitaa
Aatu porsasta hihnassa kuljetti
huopatossuissa – ilman paitaa
possu nukkuikin Aatun huoneessa
pärekorissa – tiesi joku
saivat kuorsata oikein kuorossa
ihminen – sekä sikojen suku.
Kyllä Aatu välistä pillastui
ja se naapuriin asti kuultiin
kasaan haisevaan kun hän liukastui
jouti Anselmi hornan tuuttiin
niin kiivasta lähtöä liene ei
nähty seudulla pitkään aikaan
kun Anselmi Aatun kalsarit söi
minkä riemun se aikaan saikaan.
Sika peltojen poikki pisteli
ja vinkui niin kuin riivattu ikään
hiki Aatulta karvat kasteli
eikä haitannut vaiva mikään
ootas ryökäle – kun sinut kiinni saan
silloin piru jo porsaan nokki
ja se koppaansa luikki kauhuissaan
Aatu leppyy – kun tarpeeksi huhkii.
Aatu illalla maisteli keitostaan
possu perskat naamaansa litki
sai molemmat huikeaan humalaan
Aatu moitteet porsaalle itki
eihän tämmöinen peli vetele
sin' oot kännissä niin kuin käki
pahnaas siitä – helvetin ketale
ettei nää koko kylän väki.
Possu köllähti Aatun kainaloon
painoi kärsänsä Aatun poskeen
minä ennestäänkin jo sika oon
jätäs huomauttelut nyt sikseen
silmät kierossa Aatuun tiiraili
pata kattilaa soimata taitaa
kohta ystävät yhdessä kuljeksi
unen utuisen maantien laitaa.
Mailis Könönen
Ikävästäkö pääni havahti?
Aikoja menneitä mieleeni tulvahti.
Tuttua tuota töistä muistin,
ystävää, jonka kanssa lounastin.
Päiviä monta, jo liki vuosi.
Työtä kotoa, remotena suolsin.
Nähty on vain joskus häivähdys,
ruudussa kasvot sydämessä sävähdys.
Pahuksen Covid, kun kotiin pakotti!
Kontaktit ystävään töissä lopahti.
Silti tiedän, oot WhatsApin päässä.
Edes mobiilin kautta olla äänessä!
Ei ystävyys katoa, ei lopahda, hajoa!
Vielä me nähdään, aikana uutena.
Heitän sulle näin sydämen suuren.
Ystävä sulle, hmm, töissä oon muuten.
Raimo Salovuori
Oodi ystävälle
Tosi ystävyys ei todistelua kaipaa,
on ikuista sielujen yhteistä rauhaa.
Välimatkankin ja ajan se kestää,
ei vihapuheet eikä riidat voi sitä estää.
Kun tosi ystävän taas kohtaat,
niin kasvot ilon hopeasta hohtaa.
Ystävyys on parasta mitä tiedän,
Kun maailma yrittää saada minut kumoon,
tiedän kuka pitää pystyssä.
Taru Nurminen
Ystävyys
On elon teillä helpompaa jos lähimmäiseen luottaa.
Taipaleella rehdit sanat ystävyyden tuottaa.
Kun ympärilleen myötätuulta rohkeasti jakaa.
Uskon että itselleen myös hyvän mielen takaa.
Murheita ei ole luotu tähän herkkään mieleen.
Hymyillen kun jatketaan, ei mikään mene pieleen.
Taisto Mantere
Rakkautta on...
Lähettää kuvia sammakoista,
sillä sinä pidät niistä
Tunnistaa käsialasta keneltä kortti on,
vaikka unohdit kirjoittaa nimesi
Säästää miltei surkea piirustus
raapustettuna kirjekuoreen
sillä se oli parempi lahja kuin kuoren sisältö
Maata lattialla pää sinun sylissäsi,
kuin kissanpennut konsanaan
Olla kuin aikaa ei olisi kulunutkaan,
vaikkemme ole nähneet kuukausiin
Riidellä ja lyöttäytyä taas yhteen
jo viiden minuutin kuluttua
Nauraa ja itkeä yhdessä,
ilman häpeää ja pelkoa
Ikävöidä vaikkei ole aihetta
- murtunut sydänkin on sydän
Katsoa itseä peilistä, oikein tarkkaan
ja antaa anteeksi kaikki pahat ajatukset
Unohtaa ympäröivä maailma
sekä kaikki muu maallinen
just teidän seurassa.
Salla Iira
En uskoa voi ollenkaan
kuinka paljon rakkautta saan.
Vaaleanpunaisessa pumpulissa
kehrään niin kuin pieni kissa.
