Sysmäläissyntyinen Kimmo Oksanen on kokenut kuuden vuoden aikana 15 leikkausta neljässä eri sairaalassa. Vuosiin mahtuu eristystä, tutkimusta, kortisonia, piikkiä, atooppista ihottumaa, ambulanssia. Ehti hän melkein kuollakin.
Herpesvirus iski, repi kasvot verille ja tähän otolliseen maaperään iskenyt bakteeri yritti hoitaa homman loppuun. Ei onnistunut. Bakteeri ehti tuhota kasvot hetkellisesti, mutta nyt on valoa tunnelin päässä.
Oksanen ei ole sairas, mutta kasvojen kudoksissa on neljännen asteen palovammaa vastaavat vauriot. Seuraava käynti plastiikkakirurgille on maaliskuun alussa.
- Kasvojensa menettäminen ei ole maailman mukavin asia, varsinkin, kun se tapahtuu konkreettisesti.
Hän näkee kuluneen kuuden vuoden jakaantuvan kolmeen eri osaan. Ensimmäiseksi hän oli lähellä kuolla, mutta on elossa. Toiseksi silmät näkevät ja korvat kuulevat.
- Kolmanneksi pystyn toimimaan yhteiskunnassa normaalisti, en siis ole vammainen. Ei minulla ole mitään hätää.
Paranemisprosessi on käynnissä, mutta hitaasti. Oksanen onkin harmissaan siitä, että läheiset ovat tästä eniten kärsineet, mutta toisaalta osaavat asioiden saamista hyvistäkin käänteistä iloita. Työkaverit ja ystävät saavat kiitosta.
- He antoivat minun olla rauhassa, sivistyneesti. Vituttikin välillä.
Sairauden myötä tuuhea prinssitukka meni, mutta henki jäi.
Oksanen jäi vuorotteluvapaalle Helsingin Sanomista syksyllä 2013. Tätä oli edeltänyt rupatteluhetki Saska Saarikosken kanssa, joka oli ehdottanut tarinan pukemista kirjaksi. Oli itsestään selvää, että se syntyy Sysmässä.
Aiheesta lisää sunnuntain Etelä-Suomen Sanomissa ja itä-Hämeessä.