Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

ESS:n vaalikone on nyt auki – löydä oma ehdokkaasi

Laura Honkasalo tajusi: rikkaat eivät olekaan kusipäitä, välttämättä

Laura Honkasalo on ollut viimeksi julkisuudessa lähinnä köyhyyteen liittyen.

Hänen edellinen kirjansa Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman (Kirjapaja, 2014) pohdiskeli penninvenyttämisen etiikkaa. Eräässä haastattelussa pienituloinen kirjailija määritteli itsensä ”onnelliseksi köyhäilijäksi”.

Honkasalon uusi kirja on toista maata. Maaliskuun puolivälissä julkaistavassa romaanissaan Honkasalo kuvittelee, millaista on niiden elämä, joille raha on menettänyt merkityksensä, koska sitä on yltäkylläisesti.

- Olen aiemmin kirjoittaessani asennoitunut jotenkin niin, että rikkaat ovat kusipäitä, vaikka ihmisiähän hekin ovat, Honkasalo sanoo.

Perillä kello kuusi sijoittuu 1960-luvulle ja nykyaikaan. Keskiössä on kaksi naista - nelikymppinen seurapiirirouva Vuokko ja kuusikymppinen uskovainen vanhapiika Aune. Molempien elämään on hiipinyt tyhjyyden tunne, josta naiset haluavat ottaa niskalenkin.

Honkasalo sanoo harrastaneensa 60-lukua oikeastaan siitä asti, kun hän kirjoitti 1970-luvulle sijoittuvaa romaaniaan Sinun lapsesi eivät ole sinun vuosituhannen alussa.

- 70-lukuhan oli 60-luvun radikalismin tuote. Radikalismista kirjoittaminen tuntui kuitenkin liian ilmeiseltä ja helpolta, joten ajattelin kuvata nyt niitä, jotka olivat tuolloin konservatiiveja ja rikkaita, Honkasalo perustelee rajaustaan.

Honkasalo haastatteli romaaniaan varten vanhempia sukulaisiaan, jotta ajankuva menisi oikein. Tarkoitus on kuvata myös naisen asemassa tapahtuneita muutoksia.

- Jotenkin mua kiehtoo 60-luvussa se aika avoin sovinismi, joka silloin oli pinnassa. Erityisesti jos olit silloin vanhapiika, jäit paitsi kaikesta siitä vapautumisesta. Ja onhan se edelleen tietynlainen ongelma olla kuusikymppinen ja perheetön nainen, Honkasalo huomauttaa.

Uskonnollisen konservatiivin näkökulmasta 60-luku näyttäytyy ilottomana aikakautena. Honkasalon mielestä suomalaisia kalvaa yhä uskonnosta kumpuava syyllisyyden tunne.

- Meillä on paljon sellaista depressiivisyyttä, joka liittyy luterilaisuuteen, kirjailija arvelee.