Ruusufinni kiusaa pääasiassa työikäisiä naisia

Ruusufinnissä kasvojen punoitus on arkipäivää. Anniriitta Tolvanen

Niina Rintala

Lehahteleva punoitus kasvoilla on yleensä ensimmäinen merkki ruusufinnistä. Tämän jälkeen kasvoilla voi näkyä laajentuneita pintaverisuonia. Myöhemmin lehahteleva punoitus voi olla arkipäivää.

Kroonista kasvojen ihosairautta esiintyy eniten 30-60-vuotiailla naisilla. Se alkaa harvoin alle 20-vuotiaana. Ruusufinni voi tulla myös miehille.

Suomalaisaikuisista noin joka kymmenes kärsii ruusufinnistä. Sillä on useita alatyyppejä, josta yleisin ja lievin on erytematoottinen ruusufinni. Siitä puhutaan usein couperosa-ihona.

Varsinainen syy ruusufinnin eli rosacean puhkeamiseen on ainakin toistaiseksi pimennossa. Demodex-talipunkkeja epäillään yhdeksi aiheuttajaksi.

Hormonaalinen yhteys voi olla mahdollinen, sillä lääkärin vastaanotoilla käy usein nimenomaan keski-ikäisiä naisia. Joillakuilla voi olla perinnöllinen taipumus saada ruusufinni.

Ruusufinniä esiintyy kasvojen keskiosissa, joissa myös talineritystä on eniten. Ruusufinniä voi joillakuilla esiintyä suun ympärillä.

Yksi hankalimmista oireista on se, että talirauhaset voivat suurentua nenän alueella. Tämä on yleensä miesten kiusana.

Silmäoireet, kuten silmien kuivuminen, luomireunojen tulehdus ja sidekalvon tulehdus, voivat liittyä ruusufinniin.

Ruusufinnin hoitoon kuuluu se, että kesäisin tulee suojautua auringolta.  Ihotautilääkäri Tapio Rantanen Iholiiton Ihopisteestä Tampereelta ohjeistaa, että jo tässä vaiheessa vuotta kannattaa alkaa suojautua auringolta.

- Aurinko pahentaa oireita, siitä on hyvä tieteellinen näyttö. Jos on ulkona pitkiä aikoja, kannattaa käyttää aurinkovoiteita.

Kortisonivoiteet pahentavat ruusufinnin oireita, joten niitä ei saa käyttää.

Ruusufinnin hoitoon käytettävät lääkkeet ovat pitkälti samoja kuin aknen nujertamisessa. Sisäisiä lääkkeitä käytetään tapauskohtaisesti.

Lievässä näppyilevässä ruusufinnissä riittää usein paikallishoito, joka kuitenkin saattaa ärsyttää ihoa. Voiteista voidaan käyttää esimerkiksi ilman reseptiä saatavaa metronidatsolivoidetta tai atselaiinihappoa sisältävää reseptilääkettä.

Suun kautta otettavia antibiootteja ovat tetrasykliinit, joita käytetään tarvittaessa matalina annoksina pitkinä ja toistuvina kuureina.

Joillakin oireilu on pelkästään lehahtelevaa punoitusta, johon voidaan kokeilla muun muassa beetasalpaajia.  Pysyvää punoitusta voidaan päivän ajaksi vähentää verisuonia supistavalla brimonidiinigeelillä, joka on myös reseptilääke. Apua punoitukseen voi saada myös esimerkiksi laser- tai valoimpulssihoidoista.

Lähde: Karjalainen

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut