Ystävänpäivä: "Ystävyys hyppää kaukaakin syliin, ystävyyden nauru kuuluu kauempiinkin kyliin" – lue tästä Etelä-Suomen Sanomien lukijoiden runoja ystävyydestä

ESS

Etelä-Suomen Sanomat pyysi lukijoiltaan runoja ystävyydestä. Niitä tuli runsaasti, yhteensä yli 70 kirjoittajalta. Tässä on osa runoista. Lisäksi Lahden kaupunginteatterin näyttelijät ovat lukeneet runoja videolle.

Kyyneleet

Ensimmäisen kyyneleeni

Itken, kun menetän

Hätkähdyttävän katseesi.

Toisen kyyneleeni

Itken, kun menetän

Kauniin hymysi.

Kolmannen kyyneleeni

Itken, kun menetän

Huumaavan tuoksusi.

Neljännen kyyneleeni

Itken, kun tunnen

Toivottoman yksinäisyyden.

Viidennen kyyneleeni

Itken, kun tunnen

Kiusallisen hiljaisuuden.

Kuudennen kyyneleeni

Itken, kun näen

Sielusi lentävän pois.

Viimeiset kyyneleeni

Säästän kaipaakseni

Sinua ikuisesti.

Onnen kyyneleeni

Säästän jälleennäkemiselle.

Rakastan sinua, ystäväni!

Joonas Jarva

Vajaat

Maailmassa on helppo elää

helppo kanssa ystävien.

Minä en näe

ja sinulla ei ole jalkoja.

Sinä talutat minua

en näe mihin

sinä ainakaan

et pidä kiirettä.

Siitä maailma tunnetaan

rampa taluttaa sokeaa

tai sokea rampaa

kuitenkin yhdessä.

Ihmisinä.

Pauli Niskanen

Silmät

Himmeä valo

silmäsi kyynelten sateessa

matkalla unen maassa

suutelen sateen pois katseestasi

löytämättä tietä luoksesi.

Auringon kilossa aikaisin

lintujen aamulaulussa

nauraen

kastepisarassa saavut

hymyilen unen läpi silmiisi.

Pauli Niskanen

Palastellaan ystävyyttä!

Ystävyys on hauskaa ja uppeeta,

Ystävyys tuntuu ja raastaa kuppeeta.

Ystävyys hyppää kaukaakin syliin,

Ystävyyden nauru kuuluu kauempiinkin kyliin.

Ystävyyttä luodaan kehdosta hautaan,

ystävyyttä verrata vois titaanirautaan.

Ystävyys on kevyttä ja joskus raskasta,

Ystävyyttä kaivetaan myös joskus p....sta.

Ystävä on lähellä ja ystävä on kaukana,

Ystävyyttä rohkeana välillä myös arkana.

Ystävyyden tunnistaa kun kuulee tutun naurun,

Ystävälle kajauttaa riemukkaamman laulun.

Hannu Hyvärinen

Ystävät yhdessä

Varis ja harakka katolla hyppi,

toisiaan tuuppivat, nokalla nyppivät.

Menetkös siitä, komensi varis.

Ei riitä tilaa, se raakkui ja maris.

Jos sinä itse siirtyisit vähän,

mahtuisin minäkin viereesi tähän.

Ei tule kuuloonkaan kähisi varis,

lähtisit siitä, kun vielä on mahis!

Oletpas sinä ärhäkkä tänään,

aiheutat tahallas riitaa ja känää.

Pyrähti lentoon harakka siitä,

lento ei sovinnon hinnaksi riitä.

Sen tiesi varis ja sulkiaan suki,

nyt olis tarpeen ystävän tuki.

Odota vähän nyt minä tulen,

annatko anteeksi riitaamme suren?

Mitäpä tuosta anna jo olla,

yhdessä oltiin ihan kuutamolla.

Katolla keikkuivat harakka ja varis,

Ystävät yhdessä, raakkui se varis.

Helena Moisio

Sinun kanssasi

En mitään pelkää

En myrskyjä

En tuulia jotka kaatavat puita

En edes katolta putoavaa lunta

Tai pakkasaamujen purevuutta

Sinä seisot rinnallani

Tuet selustaani

Pidät minua pystyssä

Ja kannat kaupakassini

Kun en itse enää jaksa

Edes hengittää

Sinä halaat minua ja annat voimaa.

Sinä tuot valoa arkeeni

ja sinä valaiset pimeyteni.

Sinun kanssasi

En mitään pelkää

Sillä Sinä olet armaani, kalleimpani, rakkaimpani.

Sinä olet minun paras ystäväni.

Venla Paajanen

Hän ilmestyy yllättäen

lumipyryn keskeltä

soittaa ovikelloa

ja halaa

Mitä kuuluu?

Vuosia välissä

silti hän muistaa

ja välittää

Ihana ystävä

tuo valoa

ja lämpöä

Peppina Mäenpää

Yhdessä

säilyisimme

toisissamme kiinni

ääntä puiden kuullen

vesien läpi liukuen

äärettöminä airueina

Helena Jousi

Kaukaisin toivein

Sinun kanssasi mahdottomia,

maallisia unelmia,

vitsejä ja virheitä

kanssasi oikeita aitoja

totuuksia,

tarinoita tarinoiden sisällä,

sinun pehmeyttäsi, kovuuttasi, huutoasi, kuiskauksia, mannerlaattojen liikkumista ja lämpimiä lähteitä

kanssasi,

kuulisin kovemmin, maistaisin mahdollisuuksia,

sinun kanssasi käsi kädessä,

olisimme taas kuin kuusivuotiaat.

Helena Jousi

Ystävyys

kaukana ja lähellä.

Minulla on ystäviä

siskot, sukulaisia

tutut, uudet

pitkä tai lyhyt tapaaminen

takana

kanssaan helppo puhua ja olla

ymmärtää

Eläinystävät suloisia ja iloisia.

Ystävän kanssa joskus

kinataan

mielellään leppoisasti

ja huumorilla

Odotan, että nähtäisiin

tai kuulisi toisesta.

Aito, paras,

ikuinen ystävyys.

Aila Sintonen

Ystävän arvo

Syvällä honkien

humina jalo,

Pinnalla lehvästön

sironnut valo.

Ääni ja tunne,

ystävyys syvä,

Hetkistä kasvaa

elämä hyvä.

Lumen voimasta

oksatkin taipuu,

Lämmön tullessa

taivaalle kaipuu.

Pystyssä säilyy,

suojaa antaa,

Kuin iätön kelo

työnsä kantaa.

Katsoo kaukaa,

lähellä kysyy,

kuin aarniometsä

paikalla pysyy.

Hannes Salonen

Sydänajatuksia

Ajoin sumuisena elokuun aamuna ystäväni luo.

Valkeiden lakanoiden peittelemänä hän odotti minua.

Hänen luunsa olivat käyneet niin hauraiksi että niiden läpi melkein näki.

Silkki-ihon peittämät suonet sykkivät kuin jätättävän kellon vaimeat lyönnit. Hän oli unessa avoimin silmin ja huoneessa hurisi tuuletin. Ilmavirrassa oli hapan unohduksen tuoksu.

Pelkäsin, että hän menee rikki pelkästä höyhenen hipaisusta.

Kutsuin ystävääni hellästi ja varovasti.

Ja sitten kohtasimme.

Kuin perhosen siipi heräsi ruskea hänen silmissään ja hän tuli näkyväksi. Näkyväksi minulle ja itselleen. Eikä vain hän, vaan koko elämänsä, eletty ja rakastettu.

Kaivoin hänen pyynnöstään yöpöydän laatikosta mustan samettikukkaron. Sen sisällä oli kultaketjussa risti ja kaksi sormusta.

”Piilota metsään, tai maahan, syvälle maaemon syliin. Pudota veden syvänteeseen tai minne haluat, mutta näkymättömiin. Tätä en enää jaa, tämä oli minun”, hän sanoi.

Niin otin samettiin kätketyn rakkauden, kokonaisen elämän.

Varoen painoin poskeni hänen poskeaan vasten ja hän kuiskasi hyvästiksi korvaani "Sydänajatuksia”.

Ja niin ajoin rantaan, nousin veneeseen ja soudin pitkin vedoin syvänteelle.

Avasin kämmeneni ja pudotin samettikukkaron syvään siniseen.

”Sydänajatuksia”, kuiskasin hiljaa, ”sydänajatuksia ystäväni.”

Kaija Jyrkkä

Nelly

Kun olin pieni, ystävälläni oli suuri pää.

Ei mikään tavallisen vaan suuren suuri, niin suuri ettei hän jaksanut kannatella sitä.

Ja me leikimme johtajaa ja sihteeriä, kampaajaa ja asiakasta ja kaikkea sellaista, jossa me yhdessä olimme jalat ja pää.

Minä etsin kravatteja, puin häntä erilaisiin vaatteisiin, kampasin harvoja hiuksia.

Ja mitä painavammin hän makasi liikkumatta, sitä ahkerammin jalkani juoksivat.

Kun radiosta alkoi kuulua laulu Nellyn palmikosta, leikkimme pysähtyi.

Kuuntelimme laulua hengitystä pidättäen ja sitten räjähdimme nauruun, kun laulettiin että joku kiipesi Nellyn palmikkoa pitkin ylöspäin!

Suuripäinen ystäväni tuoksui timotein varressa päivettyneiltä metsämansikoilta,

ja hänen kätensä olivat kuin pienen vauvan pulleat kädet ja jalkansa liikkumattoman sileät.

Hän rakasti minua ja Nellyn palmikkoa, ja minä hänen nukkaista ihoaan ja helisevää nauruaan.

Kiiruhdin yhteisissä leikeissä kuin pyörteinen syystuuli mutta eräänä päivänä aika sai meidät kiinni.

Palmikko katkesi ja me putosimme.

Minä juoksin pois hänen haudaltaan ja pappikin painoi päänsä.

En nähnyt eteeni suruvedeltäni ja kaaduin.

Vieläkin muistan rikkinäiset sukkahousujeni polvet ja suolaisen veren maun kielellä; rakkauden.

Kaija Jyrkkä

Ystäväsi on sopivan kokoinen ja näköinen, riittävän hyvä lapsena, vanhempana, sisaruksena, omaisena, alaisena ja esimiehenä.

Hän on kunnon kansalainen kantaen vastuunsa, tietää olevansa osa luontoa ja suojelee sitä. Hän riemuitsee iloistasi. Kantaa mustina päivinäsi puhaltaen hellästi kipukohtiasi ja sanoo hiljaisia, lempeitä sanoja. Antaa sylihalit. Rukoilee puolestasi.

Mitä sinun peilistäsi näkyy?

Eilaliina Seppälä

Suljettujen ovien juhla

Eräänä päivänä saan kutsun:

minut on kutsuttu suljettujen ovien juhlaan.

Sanon etten osaa juhlia:

minulla on oma, yksityinen

suljettujen ovien juhlani;

muille jaan vain murusia.

Siirrät juhlia,

annat maistiaisia

oman sielusi juhlasta,

soitat suljetun juhlasi naurua,

heleää kuin valo

se tulvii läpi ovenrakojen

Minua kiinnostaa tulla kuulemaan

kutsusi yksityinen ääni,

kunniavieraan

suljettujen ovien sävel.

Ilona Vuori

Ystävät tärkeitä

koronankin aikana.

Kulkee kirjeet, sähköpostit

puhelut ja tekstiviestit.

Muistaa on se tärkeää

kertoi kerran ystävä:

”Ihan päivä jokainen

onpi juhlan arvoinen

sekä paras päivä elämän.

Näillä hyvin pärjätään”.

Yhteyttä ystäviin pidetään.

Marsa Ahvenainen

Tuon ystävän unohtuneet kamat ja nään ne kasvot samat. Muistan hetken kun muut meille nauroivat, jäi uupumaan silmät auttavat.

Sä mun hyvät ja huonot puolet näit, aina tsemppaamaan mua jäit. Vaikka tie oli välillä pimeä, kuului sun ihana kikatus kimeä.

Ystävyyssuhde oli ruusuilla tanssimista lukossa kestävässä, kunnes tajusin etten voi olla muuttoanne estämässä. Yhdessä meidän piti tulevaisuuteen mennä, nyt joudun sanomaan sinulle, korkealle lennä.

Lapsuuden murheettomuutta sinun kanssasi kaipaamaan jäin, nyt mennään erillään eteenpäin.

Välimatka ei voi kuitenkaan meidän ystävyyttä kokonaan estää, silloin vain sielussa kauemmin odotus kestää. Nähdään sitten siellä, kun olen lopussa tällä tiellä.

Eevi Blom

Kaksi kättä nilkoissa,

kahdet kainaloiden alla

Yksi pitää päätä paikoillaan,

toinen maata jalkojen alla

Te ette saa minua katoamaan,

ette päästä putoamaan

Silloin kun sydämeen piirtyy kasvot,

joita ei pysty unohtamaan.

Kun silmät eivät pysy avoinna,

kun sielu on suljettu, haavoilla.

Te pidätte huolta ja avaatte taas,

saatte huomiseen uskomaan.

Näytätte suunnan, tarjoatte vaihtoehdon, mahdollisuuden.

Annatte kokeilla,

tuomitsematta, olematta oikeassa.

Valita olla olematta ja tiedätte myös miksi.

Ette muistuta oikeasta,

tavasta olla ihmisiksi.

Te olette kanssani, juuri siksi

on syy,

kunnia ja etuoikeus olla tässä.

Kutsumassa teitä ystäviksi.

Janica Pynnönen

Ystävä läheinen meren takaa,

viestisi saapui - Odottakaa,

vielä me voimme yhdessä olla,

juoda viiniä kalliolla,

tää aika on vaikea täällä ja siellä,

täytyy vain kulkea toivon tiellä!

Niinhän se on kuin sanoit sen,

teit musta hetkeksi onnellisen,

täytyy vain jaksaa odottaa vielä,

ettei ois tautia toistemme tiellä,

kiitos ystävä kun olet niin luottavainen,

pian varmasti tapaamme, nyt tiedän sen!

Ilkka Paananen

Runebergin päivänä runoilen. Huokailen ja haaveilen. Tulispa pian aika, jolloin istuisin teatterissa vieressäsi.

Samaa ilmaa hengitellen, kädestäsi pitäen. Koettaisiin yhdessä jotakin ainutlaatuista. Näin haaveilen, ystävyydestäsi kiittäen.

Sari Tossavainen

Ystäväni

olithan kuin kivi kengässä

hiersit

karistin sinut tienposkeen

nyt on

ikävä sinua.

Parempi kivi kengässä

kuin sydämessä.

Sinikka Raulahti

Ystävyydellä asiat hoituu

Meitä sisaruksia yhdeksän oli – nyt on neljä

Etelä-Pohjanmaalla asuttiin – pienessä pitäjässä

Isä ja äiti maatilaa hoiti – lapset avusti

Lapset varttui – kotiseudulla ei ollut mahdollisuuksia ansaita

Vanhimmat veljet ja siskot jurttimaille etelään läksi

Kotiin tullessa rahapussit pullollaan

Tuli tutuksi vauras Päijät- ja Kanta-Häme

Maatila ei tulolähteeksi riitä – opiskelu neuvoksi

Kaksi vanhinta veljeä leipäpuun kotiseudulta sai

Isosiskot maailmalle lähti – opiskelu tuli tutuksi

Leipäpuu löytyi – elämä kukoisti

Nuorimmat veljet ja sisko kukin eri ammatin hankimme

Maatila jäi yhteiseksi kesä- ja harrastuspaikaksi

Tuonela korjasi satoaan – maatila sovussa jaettiin

Jokaiselle oma osuutensa – yhteistä ja erikseen

Kotitalo jäi yhteiseksi – ystävyydet vain parani

Syntymäkotia kunnossa pidetään – katot uusittu ja seinät maalattu

Riidatta koko elämä – ystävyydellä arkijutut ratkotaan

WhatsApp mainio yhdyslenkki – jatkuvasti kuulumiset sillä tiedotetaan

kokoon porukka kutsutaan ja toisiamme onnitellaan

Koronapandemia WhatsAppin käyttöä lisäsi

Yhteiselossa olemme – toisia kannustetaan ja autetaan

Eri puolella Suomessa asumme – eri ammateissa olimme

Nyt eläkepäivillä toisista tukea saamme

Matti Mäkiaho

Pakkasaamuna paleltaa ajatus sinusta herää ja lämmittää, olet ainutkertainen pieni untuvainen, auringonpaiste joka säteilee, katseesi kohtaa, pieni käsi koskettaa, lämmin halaus sitä odottaa saan.

Raija Lindfors

Runo ystävyydestä

Tunnen läheisyytesi,

tiedän sinun olevan siellä.

Vaikka katseemme eivät kohtaa,

emmekä ole toistemme arjessa aina läsnä.

Kanssasi olen MINÄ,

en isä, en aviomies, en työntekijä.

Itseni aidoimmillaan, ilman lisäyksiä.

Ystäväni. On ihanaa, että

olet sinä.

Sillä silloin minäkin olen minä.

Teemu Parikka

Ystävyys paljon se tarkoittaa ja niin paljon se sisälleen kätkee ja pitää. Se kantaa ja soi sinua vuosien taa ja kestää, kestää ja kannustaa ja yhä uudelleen taas se itää.

Elinvoimansa mistä se ammentaa kenties kestäessään vuosikymmenten taa. Ei sitä ymmärtää voi mikä sen hengissä pitää ja mikä on se maa mistä se itää?

Se on jotain, jonka on oltava olemassa. Ei sitä aitoa ystävyyttä kadottaa voi maailmasta. Ei välttämättä se tarvitse silmää ei kättä, se voi hengissä pysyä vaik näkemättä!

On ihmeellinen asia ystävyys, siinä lähestyy ihmistä ihmisyys, se hyväksyy toisen juuri sellaisena kuin on.

Suo ystävyys voimaa voimattomalle ja se matkassasi kulkee vaik´ maailmalle.

Anne Kaislaoja (lähettäjän huomio: Tämä on edesmenneen äitini kirjoittama runo ystävyydestä jonka löysin hänen pöytälaatikostaan. )

Istut viereen,

otat kädestäni.

On vain hiljaisuus.

Tiedät mikä on – ystäväni!

Sirpa Saukkola

Läpi harmaan kiven

Mitä sanoa nyt voisin miehelle ahkeralle

firman perustajalle, yrityksen laittajalle?

Pitkään mies yksin ahersi ja toimintaa rakensi

Kuitenkin paloi mieli halusta suuremmaksi laittaa firma heti alusta

Käyttää siihen taitoja opittuja sekä kykyjä perittyjä.

Koneita ja laitteita hän aluksi rakensi kunnes yksi mukaansa tempasi

Kuin yllättäen kysyttiin Uutta-laitetta, empinyt ei Anssi haastetta.

Tarvittiin rohkeutta, uskallusta ja taitoja omia

Näin alkoi syntyä Uusia-Laitteita somia.

Kävi pieneksi halli entinen, tuli muutto halliin uuteen, isompaan.

Vain lama pahus iski yllättäen, se hetkeksi sotki pasmat yrittäjän.

Annettu ei periksi velkojien vaan uutterasti noustiin aina työtä uutta hakien.

Pelastui, kasvoi firma, laajeni toiminta ja lujittui usko tiehen valittuun.

Kävi kauppa Uusien-Laitteiden, alkoi vienti, oli Firma joukossa kärkitoimittajien.

Luottamus mitattiin kun aikataulut ja sopimukset täytettiin.

Sen tuntee nyt kilpailijat kaikki, vaikkei se ihan käynytkään kuin leikki.

Nyt valmistettu on Laitteita Uusia satoja, joista useita jo rapakon takana.

Matka jatkuu, yritys kasvaa, toiminta kehittyy ja puitteetkin ne muuttuvat.

Mutta ei unhoitu perustaja Anssi vaikka odottaakin nyt jo eläketanssi.

Kari Siitari

Kohtaamisia Hennalassa

Kolmevuotias irakilaistyttö kiipeää syliin.

Vieressä äiti polvillaan kaivaa lahjoitusvaatekasaa.

Tyttö puristaa nukkeaan ja tarttuu sormiini.

Kietoo ne yksitellen nukkensa ympärille.

Siinä me keinuttelemme hellyyttä täynnä.

Kaksi ystävää, joiden ei mitenkään pitänyt kohdata.

Sylissä lämmin kuin oma lapsenlapsi.

Siinä me keinumme hiljaa.

Äiti löytää kasasta punaisen toppahaalarin.

Siirin entisen.

Nainen nostaa huivia otsaltaan.

Vetää sormillaan esiin mustia kiehkuroita.

Millainen shampoo niille sopisi?

Hiuksille joita hän ei koskaan näytä julkisesti.

Mutta nyt ollaankin naisten kesken.

Silittää ohuita pohjoisia hiuksiani.

Naisten kesken.

Takana on pitkä matka eikä mukaan tullut mitään.

Lahjoitetussa pullossa lukee kaikille hiuslaaduille.

Leena Johansson

Kalamiesrotu

Se on oma rotunsa – nuo kalamiehet.

Niitä tapaat joella, järvien selällä,

merien rannoilla, aavoilla ulapoilla.

Se on oma rotunsa – nuo kalamiehet.

Saalista tai ei, niin ne kalastavat,

yksi tärppi, kolme verkkoa,

vain kalan haju.

Kuulemma kaveri oli saanut ison kalan.

Se on oma rotunsa – nuo kalamiehet.

Jos ei tänään eikä tällä viikolla, niin kyllä se joskus...

Jos ei nyt suurinta, mutta kuitenkin kala!

Kyllä se tarinoissa suurenee.

Se on oma rotunsa – nuo kalamiehet.

Leo Ketola

Sisu ja toivo

Pojanpojanpoikia kaksi

nimiä ei saa paremmaksi.

Äiti ja isä turvaa antaa

lääkäreinä apu kantaa.

Korona on suuri harmi

se selkäpiitä karmi.

Vain videolta saamme

poikien elämää todeta,

vaikka ei koronaa

podeta.

Raimo Juvakka

Kikatusta kuuluvaa

rupatusta runsasta

hyvänä hetkenä hilpeää on

Itkua ilotonta

surua suunnatonta

synkempänä aikana

Elämän tunnelmaretkiä jaamme

tapahtumia läpi valon ja pimeyden

kanssa ystävän

Toisemme kohdaten

ajoittain etäillen

linjatkin laulaen

aina hyväksyen

Ystävyyttä ihanuutta nyt kuvitelluin halauksin hempein, sydämin lämpimin, kolhut kestäen, aikaa arvokasta antaen.

Tiina Niskanen

Aatu ja Anselmi

Aatu-parka vuodella vanheni

toi naapuri lahjaksi porsaan

sen hän kyllä vitsiksi tarkoitti

porsas joutuikin lemmikin virkaan

kasvoi possu hyvässä lihassa

kaiken söi minkä tarjosi Aatu

oli nimekseen saanut se Anselmi

pikku porsas – lahjaksi saatu.

Outo pari – Aatu ja Anselmi

kun he marssivat maantien laitaa

Aatu porsasta hihnassa kuljetti

huopatossuissa – ilman paitaa

possu nukkuikin Aatun huoneessa

pärekorissa – tiesi joku

saivat kuorsata oikein kuorossa

ihminen – sekä sikojen suku.

Kyllä Aatu välistä pillastui

ja se naapuriin asti kuultiin

kasaan haisevaan kun hän liukastui

jouti Anselmi hornan tuuttiin

niin kiivasta lähtöä liene ei

nähty seudulla pitkään aikaan

kun Anselmi Aatun kalsarit söi

minkä riemun se aikaan saikaan.

Sika peltojen poikki pisteli

ja vinkui niin kuin riivattu ikään

hiki Aatulta karvat kasteli

eikä haitannut vaiva mikään

ootas ryökäle – kun sinut kiinni saan

silloin piru jo porsaan nokki

ja se koppaansa luikki kauhuissaan

Aatu leppyy – kun tarpeeksi huhkii.

Aatu illalla maisteli keitostaan

possu perskat naamaansa litki

sai molemmat huikeaan humalaan

Aatu moitteet porsaalle itki

eihän tämmöinen peli vetele

sin' oot kännissä niin kuin käki

pahnaas siitä – helvetin ketale

ettei nää koko kylän väki.

Possu köllähti Aatun kainaloon

painoi kärsänsä Aatun poskeen

minä ennestäänkin jo sika oon

jätäs huomauttelut nyt sikseen

silmät kierossa Aatuun tiiraili

pata kattilaa soimata taitaa

kohta ystävät yhdessä kuljeksi

unen utuisen maantien laitaa.

Mailis Könönen

Ikävästäkö pääni havahti?

Aikoja menneitä mieleeni tulvahti.

Tuttua tuota töistä muistin,

ystävää, jonka kanssa lounastin.

Päiviä monta, jo liki vuosi.

Työtä kotoa, remotena suolsin.

Nähty on vain joskus häivähdys,

ruudussa kasvot sydämessä sävähdys.

Pahuksen Covid, kun kotiin pakotti!

Kontaktit ystävään töissä lopahti.

Silti tiedän, oot WhatsApin päässä.

Edes mobiilin kautta olla äänessä!

Ei ystävyys katoa, ei lopahda, hajoa!

Vielä me nähdään, aikana uutena.

Heitän sulle näin sydämen suuren.

Ystävä sulle, hmm, töissä oon muuten.

Raimo Salovuori

Oodi ystävälle

Tosi ystävyys ei todistelua kaipaa,

on ikuista sielujen yhteistä rauhaa.

Välimatkankin ja ajan se kestää,

ei vihapuheet eikä riidat voi sitä estää.

Kun tosi ystävän taas kohtaat,

niin kasvot ilon hopeasta hohtaa.

Ystävyys on parasta mitä tiedän,

Kun maailma yrittää saada minut kumoon,

tiedän kuka pitää pystyssä.

Taru Nurminen

Ystävyys

On elon teillä helpompaa jos lähimmäiseen luottaa.

Taipaleella rehdit sanat ystävyyden tuottaa.

Kun ympärilleen myötätuulta rohkeasti jakaa.

Uskon että itselleen myös hyvän mielen takaa.

Murheita ei ole luotu tähän herkkään mieleen.

Hymyillen kun jatketaan, ei mikään mene pieleen.

Taisto Mantere

Rakkautta on...

Lähettää kuvia sammakoista,

sillä sinä pidät niistä

Tunnistaa käsialasta keneltä kortti on,

vaikka unohdit kirjoittaa nimesi

Säästää miltei surkea piirustus

raapustettuna kirjekuoreen

sillä se oli parempi lahja kuin kuoren sisältö

Maata lattialla pää sinun sylissäsi,

kuin kissanpennut konsanaan

Olla kuin aikaa ei olisi kulunutkaan,

vaikkemme ole nähneet kuukausiin

Riidellä ja lyöttäytyä taas yhteen

jo viiden minuutin kuluttua

Nauraa ja itkeä yhdessä,

ilman häpeää ja pelkoa

Ikävöidä vaikkei ole aihetta

- murtunut sydänkin on sydän

Katsoa itseä peilistä, oikein tarkkaan

ja antaa anteeksi kaikki pahat ajatukset

Unohtaa ympäröivä maailma

sekä kaikki muu maallinen

just teidän seurassa.

Salla Iira

En uskoa voi ollenkaan

kuinka paljon rakkautta saan.

Vaaleanpunaisessa pumpulissa

kehrään niin kuin pieni kissa.

Omenankukkasadetta ja sateenkaarittelua.

Rakastavaisten hellää jaarittelua.

Lämpöä, hellyyttä, kosketusta

Vailla mitään ahdistusta.

Ei tarvitse tunteita enää padota

ja erämaahan kadota.

Sylissäs turvassa olla voin

auringon taivaalta kun mulle toit.

Suuri, pieni ystäväin.

Yhdessä mennään elämää päin.

Reetta Kaapro

Tänään kutsun onnea nimelläsi,

sillä sitä sinä olet,

rakas ystäväni.

Sini Ala-Röyskö

Runo ystävyydestä

Hyvää ystävänpäivää ystäväin,

sen lähetän turvavälin päästä näin.

Jo ikävä painaa, mutta tiedän sen,

on ystävyytemme ikuinen.

Kun välillä tilanne ottaa pollaan,

muistan että samassa veneessä tässä ollaan.

Yhdessä soudetaanhan perille tää paatti,

tuetaan ja autetaan jos toinen on naatti.

Voi sitä riemua kun satamaan palataan,

iloiten nauretaan ja varmasti halataan!

Anna-Riikka Leislahti

Villit ystäväni

Olen jo pitemmän aikaa odottanut,

koska taas vilistäisit männynoksaa pitkin, ystävä hyvä

Ei täällä hankien keskellä

ole ihmisellä kuin linnut,

peurat, jänikset ja oravat

Vaan hepä hyviä ystäviä ovatkin,

kun pyrähtelevät tai loikkivat ikkunan luo

Katsohan tuonne,

mattotelineen alla on peura

Monesti syön aamiaista talitinttien kanssa ja illalla sammutan peuroilta ulkovalot

Ja aamulla on mukava herätä

oravan juoksuun ikkunalaudalla.

Kirsi-Marja Isotupa

Lonttahousu

Voi että mä sinua ja minua ja meitä

tätä ikuista elämän kestoista tyhjää

mulla on sielussa pieniä perkeleitä

ne nurkissa suottapäiten nyhjää

Mun on kertakaikkisen paha olla

tulis joku ja veis jostakin jonnekin

kuiskis sanoja korvaani kuutamolla

ja aamun reunaa hiipisin takaisin

Vaan taidan mä sietää sinua sittenkin

vaikka olet tuommoinen lonttahousu

sä olet se minkä mä ansaitsin

räntäkuurosta hiipivä auringonnousu

sä olet kuin pimeää raapiva marraskuu

semmoinen läikkä joka pesussa lähtee

en mä oikeesti tahtois että joku muu

mun pelilaudaltani etsisi afrikantähtee

Voi että mä meitä ja sinua ja minua

me ollaan samasta muotista luotu

en oikeesti parempaa elämää kinua

maljat tyhjäks on aikoja sitten juotu

Päivä kerrallaan soudan huomisen yli

eteisen hyllyllä pidän tulevaisuutta

mutapainijalla savenlämpöinen syli

vanhaa paikataan, ei osteta mitään uutta

Se on täysin ja yksin ja vain sinun syys

että en vielä oo luotasi karannut

sydäntäni suuteli kerran ystävyys

nyt kausipaikan sinne oot varannut

Timo Mäkinen

Kummityttöni

Olet nuorin ystäväni.

Korona-aikaan sinä päätit syntyä.

Me läheisesi saimme siitä yllättyä.

Menettämisen pelko oli mukana elämäsi ensimmäiset kuukaudet.

Vaikka olit tosi pieni, sinä selvisit leikkaukset ja vastoinkäymiset.

Esimerkilläsi osoitit meille kaikille

ettei elämässä helpolla saa luovuttaa.

Tulevaisuus voi tuoda vielä jotain parempaa.

Emme voi vielä tavata.

Pitkä välimatka, infektioherkkyytesi ja korona ovat haasteena.

Kiitollinen olen siitä, että vanhempasi lähettävät videoita ja kuvia.

Niistä voin kasvamistasi ja kehittymistäsi seurata.

Kun sitten tulevaisuudessa sinut tapaan,

sinua rutistan ja halaan.

Enkä varmasti voi kyyneliltä välttyä.

Sinä olet jo nyt minulle niin rakas ja tärkeä.

Hannele Karsikas

Ystävyys

Ystävyys

pyyteettömyys

molemminpuolinen avuliaisuus.

Jos ei yhtään ystävää,

sielu huutaa ikävää.

Yksin sekä yhdessä.

Elämä on tässä.

Ikuinen ystävyys,

mielenkiintoinen matka menneestä tähän päivään ja tulevaisuuteen.

Saila Kaunonen

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut