Hennala-tuntija Seppo Toivonen kannattaa avointa keskustelua vuoden 1918 tapahtumista ja vinkkaa vierailemaan myös Apulandiassa

Hennalan Sotilaslääketieteen museon opastuskierroksilla Seppo Toivonen vinkkaa vierailijoita käymään Apulandiassa. Kävijöitä tulee myös sieltä Sotilaslääketieteen museolle.

Veera Malin

- Oletetaan, että ensi vuosi voidaan pitää tätä vielä auki. Jos ei tule puolustusvoimien ulkopuolista rahoitusta, museon taru on päättynyt, Toivonen toteaa.

Vaikka Toivonen sanookin, että museon loppuminen olisi tietynlainen helpotus, on hän pyörittänyt sitä mielellään.

- Se on se mielihyvä, joka tulee, kun ihmiset ovat käyneet täällä ja toteavat, miten hyvä tämä on.

Tärkein motiivi on kuitenkin toinen:

- Kunniavelan maksaminen niille, jotka ovat kulkeneet tämän ketjun läpi, hän sanoo ja viittaa museon näyttelyyn, joka kulkee rintamalta kenttäsairaalan kautta sotilassairaalaan tai kuten tuhansien kohdalla - sankarivainajaksi.

Isän jalanjäljissä sotilaaksi

Seppo Toivosen oma elämäntarina kytkeytyy vahvasti Hennalaan. Tammikuussa 1949 syntyneen Toivosen isä oli upseeri ja töissä Hennalassa, missä perhekin tuolloin asui. Kesät perhe vietti aina Hollolassa Työtjärven rannalla.

Isän työ vei perhettä kuitenkin ympäri Suomea. Pojan ollessa muutaman vuoden ikäinen perhe muutti Haminaan, missä he asuivat kymmenen vuotta. Sitten tuli jälleen lähtö.

- 13-vuotiaana siirto Haminasta Kajaaniin oli kuin taivas olisi romahtanut, Toivonen kertoo.

Jälkeenpäin hän kuitenkin muistaa tuota elämänjaksoa vain hyvällä.

- On ollut todella upea lisä elämään, että sain elää viisi vuotta Kainuussa.

Sieltä tie toi takaisin Lahteen.

Toivonen seurasi ammatinvalinnassaan isänsä jalanjälkiä.

- Tiesin sotilaan ammatin hyvät ja huonot puolet. Epäsäännöllisen säännölliset työajat, harjoitukset, kurssit ja pakkosiirrot.

Kadettikoulusta valmistuttuaan Toivonen tuli töihin Hennalaan. Välillä tuli siirtoja muihin varuskuntiin ja yksi vuosi vierähti rauhanturvaajana Golanilla. Koti pysyi kuitenkin koko ajan Lahdessa, aivan varuskunta-alueen tuntumassa.

Parituhatta Lahti-postikorttia

Viimeiset työssäolovuotensa Toivonen toimi Hennalassa koulutustoimiston päällikkönä, ja tehtäviin kuului esitellä kasarmialuetta vieraille. Jäätyään reserviin vuonna 2000 hän suoritti opaskurssin, ja on sen jälkeen ollut aktiivisesti järjestämässä Lahden seudun oppaiden kierroksia Lahdessa ja lähiseudulla.

- Lahtea on kiva esitellä kaupunkikierroksilla, myös lahtelaisille. Huippupaikkoja ovat satama, urheilukeskus ja Radiomäki.

Toivosen mukaan ajan tasalla pysyminen on tärkeä osa oppaan työtä.

- Kerään koko ajan aineistoa eri lähteistä. Otan lehtijuttuja talteen, ja jos joku henkilö tai firma tulee esille, kaivan taustoja ja syvennän tietoja.

Toivonen kerää myös vanhoja Lahti-postikortteja. Hänellä on arvionsa mukaan parituhatta korttia. Kokoelmaansa hän kartuttaa keräilytapahtumista, huutokaupoista ja kavereilta. Eniten häntä kiinnostavat Hennala-kortit ja -valokuvat. Toivonen pyrkii ostamaan kortteja kohtuuhinnalla.

- Kerran ajattelin, että yhdellä kortilla olisi saanut pullon kirkasta. Valitsin mieluummin kortin, sillä se on yhä tallessa eikä särje päätä, Toivonen hymähtää.

Varuskunnan lopettaminen kaihertaa

Hennalan varuskunta lakkautettiin vuoden 2014 lopussa. Seppo Toivonen oli nähnyt jo pitkään lopun tulevan. Hänen mukaansa Lahti ei koskaan profiloitunut varuskuntakaupunkina, toisin kuin esimerkiksi Hämeenlinna, Mikkeli, Hamina tai vaikkapa Lappeenranta.

- Meillä hiihdetään ja tehdään huonekaluja. Ne ovat toki hienoja asioita molemmat.

Toivonen on pettynyt silloisiin päättäjiin, jotka eivät hänen mukaansa tehneet mitään varuskunnan säilyttämisen eteen.

- Kasarmialuetta on pilkottu. Sitä on kuristettu kaavoituksella. Hennalan varuskunnan lopettaminen oli looginen päätös, sillä kukaan ei halunnutkaan, että sitä kehitetään.

Vaikka varuskunta loppui, on alueelle virinnyt uutta elämää. Sotilaslääketieteen museon naapuriin avattiin syksyllä 2016 Apulanta-museo Apulandia. Toivonen on ottanut tulokkaat avosylin vastaan.

- Olen alusta asti arvostanut Sipen (Santapukki) ja Tonin (Wirtanen) toimintaa perinteiden vaalimisessa. Heillä on oikeanlaista isänmaallisuutta.

Toivonen ja Apulannan väki auttavat toisiaan tarpeen mukaan. Myös museot hyötyvät toisistaan. Toivonen vinkkaa omilla opastuskierroksillaan vierailijoita käymään Apulandiassa. Kävijöitä tulee myös sieltä Sotilaslääketieteen museolle.

Vankileirin toiset kasvot

Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta vuoden 1918 tapahtumista, ja ne ovat siksi paljon esillä. Toivonen on puhunut aiheesta Hennalan opaskierroksillaan jo pitkään.

- Omat vanhempani eivät koskaan puhuneet siitä mitään. Olen tehnyt täällä 20 vuotta töitä, ja missään, ei historiikeissakaan mainita vuotta 1918. Se ei kuulu Hennalan sotaväen historiaan.

Vaikka aihe on arka, kokee Toivonen, että ihmiset ovat valmiita käsittelemään sitä.

- Osallistujien kanssa ei ole kertaakaan kinattu sodan nimestä. Vain yksi ihminen koko aikana on sanonut, että näistä asioista ei enää pitäisi puhua.

Toivonen kertoo, että hän kuulee opastettaviltaan usein kiehtovia tarinoita.

- Saan palautteesta lisää tietoa, joka taas poikii jotakin uutta.

Pari viikkoa sitten Toivoselle aukeni Hennalan punavankileiriin liittyen aivan uusi maailma. Tähän mennessä hän on puhunut opaskierroksilla lähinnä leirin ikävistä asioista - nälästä, uupumuksesta, kuolemasta. Nyt hän sai nähtävikseen vankileirin kasvatusosaston päiväkirjat.

- Täällä on kastettu, vihitty, opetettu lukemaan ja kirjoittamaan. Täällä on ollut oma kirjasto, ja papit ovat pitäneet keskusteluita, Toivonen kertoo.

Hän kirjaa uudet tiedot muistiinpanoihinsa, hakee taustoja ja jakaa tietoa eteenpäin taas seuraaville opastettavilleen.

Merkkivuoden vietossa hän toivoo, ettei kukaan omi sitä itselleen ja että politiikka unohdettaisiin.

- Että mietittäisiin niitä ihmiskohtaloita ja sitä, miksi asiat menivät näin.

Sepon valinnat

3 elämäntehtävää

1 Kunniavelan maksaminen”Sotilaslääketieteen museossa pystyn kertomaan ihmisille, mitä tapahtui. Myös rauhanturvaajien veteraanityön kautta voin osoittaa kunnioitusta.”2 Opastus”Oppaana toimiminen on palveluammatti. Siinä voin kertoa ihmisille omasta kotipaikastaan.”3 Round Table -toiminta”Olen ollut järjestössä mukana vuodesta 1983, nykyisin jo Old Tablersissa. Sitä kautta olen saanut hienoja kansainvälisiä ystävyyssuhteita.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.