Elokuva-arvio: Oi nuoruus! Lady Bird naurattaa ja liikuttaa sortumatta teinikliseisiin

Greta Gerwigin debyyttiohjaus Lady Bird on riemastuttava kasvukertomus teinityöstä, joka etsii elämälleen suuntaa. Lady Birdin roolin tekee Saoirse Ronan.

Jarno Lindemark

Lady Bird

4/5 tähteä

Näyttelijänä ja käsikirjoittajana tunnetun Greta Gerwigin debyyttiohjaus on riemastuttava kasvukertomus teinityöstä, joka etsii elämälleen suuntaa. Vuonna 1983 syntynyt Gerwig ei ole peitellyt elokuvansa omaelämäkerrallisuutta.

sijoittuu Gerwigin kotikaupunkiin Kalifornian Sacramentoon. Eletään 2000-luvun alkua, joka tietysti näyttäytyy, etenkin tälla tavoin hennosti nostalgisoituna, viattomana aikakautena. 17-vuotiaan Christinen elämä ei pyöri somen ja kännyköiden ympärillä, ja World Trade Centerin terrori-iskua tapitetaan televisiosta netin sijaan. Alanis Morrisetten hittejä luukutetaan kasetilta.

Saoirse Ronanin esittämä Christine, tai Lady Bird, kuten hän haluaa itseään kutsuttavan, on lukion loppusuoralla ja yliopiston valinta aiheuttaa harmaita hiuksia. Koulut ovat kalliita, eikä Christinen arvosanoissakaan ole kehumista. Christinen perheen taloudellinen tilanne on heikko isän jäätyä työttömäksi. Äiti (Laura Metcalf) yrittää turhaan saada hormonimyrskyissä ajelehtivaa, uneksivaa tytärtään ymmärtämään ”elämän realiteetteja.”

Gerwigin äly leikkaa kuin partaveitsi, mikä näkyy dialogissa, joka ei ole itsetarkoituksellisen nokkelaa – kuten tämäntyyppisissä teinielokuvissa usein – vaan terävää, kliseet ohittavaa havainnointia teinitytön iloista ja suruista.

Gerwigin katse Christinen angstiin on illuusioton mutta ei sarkastinen. Tällaista nuoren aikuisen elämä on, Gerwig toteaa, alituista luopumista, pettymyksiä, onnen välähdyksiä ja suuria unelmia. Christinen perhe, hänen paras ystävänsä ja poikaystäväkokelaat ovat liikuttavia ja syvällisiä henkilöhahmoja, joiden luonteet ja olemisen tavat Gerwig onnistuu maalaamaan tragikoomisin, äkkiväärin vedoin. Äidin ja tyttären suhteen ongelma ratkeaa lopulta yllättävästi, ja yhtä yllättävästi angsti vaihtuu kotiseuturakkauteen.

Melankolinen, hauska ja hyvällä tavalla kepeä elokuva kiertää kaukaa sentimentaalisuuden ja omahyväisyyden karikot, vaikka onkin taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.