Omenankukkasadetta ja sateenkaarittelua.
Rakastavaisten hellää jaarittelua.
Lämpöä, hellyyttä, kosketusta
Vailla mitään ahdistusta.
Ei tarvitse tunteita enää padota
ja erämaahan kadota.
Sylissäs turvassa olla voin
auringon taivaalta kun mulle toit.
Suuri, pieni ystäväin.
Yhdessä mennään elämää päin.
Reetta Kaapro
Tänään kutsun onnea nimelläsi,
sillä sitä sinä olet,
rakas ystäväni.
Sini Ala-Röyskö
Runo ystävyydestä
Hyvää ystävänpäivää ystäväin,
sen lähetän turvavälin päästä näin.
Jo ikävä painaa, mutta tiedän sen,
on ystävyytemme ikuinen.
Kun välillä tilanne ottaa pollaan,
muistan että samassa veneessä tässä ollaan.
Yhdessä soudetaanhan perille tää paatti,
tuetaan ja autetaan jos toinen on naatti.
Voi sitä riemua kun satamaan palataan,
iloiten nauretaan ja varmasti halataan!
Anna-Riikka Leislahti
Villit ystäväni
Olen jo pitemmän aikaa odottanut,
koska taas vilistäisit männynoksaa pitkin, ystävä hyvä
Ei täällä hankien keskellä
ole ihmisellä kuin linnut,
peurat, jänikset ja oravat
Vaan hepä hyviä ystäviä ovatkin,
kun pyrähtelevät tai loikkivat ikkunan luo
Katsohan tuonne,
mattotelineen alla on peura
Monesti syön aamiaista talitinttien kanssa ja illalla sammutan peuroilta ulkovalot
Ja aamulla on mukava herätä
oravan juoksuun ikkunalaudalla.
Kirsi-Marja Isotupa
Lonttahousu
Voi että mä sinua ja minua ja meitä
tätä ikuista elämän kestoista tyhjää
mulla on sielussa pieniä perkeleitä
ne nurkissa suottapäiten nyhjää
Mun on kertakaikkisen paha olla
tulis joku ja veis jostakin jonnekin
kuiskis sanoja korvaani kuutamolla
ja aamun reunaa hiipisin takaisin
Vaan taidan mä sietää sinua sittenkin
vaikka olet tuommoinen lonttahousu
sä olet se minkä mä ansaitsin
räntäkuurosta hiipivä auringonnousu
sä olet kuin pimeää raapiva marraskuu
semmoinen läikkä joka pesussa lähtee
en mä oikeesti tahtois että joku muu
mun pelilaudaltani etsisi afrikantähtee
Voi että mä meitä ja sinua ja minua
me ollaan samasta muotista luotu
en oikeesti parempaa elämää kinua
maljat tyhjäks on aikoja sitten juotu
Päivä kerrallaan soudan huomisen yli
eteisen hyllyllä pidän tulevaisuutta
mutapainijalla savenlämpöinen syli
vanhaa paikataan, ei osteta mitään uutta
Se on täysin ja yksin ja vain sinun syys
että en vielä oo luotasi karannut
sydäntäni suuteli kerran ystävyys
nyt kausipaikan sinne oot varannut
Timo Mäkinen
Kummityttöni
Olet nuorin ystäväni.
Korona-aikaan sinä päätit syntyä.
Me läheisesi saimme siitä yllättyä.
Menettämisen pelko oli mukana elämäsi ensimmäiset kuukaudet.
Vaikka olit tosi pieni, sinä selvisit leikkaukset ja vastoinkäymiset.
Esimerkilläsi osoitit meille kaikille
ettei elämässä helpolla saa luovuttaa.
Tulevaisuus voi tuoda vielä jotain parempaa.
Emme voi vielä tavata.
Pitkä välimatka, infektioherkkyytesi ja korona ovat haasteena.
Kiitollinen olen siitä, että vanhempasi lähettävät videoita ja kuvia.
Niistä voin kasvamistasi ja kehittymistäsi seurata.
Kun sitten tulevaisuudessa sinut tapaan,
sinua rutistan ja halaan.
Enkä varmasti voi kyyneliltä välttyä.
Sinä olet jo nyt minulle niin rakas ja tärkeä.
Hannele Karsikas
Ystävyys
Ystävyys
pyyteettömyys
molemminpuolinen avuliaisuus.
Jos ei yhtään ystävää,
sielu huutaa ikävää.
Yksin sekä yhdessä.
Elämä on tässä.
Ikuinen ystävyys,
mielenkiintoinen matka menneestä tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Saila Kaunonen
