"Tänä yönä minä häpeän olla lahtelainen" - Ryöpsähtänyt pakolaisviha nosti tunteet pintaan

Lealiisa Kivikari on normaalisti ylpeä lahtelaisuudestaan. Viime yönä hän valvoi ja kirjoitti runon häpeästä. Armi Salonen

Leila Mehto

Häpeää, epäuskoa, pelkoa.

Monet lahtelaiset ilmaisivat sosiaalisessa mediassa suurta pettymystä, kun kuvat pakolaisia vastustaneesta mielenilmauksesta ilmaantuivat ESS.fin sivuille perjantain vastaisena yönä.

Jotakuta aluksi huvittikin: "Toisella on lakanasta(!) leikattu kaapu päällä ja toisella Cowboy hattu, hihaton suomifinland t-paita jossa tietenkin leijonakuvio ja metrohousut. Voi hyvä luoja antakaa nyt näille suomalaisille jotain vaatteita!"

Eniten keskusteluissa kuitenkin surtiin ja hävettiin lahtelaisten puolesta.

Kansan kahtiajakautuminen osoittautui suurimmaksi pelonaiheeksi: "Asutaan alle kilometrin päässä Hennalan kasarmista ja juuri totesin miehelleni, ettei mua turvapaikanhakijat pelota, vaan lahtelaiset. Tuossa Preerialla kun muutaman neuvoa-antavan käyvät Elämän koulussa opiskelleet aamupäivästä ottamassa, niin sehän on sitten rähinää vaille valmis", eräs keskustelija kommentoi Lahti-ryhmässä.

Surullinen mieliala taipui myös runoksi. Sanataiteilija Lealiisa Kivikari luki ESS.fi:n sivuilta uutisen Hennalaan saapuneesta nuoresta pakolaisnaisesta, joka kävi väsyneen siskonpoikansa kanssa hakemassa iltapalaa kasarmialueen entisestä sotilaskodista.

Kivikari ei saanut nukuttua ja kirjoitti uutisen pohjalta seuraavan runon:

Wasan ja Layth Tikritistä

Nainen kulki pienen poikansa kanssa

ylittäen vaaroja, rajoja joita kukaan

ei näe, kun katsoo kuun pinnalta maahan.

Uutta elämää sisällä kantaen, uhmaten

kuolemaa, he eivät saaneet janoonsa

vettä Unkarissa, vain pistinkatseita, iskuja.

Tänään yönä minä häpeän

olla eurooppalainen.

Nainen kulki veneellä, junalla, lautalla

jalkaisin pienen poikansa kanssa.

Hän ei tiedä onko hän raskaana

enää, hän ei tiedä missä

miehensä on. Onko hän kuollut

luoteihin, pommeihin Irakissa.

Hennalan portilla vihaajat

viskovat tulitteita tulijoiden

linja-autoa kohti

[hyvinvointivaltionkakarat

jotka juuri ja juuri jaksavat kävellä jääkaapille ja takaisin]

kuulemme paukkeet kahdeksan

kilometrin päähän, ja lapseni kysyy:

alkaako nyt sota?

Tänä yönä minä häpeän olla lahtelainen.

Hedelmiä sylissään, nainen vajoaa

istumaan pienen poikansa kanssa.

Taivas on sateesta painava.

Ja hänen katseensa tyhjä kuin yö.

___

Uutinen, jonka pohjalta runo syntyi.

Kommentoi

Mainos: Etelä-Suomen Sanomat

Monipuoliset digisisällöt koko kotiin

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut