Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Kirja-arvio: Seija Paasonen katsoo taulujen taivaita meteorologin silmin ja tekee yllättäviäkin havaintoja – Järnefeltin sateenkaaressa on virhe

Seija Paasonen

Maahenki 2018. 180 s.

Taideteoksia voi lukea monilla, yllättävilläkin tavoilla. Lintuharrastaja kuuntelee luontoelokuvan ääniraitaa eri tavalla kuin elokuvasäveltäjän työtä bongaava.

Suomessa esimerkiksi metsäharrastajat ovat katselleet kultakauden maalareidemme töitä sillä silmällä, mitä teoksissa esiintyvä puusto kertoo maamme metsien tilasta ja puuston ikärakenteesta. Vääjäämätön johtopäätös on, että ikimetsä inspiroi maalareita enemmän kuin nuori taimikko. Harva on nähnyt talousmetsä- ja hakkuuaukioaiheisia maalauksia.

Taideteoksen näkeminen realistisen dokumentaarisena on tietysti ongelmallista. Taideteoksen maisema voi olla pikemminkin tekijänsä symbolinen sielunmaisema, jossa todellisuuden jäljentämisen sijaan ohjaavat esimerkiksi sommittelun lainalaisuudet.

Ehkei asiaa tarvitse ottaa kuitenkin liian vakavasti. Kun meteorologi Seija Paasonen kirjoittaa tietokirjan taideteoksissa esiintyvistä pilvistä säätieteilijän silmin, tarttuu kirjaan mielenkiinnolla. Ilahduttavaa poikkitieteellisyyttä, raikas tuulahdus yllättävältä suunnalta. Turhaan Paasonen potee esipuheessa huonoa omatuntoa siitä, että ”taiteen amatöörinä pyrin analysoimaan asioita tieteenalani näkökulmasta”.

Esimerkiksi Isaac Levitanin saa mielenkiintoisen luennan. Meteorologi löytää teoksen taivaan tapahtumista uhkaavan syvätason, tuulen liikkeen ja myrskypilvien lähestymisen, jota levollisen maiseman näkevä maallikkokatsoja ei välttämättä oivalla.

Kahvipöytäkirja

Taiteilijoiden taivaat on niin sanottu kahvipöytäkirja eli mukava ja hyvältä näyttävä selailtava. Petri Kuokka on tehnyt tarkkaa työtä teoskuvien sävyjen kanssa ja Timo Numminen laatinut tasapainoisen graafisen suunnittelun.

Seija Paasonen kertoo tutkineensa kirjaa varten yli 1 800 teosta. Kirjaan asti valikoituneissa törmätään usein samoihin mestareihin, Albert Edelfeltiin, Akseli Gallen-Kallelaan, Väinö Blomstedtiin. Eero Järnefeltin Koli-työt ovat hyvin edustettuina – hänet Paasonen nimeää pilvimaalariksi pelkällä voluumilla. Paasonen on löytänyt Järnefeltiltä 16 teosta nimellä ja viisi teosta nimellä tai

Revontulia, ohutta yläpilveä lähestyvine lumipyryineen, kokkareista aamutaivasta, häikäisevää sinistä cirrus-pilvineen, lähestyvää rajuilmaa, salamoita ja sateenkaaria, iltaruskoja, harmaata talvitaivasta, kuun valon kajoa hahtuvapilvien läpi. Kaikkia näitä meteorologi nostaa esiin.